Siirtolapuutarhat kiinnostavat yhä nuorempia suomalaisia. Vanha kaupunkiviljelyn muoto vastaa yllättävän hyvin nykyajan kaipuuseen luonnosta ja yhteisöstä.
Pieni mökki, oma puutarha ja naapurit kävelymatkan päässä – vieläpä keskellä kaupunkia. Siirtolapuutarhojen uusi suosio kertoo laajemmasta muutoksesta siinä, mitä nuoret aikuiset vapaa-ajaltaan etsivät.
Vanha idea osuu yllättävän hyvin tähän aikaan
Siirtolapuutarhamökki ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen nuoren kaupunkilaisen unelmasta. Todellisuus on muuttunut.
Suomen siirtolapuutarhoissa on käynnissä sukupolvenvaihdos, joka alkoi jo vuosia sitten. Perinteisesti eläkeläisiin yhdistetyt alueet ovat houkutelleet 2000-luvulla yhä enemmän nuoria aikuisia ja pienten lasten perheitä.
Kyse ei ole vain puutarhanhoidosta.
Siirtolapuutarha tarjoaa jotakin, jota tiiviissä kaupunkielämässä on niukasti: oman pienen ulkotilan, mahdollisuuden kasvattaa ruokaa, käsillä tekemistä ja yhteisön – ilman tuntien ajomatkaa varsinaiselle kesämökille.
Vanha suomalainen vapaa-ajanvieton muoto on samalla saanut uuden merkityksen.
Kesämökki ilman perjantai-illan automatkaa
Suomalaisten suhde mökkeilyyn on vahva, mutta perinteiseen kesämökkiin liittyy yksi käytännön ongelma: se sijaitsee usein kaukana kodista.
Siirtolapuutarha kääntää ajatuksen toisinpäin.
Mökille voidaan päästä pyörällä tai joukkoliikenteellä. Työpäivän jälkeen voi kastella tomaatit, syödä illallisen ulkona ja palata tarvittaessa takaisin kaupunkikotiin.
Tämä tekee siirtolapuutarhasta kiinnostavan erityisesti ihmiselle, joka haluaa mökkielämää mutta ei välttämättä autoa, suurta tonttia tai vuosikymmenien rakennusprojektia.
Siirtolapuutarha on tavallaan kaupungistuneen Suomen versio kesämökistä.
Mullassa on vastapaino ruudulle
Suosion taustalla on myös toinen kiinnostava ilmiö.
Suuri osa nykyisestä työstä ja vapaa-ajasta tapahtuu näyttöjen äärellä. Puutarhassa tekeminen on lähes täydellinen vastakohta digitaaliselle arjelle: siellä tulokset eivät synny pyyhkäisemällä, vaan kylvämällä, kastelemalla ja odottamalla.
Helsingin yliopisto on nostanut esiin, että kaupunkiviljely ja siirtolapuutarhat ovat kiinnostaneet myös nuoria ja kaupunkilaisia. Viljelyinnostus sai koronapandemian aikana erityisen sysäyksen, mutta kehitys oli alkanut jo aikaisemmin.
Siirtolapuutarhassa yhdistyvät tavalla, joka tuntuu nykyajassa lähes poikkeukselliselta, hitaus, fyysinen tekeminen, luonto ja kasvokkainen yhteisöllisyys.
Juuri siksi yli sata vuotta vanha idea näyttää jälleen tuoreelta.
Kysyntää olisi enemmän kuin tarjontaa
Suosion kasvulla on kuitenkin rajansa – eikä se tällä kertaa johdu kiinnostuksen puutteesta.
Suomessa on noin 60 siirtolapuutarhaa ja niissä yhteensä noin 6 000 palstaa. Suuri osa alueista on peräisin 1930- ja 1940-luvuilta, eikä uusia siirtolapuutarhoja ole 2000-luvulla syntynyt kuin yksittäin.
Siirtolapuutarhaliiton mukaan halukkaita tulijoita olisi enemmän kuin paikkoja.
Tämä näkyy myös hinnoissa.
Esimerkiksi Tampereella siirtolapuutarhamökkien tavalliset myyntihinnat ovat viime vuosina liikkuneet noin 30 000–50 000 eurossa. Helsingissä hintataso on aivan toinen: pienistä siirtolapuutarhamökeistä on pyydetty jopa noin 130 000 euroa.
