Helsinki selvittää Haaga-Helian ja Electran kanssa uudenlaista lentoyhteyttä Tallinnaan. Yhdeksänpaikkainen EL9 tarvitsee vain noin 50 metriä kiitotietä.
Helsingin ja Tallinnan välillä matkustetaan vuosittain miljoonia kertoja, mutta Suomenlahden ylittäminen vie edelleen helposti tunteja. Nyt Helsinki, Haaga-Helia ja yhdysvaltalainen Electra selvittävät, voisiko tulevaisuudessa vaihtoehtona olla pieni hybridisähköinen lentokone, joka ei tarvitsisi perinteistä lentoasemaa.
Suomenlahden yli aivan uudella tavalla
Helsingistä Tallinnaan on linnuntietä vain noin 80 kilometriä. Silti matka ei ole aivan lyhyt.
Nopeimmat matkustajalautat ylittävät Suomenlahden noin kahdessa tunnissa. Lentäminen puolestaan tarkoittaa matkustamista lentoasemalle, lähtöselvityksiä ja muita lentomatkustamiseen kuuluvia vaiheita.
Nyt tutkitaan kolmatta vaihtoehtoa.
Helsingin kaupunki, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ja yhdysvaltalainen lentokonevalmistaja Electra ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen, jonka perusteella ne selvittävät uudenlaisen lentoliikenteen mahdollisuuksia Helsingin ja Tallinnan välillä.
Ajatus eroaa tavallisesta lentoliikenteestä olennaisella tavalla.
Lennon ei tarvitsisi alkaa Helsinki-Vantaan kaltaiselta suurelta lentoasemalta.
Vain noin 50 metriä nousuun ja laskuun
Selvityksen keskiössä on Electran kehittämä EL9 Ultra Short -lentokone.
Kyseessä on yhdeksälle matkustajalle suunniteltu hybridisähköinen kiinteäsiipinen lentokone. Se ei siis ole helikopterin tapaan pystysuoraan nouseva lentotaksi.
EL9:n erikoisuus on poikkeuksellisen lyhyt nousu- ja laskumatka. Valmistajan mukaan kone tarvitsee siihen vain noin 150 jalkaa eli vajaat 50 metriä.
Tämä muuttaa koko ajatusta siitä, mistä lentomatka voisi alkaa.
Perinteisen lentoaseman sijasta lentokone voisi käyttää pieniä lähtö- ja saapumispaikkoja lähempänä kaupunkia. Electra on esitellyt konseptissaan esimerkiksi laitureille ja kaupunkiympäristöön sijoitettavia pieniä lentoliikenteen tukikohtia.
Juuri tämän mahdollisuuden toteuttamiskelpoisuutta Helsingissä ryhdytään nyt selvittämään.
Tarkoituksena ei ole vain tehdä lennosta lyhyempää
Helsingin ja Tallinnan välisen yhteyden ongelma ei oikeastaan ole kaupunkien välinen etäisyys.
Ongelma on koko matkaketju.
Vaikka varsinainen lento Helsinki-Vantaalta Tallinnaan on lyhyt, matkustajan pitää ensin päästä lentoasemalle. Lauttamatkalla puolestaan aikaa kuluu satamaan siirtymiseen, lähtöön valmistautumiseen ja noin kahden tunnin merimatkaan.
Electran ajatus niin sanotusta Direct Aviation -mallista perustuu siihen, että pieni lentokone lähtisi lähempää sitä paikkaa, jossa matkustajat jo ovat, ja saapuisi lähemmäksi heidän todellista määränpäätään.
Jos tämä onnistuisi käytännössä, olennaisin muutos ei välttämättä olisi lentokoneen nopeus.
Se olisi säästetty aika ennen lentoa ja sen jälkeen.
Reitillä on valtava määrä potentiaalisia matkustajia
Helsinki–Tallinna on uuden liikennemuodon kokeilemisen kannalta poikkeuksellisen kiinnostava reitti.
Electran mukaan kaupunkien välillä matkustaa vuosittain noin 7,5 miljoonaa ihmistä. Kaupunkien välillä on tiiviit matkailu-, työ-, kulttuuri- ja liikesuhteet.
Siksi selvityksessä ei tarkastella vain sitä, pystyykö lentokone teknisesti ylittämään Suomenlahden.
