Suomessa puretaan noin 5 000 rakennusta vuodessa. Tuore tutkimus osoittaa, että vanhan rakennuksen uusi elämä voi säästää sekä päästöjä että rahaa.
Rakennuksen vanheneminen ei tarkoita, että sen käyttöikä olisi lopussa. Tuore suomalainen tutkimus ja ympäristöministeriön selvitys haastavat purkamisen logiikkaa: jo olemassa olevan rakennuksen muuttaminen uuteen käyttöön voi olla sekä ilmaston että kustannusten kannalta uudisrakentamista parempi ratkaisu
Rakennus seisoo hyvällä paikalla. Runko on käyttökelpoinen, mutta huoneet eivät enää vastaa nykyistä tarvetta. Edessä on päätös, joka toistuu suomalaisissa kaupungeissa: korjataanko, muutetaanko käyttötarkoitusta vai puretaanko ja rakennetaan kokonaan uusi?
Pitkään uusi rakennus on ollut houkutteleva vastaus. Se voidaan suunnitella nykyisten tarpeiden ja energiamääräysten mukaan ilman vanhan talon asettamia rajoitteita.
Nyt tätä ajattelutapaa haastetaan entistä vahvemmin.
Huhtikuussa julkaistussa suomalaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin pääkaupunkiseudulla sijaitsevan toimistorakennuksen muuttamista asunnoiksi ja verrattiin sitä rakennuksen korvaamiseen uudisrakennuksella. Tulokset osoittavat, ettei purkaminen ja uuden rakentaminen ole automaattisesti taloudellisesti tai ilmaston kannalta paras vaihtoehto.
Vanhan rakennuksen säilyttäminen voi säästää yllättävän paljon
Tutkimuksessa olemassa olevan toimistorakennuksen muuttaminen asunnoiksi tuotti vain 54 prosenttia uudisrakentamisen alkuvaiheen kasvihuonekaasupäästöistä.
Kun tarkasteltiin 50 vuoden elinkaarta, päästöt jäivät 81 prosenttiin uudisrakentamisen vertailutasosta.
Taloudellinen ero oli vielä suurempi. Käyttötarkoituksen muutoksen alkuvaiheen rakennuskustannukset olivat tutkimuksen tapauksessa 48 prosenttia uuden rakennuksen kustannuksista. Koko elinkaaren kustannukset jäivät 62 prosenttiin.
Yhden rakennuksen tapaustutkimusta ei voi suoraan soveltaa kaikkiin taloihin. Rakennuksen kunto, sijainti, rakenne ja käyttötarkoitus ratkaisevat paljon.
Tulos nostaa silti esiin kysymyksen, joka koskee koko rakennusalaa: kuinka usein puramme käyttökelpoista rakennetta vain siksi, ettei rakennus enää sovellu alkuperäiseen tehtäväänsä?
Suomessa puretaan noin 5 000 rakennusta vuodessa
Kysymys ei ole marginaalinen.
Ympäristöministeriön huhtikuussa 2026 julkaistun selvityksen mukaan Suomessa on viime vuosina purettu noin 5 000 rakennusta vuodessa. Purkaminen on 2020-luvulla ollut lähes kaksinkertaista 2000-luvun alkuun verrattuna.
Samaan aikaan Suomessa on valtava määrä vajaakäyttöistä tai tyhjenemässä olevaa rakennuskantaa.
Tyhjillään olevien tai lähivuosina tyhjenevien pientalojen, kerrostalojen, toimistojen sekä sosiaali-, terveys- ja opetusrakennusten määräksi arvioidaan yhteensä noin 17,6 miljoonaa neliömetriä.
Kaikille rakennuksille ei löydy uutta käyttöä. Erityisen vaikeaa se on alueilla, joilla väestö vähenee ja rakennusten kysyntä heikkenee.
Kasvavissa kaupungeissa tilanne voi olla toinen.
Pääkaupunkiseudulla toimistoja puretaan jo 36-vuotiaina
Tuoreen tutkimuksen kiinnostavimpia havaintoja on pääkaupunkiseudun toimisto- ja liikerakennusten ikä.
Niitä puretaan keskimäärin vain 36 vuoden ikäisinä.
Rakennukselle se on lyhyt elämä.
Jos sijainti on hyvä ja rakennuksen kantavat rakenteet ovat käyttökelpoisia, vaihtoehtona voi olla kokonaan uuden talon rakentamisen sijasta vanhan rakennuksen muuttaminen esimerkiksi asunnoiksi.
Tällöin säilytetään samalla jotakin, jonka arvo helposti unohtuu purkupäätöstä tehtäessä: rakennukseen jo käytetyt materiaalit ja niiden valmistamiseen kulunut energia.
Vanhan rakennuksen rungossa on tavallaan varasto, joka on jo kerran maksettu sekä euroissa että päästöissä.
Purkaminen synnyttää valtavan materiaalivirran
Rakentamisen ympäristövaikutuksia arvioitiin pitkään ennen kaikkea rakennuksen käytönaikaisen energiankulutuksen kautta.
Nyt huomio siirtyy koko elinkaareen.
Uuden rakennuksen materiaalit täytyy valmistaa, kuljettaa työmaalle ja asentaa. Betonin, teräksen, lasin ja muiden rakennustuotteiden valmistuksesta syntyy päästöjä jo ennen kuin uuden talon ensimmäinen asukas astuu sisään.