Hintojen kehitys kertoo olennaisen asian. Kun maa kaupungissa on niukkaa ja uusia alueita syntyy vähän, alun perin kohtuuhintaiseksi vapaa-ajanvietoksi tarkoitetusta mökistä voi tulla arvokas hyödyke.
Helsingissä perinne ulottuu yli sadan vuoden taakse
Siirtolapuutarhat eivät alun perin syntyneet kaupunkilaisten trendiharrastukseksi.
Helsingin ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Ruskeasuolle vuonna 1918. Ajatuksena oli tarjota tiiviisti asuvalle työväestölle mahdollisuus ulkoiluun, viljelyyn ja terveellisempään vapaa-aikaan.
Kaupunkiin perustettiin myöhemmin alueita muun muassa Kumpulaan, Vallilaan, Herttoniemeen, Taliin, Oulunkylään, Marjaniemeen ja Pakilaan.
Yli sata vuotta myöhemmin lähtökohta kuulostaa yllättävän ajankohtaiselta.
Asunnot ovat kaupungeissa kalliita, oma piha on monelle saavuttamaton ja luonnon läheisyyttä arvostetaan. Samalla yhteisöllisyydestä puhutaan aikana, jolloin suuri osa ihmisten kanssakäymisestä tapahtuu verkossa.
Siirtolapuutarha tarjoaa vanhan vastauksen hyvin uusiin ongelmiin.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Siirtolapuutarhojen uusi kiinnostavuus kertoo siitä, ettei kaupungistuminen ole poistanut suomalaisten suhdetta luontoon ja mökkeilyyn. Sen muoto on muuttumassa.
Kaupunkien kannalta kysymys on myös maankäytöstä. Siirtolapuutarha tarvitsee arvokasta kaupunkimaata, mutta vastineeksi alue tarjoaa viherympäristöä, viljelymahdollisuuksia ja yhteisöllisiä tiloja keskelle rakennettua kaupunkia.
Jos kiinnostus jatkuu mutta uusia alueita ei synny, siirtolapuutarhat voivat vähitellen muuttua alkuperäisestä ajatuksestaan kauemmas: kaikkien kaupunkilaisten kohtuuhintaisesta virkistysmuodosta harvojen saavutettavaksi vapaa-ajan omaisuudeksi.
Siinä on kaupunkien ratkaistavaksi huomattavasti suurempi kysymys kuin se, mihin muutama uusi mökki rakennetaan.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Kaupunkimökkeily tarjoaa vaihtoehdon perinteiselle kesämökille. Luonnosta ja omasta puutarhasta voi nauttia ilman pitkää mökkimatkaa.
- Suosio näkyy saatavuudessa ja hinnoissa. Palstoja on Suomessa rajallisesti, eikä uusia siirtolapuutarhoja ole syntynyt kysyntää vastaavaa tahtia.
- Ilmiössä on kyse muustakin kuin viljelystä. Siirtolapuutarhat vastaavat kaipuuseen käsillä tekemisestä, luonnosta ja yhteisöllisyydestä keskellä digitaalista kaupunkielämää.
Toimituksen näkökulma
Siirtolapuutarhan paluu nuorempien sukupolvien suosioon näyttää ensisilmäyksellä nostalgialta, mutta kyse on pikemminkin päinvastaisesta. Yli sata vuotta vanha konsepti ratkaisee hämmästyttävän monta nykykaupunkilaisen ongelmaa samalla kertaa: se tuo luonnon lähelle, antaa tilaa käsillä tekemiselle ja tarjoaa yhteisön ilman pitkää mökkimatkaa. Jos vanha idea sopii jälleen uuteen aikaan, sitä ei pitäisi kohdella vain menneisyyden jäänteenä – vaan yhtenä vaihtoehtona tulevaisuuden kaupungille.
Lähteet
- Yle – ”Siirtolapuutarhoille olisi tulijoita, mutta uusien puutarhojen perustamiseen ei usein löydy resursseja”
- Yle – ”Siirtolapuutarhamökit kallistuvat myös Tampereella, mutta Helsingin hirmuhinnat ovat vielä kaukana”
- Helsingin yliopisto – ”Sissiviljelyä ja siirtolapuutarhoja — myös nuoret ja kaupunkilaiset innostuivat viljelemään”
- Helsingin kaupunki – ”Siirtolapuutarhat”
- Helsingin kaupunki – Siirtolapuutarha-alueiden vuokrausperiaatteet