Osapuolten tarkoituksena on arvioida myös matkustajakysyntää, toiminnan taloudellista kannattavuutta, tarvittavien lähtö- ja saapumispaikkojen toteuttamista, viranomaisvaatimuksia sekä mahdollisia julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömalleja.
Myös hinnalla olisi luonnollisesti ratkaiseva merkitys.
Jos uusi yhteys säästäisi huomattavasti aikaa mutta maksaisi moninkertaisesti lauttamatkaan verrattuna, sen asiakaskunta jäisi todennäköisesti rajalliseksi. Jos hinta saataisiin kilpailukykyiseksi esimerkiksi työmatkustajille, tilanne olisi toinen.
Juuri tällaisia kysymyksiä selvityksen on tarkoitus avata.
Kyse ei ole vielä uudesta lentoreitistä
Uutisen kohdalla on tärkeää erottaa suunnitelma toteutuneesta liikenteestä.
Helsingin ja Tallinnan välille ei ole nyt päätetty avata EL9-lentoyhteyttä.
Osapuolet ovat sopineet toteutettavuusselvityksestä, jonka on määrä valmistua vuoden 2026 loppuun mennessä.
Siinä arvioidaan muun muassa mahdollisten lähtöpaikkojen kokoa, suunnittelua ja kustannuksia. Helsingin kaupunki ja Haaga-Helia puolestaan tarkastelevat matkustajavirtoja ja sitä, kuinka kysyntä vaihtelisi esimerkiksi vuorokaudenajan, viikonpäivän, vuodenajan ja lipun hinnan perusteella.
Lisäksi osapuolet aikovat selvittää mahdollisuutta järjestää tulevaisuudessa koelento Electran pienemmällä EL2-teknologiamallilla.
Sekin edellyttäisi erillisiä sopimuksia ja viranomaishyväksyntöjä.
EL9 ei ole täysin sähkökäyttöinen lentokone
Uuden teknologian kohdalla termit ovat olennaisia.
EL9:ää kuvataan hybridisähköiseksi lentokoneeksi. Sen sähkömoottoreita syöttävät akut, mutta koneessa on myös turbogeneraattori, joka tuottaa sähköä lennon aikana.
Ratkaisulla tavoitellaan pidempää toimintamatkaa kuin pelkillä nykyisillä akuilla olisi käytännöllisesti mahdollista saavuttaa.
Electran konsepti perustuu lisäksi niin sanottuun blown lift -tekniikkaan. Siivelle sijoitetut sähkömoottorit ja potkurit ohjaavat ilmavirtaa siiven ja laskusiivekkeiden yli, mikä kasvattaa nostovoimaa hyvin pienillä nopeuksilla.
Juuri tämän vuoksi kone pystyy valmistajan mukaan nousemaan ja laskeutumaan poikkeuksellisen lyhyellä matkalla.
Se on ratkaiseva ominaisuus, jos lentoliikennettä halutaan joskus tuoda lähemmäksi kaupunkikeskustoja.
Hiljaisuus ratkaisee yhtä paljon kuin lyhyt kiitotie
Tekninen mahdollisuus laskeutua 50 metrin alueelle ei yksin tarkoita, että lentokoneita voitaisiin sijoittaa kaupunkiympäristöön.
Melulla, turvallisuudella ja viranomaismääräyksillä on vähintään yhtä suuri merkitys.
Electra kertoo suunnitelleensa EL9:n selvästi perinteisiä lentokoneita hiljaisemmaksi. Valmistajan mukaan koneen melutaso nousussa 300 jalan eli noin 90 metrin etäisyydellä vastaisi suunnilleen kaupunkialueen taustamelua.
Kyseessä on kuitenkin valmistajan ilmoittama tavoite.
Käytännön toiminnan hyväksyttävyys pitäisi arvioida erikseen siinä ympäristössä, johon liikennettä suunniteltaisiin.
Tämä voi lopulta olla yksi koko hankkeen ratkaisevista kysymyksistä. Teknologia voi tehdä kaupunkien lähelle sijoitettavan lentopaikan mahdolliseksi, mutta kaupunkilaisten täytyy myös hyväksyä se naapurikseen.
Lautat eivät ole katoamassa mihinkään
Uutta lentoratkaisua ei kannata nähdä Helsinki–Tallinna-lauttaliikenteen suorana korvaajana.