Myös vanhan rakennuksen purkaminen, jätteiden kuljetus ja käsittely kuuluvat kokonaisuuteen.
EU:ssa rakentamis- ja purkujätteet muodostavat noin 40 prosenttia syntyvästä jätteestä. Uudisrakentaminen puolestaan tuottaa 18 prosenttia rakennuskannan koko elinkaaren päästöistä, vaikka uusien rakennusten osuus koko rakennuskannan pinta-alasta on vain noin prosentti.
Siksi energiatehokas uusi rakennus ei välttämättä ole ilmaston kannalta heti vanhan korjaamista parempi ratkaisu. Uudisrakentamisen materiaalipäästöt syntyvät suurelta osin rakentamisen yhteydessä.
Rakennusosia käytetään Suomessa uudelleen vielä vähän
Purkaminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että rakennuksen materiaalien arvo katoaisi. Niitä voidaan kierrättää ja kokonaisia rakennusosia voidaan käyttää uudelleen.
Suomessa jälkimmäinen on kuitenkin vielä vähäistä.
Ympäristöministeriön selvityksen mukaan erityisesti betonirakenteiden uudelleenkäyttö on lähes olematonta. Samassa selvityksessä arvioitiin, että uudelleenkäytettävien rakenteiden hiilijalanjälki olisi vain noin kymmenesosa uusien rakenteiden hiilijalanjäljestä.
Pelkästään purettujen rakennusten rakenteiden nykyistä laajemmalla uudelleenkäytöllä voitaisiin selvityksen mukaan saavuttaa lähes 60 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnin vuotuinen päästösäästö.
Vielä suuremmaksi potentiaali kasvaa, jos osa tyhjenevistä rakennuksista pystytään pitämään kokonaan käytössä.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Suomen rakennuskanta on tilanteessa, jossa kaksi kehitystä osuu samaan aikaan.
Osassa maata rakennuksia jää tyhjilleen väestön vähenemisen ja palveluverkon muutosten vuoksi. Kasvukeskuksissa puolestaan tarvitaan lisää asuntoja samalla, kun esimerkiksi vanhoja toimistotiloja jää vajaakäyttöön.
Tämä tekee käyttötarkoitusten muuttamisesta kiinnostavan vaihtoehdon.
Ympäristöministeriön selvityksen mukaan päästöjä voitaisiin vähentää noin 0,7 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, jos osa kuntien tyhjenevistä sote- ja opetusrakennuksista saataisiin uudelleen käyttöön, jäljelle jäävien rakennusten päärakenteita hyödynnettäisiin ja mukaan laskettaisiin pääkaupunkiseudun toimistorakennusten korjaamisen ja käyttötarkoituksen muutosten potentiaali.
Säästö vastaisi selvityksen mukaan noin kahden miljoonan neliömetrin uudisrakentamista.
Samansuuntaisesti myös EU:n rakennuspolitiikassa korostetaan nyt rakennusten koko elinkaarta. Tavoitteena ei ole ainoastaan vähentää rakennusten energiankulutusta vaan huomioida myös materiaalien valmistamisen, rakentamisen, korjaamisen ja lopulta purkamisen päästöt.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Vanha ei tarkoita automaattisesti huonoa. Rakennuksen todellinen kunto ja mahdollisuus uuteen käyttöön ratkaisevat enemmän kuin sen ikä.
- Uusi rakennus voi olla energiatehokas, mutta sen rakentamisesta syntyy heti merkittävä määrä materiaalipäästöjä.
- Tulevaisuuden kaupunki ei välttämättä synny pelkästään uusista rakennuksista. Yhä suurempi osa muutoksesta voi tapahtua antamalla olemassa oleville taloille uusi tehtävä.
Toimituksen näkökulma
Rakennusalalla on totuttu ajattelemaan kehitystä näkyvän uuden kautta: uusi talo, uusi kortteli, uusi kaupunginosa. Seuraava suuri rakennusinnovaatio voi kuitenkin olla paljon arkisempi – kyky nähdä vanhassa rakennuksessa jotain, mitä siinä ei vielä ole.
Kaikkea vanhaa ei pidä säästää. Huonokuntoinen, väärässä paikassa sijaitseva tai järkevästi korjauskelvoton rakennus kuuluu joskus purkaa.
Mutta purkamisen pitäisi olla perusteltu ratkaisu, ei automaattinen lähtökohta. Tulevaisuuden kestävin rakennus voi yhä useammin olla se, joka on jo rakennettu.
Lähteet
- Ympäristöministeriö: Purku, korjaus vai uudelleenkäyttö – Selvitys tyhjillään olevan ja purettavan rakennuskannan ilmastovaikutuksista, 17.4.2026. Ympäristöministeriön selvitys
- Tampereen yliopisto / Energy and Buildings: Carbon and cost implications of adaptive reuse, 2026. Tutkimuksen tiedot
- Euroopan komissio: rakennusten koko elinkaaren ilmastovaikutukset ja Global Warming Potential. European Commission – Global warming potential of buildings
- Euroopan komissio: rakennusten vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta koskeva ohjeistus, 27.3.2026. European Commission – Life Cycle Approaches to Decarbonise European Buildings