Laivat kuljettavat valtavia matkustajamääriä, henkilöautoja ja rahtia. Yhdeksän matkustajan lentokone palvelee aivan erilaista liikennetarvetta.
Todennäköisempi kilpailukohde olisi aika.
Nopea yhteys voisi kiinnostaa esimerkiksi työ- ja liikematkustajia, joiden täytyy päästä saman päivän aikana nopeasti kaupungista toiseen.
Samalla myös nykyinen laivaliikenne muuttuu. Suomenlahdella investoidaan jo laivojen sähköistämiseen ja päästöjen vähentämiseen.
Tulevaisuuden Helsinki–Tallinna-yhteys ei siksi välttämättä ole kilpailu siitä, kuljetaanko laivalla vai lentäen. Reitille voi syntyä useita erilaisia vaihtoehtoja eri tarpeisiin.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Helsinki–Tallinna on kiinnostava paikka kokeilla uudenlaista liikennettä juuri siksi, että kaksi pääkaupunkia sijaitsee poikkeuksellisen lähellä toisiaan mutta niiden välissä on meri.
Jos erittäin lyhyen nousun ja laskun lentokoneet osoittautuvat turvallisiksi, riittävän hiljaisiksi ja taloudellisesti kannattaviksi, teknologia voisi avata Suomessa muitakin yhteyksiä, joilla perinteisen lentoaseman rakentaminen tai käyttäminen ei ole järkevää.
Samalla hanke antaa suomalaisille toimijoille mahdollisuuden olla mukana uuden liikennemuodon kehityksessä jo ennen mahdollista kaupallista käyttöönottoa.
Se on arvokasta riippumatta siitä, toteutuuko juuri Helsinki–Tallinna-reitti lopulta tässä muodossa.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Helsingin ja Tallinnan välille ei ole vielä tulossa uutta lentoreittiä. Nyt selvitetään, olisiko uudenlainen yhteys teknisesti, taloudellisesti ja viranomaisten näkökulmasta mahdollinen.
- Suurin muutos voisi olla lentokentän sijasta koko matkaketju. Noin 50 metrin nousu- ja laskumatka mahdollistaisi teoriassa lähtöpaikkojen sijoittamisen huomattavasti lähemmäksi kaupunkia.
- Hinta, melu, turvallisuus ja lähtöpaikkojen sijainti ratkaisevat lopulta paljon enemmän kuin näyttävä lentokoneteknologia. Jos nämä eivät toimi käytännössä, nopeastakaan koneesta ei synny toimivaa joukkoliikenneyhteyttä.
Toimituksen näkökulma
Helsingin ja Tallinnan välillä on vuosikymmeniä puhuttu nopeammista yhteyksistä, aina nopeista laivoista tunnelivisioihin. Nyt pöydälle tulee kolmas ajatus: mitä jos meren ylittämisen sijasta matkan todellinen ongelma ratkaistaisiinkin lyhentämällä aikaa, joka kuluu ennen varsinaista matkaa ja sen jälkeen?
Siinä uuden lentokonemallin kiinnostavin puoli lopulta on. Noin 50 metrin nousumatka on tekninen saavutus, mutta todellinen innovaatio olisi tehdä lentämisestä yhtä suoraviivaista kuin junaan nousemisesta.
Vuoden loppuun mennessä pitäisi olla nykyistä parempi käsitys siitä, onko tämä Helsingissä realistinen tulevaisuus vai kiinnostava teknologia, jolle ei vielä löydy käytännöllistä paikkaa.
Lähteet
- Haaga-Helia – Lentäen Suomenlahden yli ilman lentoasemia? Helsingin kaupunki, Haaga-Helia ja Electra käynnistävät selvityksen sähköisestä lentoliikenteestä
- Electra – Electra, City of Helsinki, and Haaga-Helia University Sign MOU to Explore Direct Aviation Across the Gulf of Finland
- Electra – Direct Aviation ja EL9 Ultra Short
- Haaga-Helia / eSignals – Prototyping the electric aviation customer journey to bridge understanding gaps
- Helsingin Satama – Helsinki–Tallinna-liikenteen lähtö- ja saapumistiedot
- Eckerö Line – MS Finlandian osittainen sähköistäminen Suomenlahdella
