Imatrankoski houkutteli matkailijoita jo 1700-luvulla. Katariina Suuren vierailu vuonna 1772 käynnisti tarinan, joka teki Imatrasta kansainvälisen kohteen.
Ennen Lappia, kylpylöitä ja saaristohotelleja Suomessa oli yksi luonnonnähtävyys, jonka vuoksi ihmiset matkustivat pitkienkin matkojen päästä: Imatrankoski. Venäjän keisarinna Katariina Suuren vierailusta vuonna 1772 alkoi kehitys, joka teki pienestä koskesta yhden 1800-luvun tunnetuimmista pohjoisista matkailukohteista.
Kun Suomeen matkustettiin katsomaan yhtä koskea
Kesällä 1772 Suomen kaakkoisosissa nähtiin seurue, jollaista paikalliset eivät tavallisesti kohdanneet.
Venäjän keisarinna Katariina II eli Katariina Suuri matkusti seurueineen Imatrankoskelle katsomaan valtavaa vesimassaa, joka syöksyi kallioiden välissä kohti Vuoksea. Retki oli osa keisarinnan matkaa hänen valtakuntansa luoteisosissa.
Tuohon aikaan ei ollut matkailukeskuksia, hotelliketjuja eikä sosiaalista mediaa kertomassa, minne seuraavaksi kannattaisi lähteä. Matkustaminen oli hidasta, tiet olivat vaatimattomia ja pitkät huvimatkat kuuluivat ennen kaikkea varakkaille.
Silti ihmiset tulivat Imatralle.
Katariina Suuren vierailua pidetään suomalaisen matkailun historian merkkitapauksena. Imatrankoski tunnettiin jo ennen sitä, mutta keisarinnan matka teki paikasta entistä kuuluisamman. Seuraavalla vuosisadalla Imatralle alkoi virrata matkailijoita erityisesti Pietarista, mutta myös muualta Euroopasta.
Suomi oli saanut matkailunähtävyyden ennen kuin maalla oli varsinaista matkailuteollisuutta.
Luonto oli ensimmäinen suomalainen luksustuote
Imatrankosken menestyksessä on jotakin hyvin tuttua myös nykyajan suomalaiselle matkailulle.
Vetonaula ei ollut ihmisen rakentama monumentti.
Se oli luonto.
Vuoksi syntyi noin 5 700 vuotta sitten, kun Saimaan vedet puhkaisivat uuden lasku-uoman Salpausselän läpi kohti Laatokkaa. Imatrankoskesta muodostui sen kuuluisin koski.
Ennen patoamista näky oli paljon nykyistä jatkuvampi. Vesi vyöryi kapean kalliorotkon läpi valtavalla voimalla, pauhu kuului kauas ja vesihöyry nousi kosken ympärille.
1800-luvun matkailijalle kokemus oli jotain aivan muuta kuin tavallinen nähtävyyskäynti.
Teollinen vallankumous muutti Eurooppaa. Kaupungit kasvoivat, rautatiet levisivät ja koneet muuttivat ihmisten elämää. Samalla romanttinen käsitys koskemattomasta ja voimakkaasta luonnosta vahvistui.
Imatrankoski tarjosi juuri sitä.
Se oli paikka, jossa ihminen saattoi seistä turvallisesti rannalla ja katsoa luonnonvoimaa, jota ei pystynyt hallitsemaan.
Ironista kyllä, vähän myöhemmin juuri sen hallitsemisesta tuli Suomen modernisaation symboli.
Imatrasta tuli kansainvälinen matkakohde
1800-luvulla Imatrankosken ympärille alkoi rakentua oikea matkailukohde.
Kruununpuisto perustettiin kosken ympärille vuonna 1842 keisari Nikolai I:n päätöksellä. Sitä pidetään Suomen vanhimpana luonnonsuojelua varten perustettuna puistona. Jo tätä ennen kosken ympäristöä oli ryhdytty suojelemaan hakkuilta.
Ajatus oli oman aikansa Suomessa poikkeuksellinen.
Luontoa ei säästetty siksi, ettei sille olisi ollut muuta käyttöä. Se ymmärrettiin arvokkaaksi juuri sellaisena kuin se oli.
Kosken rannalle rakennettiin majatalo vuonna 1846. Matkailun lisääntyessä palveluita syntyi lisää, ja yhteydet muuhun maailmaan paranivat ratkaisevasti.
Saimaan kanavan avautuminen vuonna 1856 helpotti matkustamista. Pietarin ja Viipurin välinen rautatie valmistui vuonna 1870, ja vuonna 1892 avattu junayhteys toi matkustajat Viipurista suoraan Imatralle.
Sen jälkeen Imatra ei enää ollut hankalasti saavutettava luonnonnähtävyys.
Se oli osa kansainvälistä matkailureittiä.
Imatran kaupungin historiallisten aineistojen mukaan junayhteyden suosio kasvoi nopeasti. Vanhoissa kertomuksissa puhutaan jopa 14 päivittäisestä junasta, jotka kuljettivat lomailijoita Vuoksen ja Saimaan maisemiin.
Välillä hotellit olivat niin täynnä, että matkailijoiden kerrotaan joutuneen yöpymään junissa.
Keisareita, taiteilijoita ja yksi brasilialainen hallitsija
Imatrankoskesta tuli paikka, jossa 1800-luvun kansainvälinen seurapiiri ja kulttuurielämä kohtasivat suomalaisen luonnon.
Venäjän keisarillinen perhe vieraili alueella useita kertoja. Keisari Aleksanteri III saapui perheineen Imatralle vuonna 1885.
Brasilian keisari Pedro II vieraili siellä vuonna 1876.
Koski kiinnosti myös taiteilijoita.
Imatralla vierailivat eri aikoina muun muassa Jean Sibelius, Pjotr Tšaikovski, Aleksandr Skrjabin, Igor Stravinsky, Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela ja Ilja Repin.
Tämä kertoo Imatrankosken asemasta enemmän kuin yksikään kävijäluku.
Kyse ei ollut vain paikallisesta nähtävyydestä.
Imatra kuului siihen eurooppalaisten maisemien joukkoon, joista matkailijat puhuivat, joita taiteilijat kuvasivat ja jotka haluttiin nähdä omin silmin.
1890-luvulla koski oli jo Suomen suosituimpia nähtävyyksiä ja kansainvälisesti tunnettu matkakohde.
Matkailu synnytti hotellin kuin linnan
Kasvavat matkailijamäärät tarvitsivat majoitusta.
Kosken ympärille nousi 1800-luvun lopulla useita hotelleja ja majataloja. Rakennukset eivät kuitenkaan olleet pitkäikäisiä. Tulipalot tuhosivat kaksi tärkeää puurakenteista hotellia.
Tilalle päätettiin rakentaa jotain pysyvämpää.
Vuonna 1903 valmistui Usko Nyströmin suunnittelema Grand Hôtel Cascade d’Imatra, nykyinen Imatran Valtionhotelli.
Kansallisromanttinen kivirakennus näyttää edelleen enemmän linnalta kuin tavalliselta hotellilta. Sen sijainti kosken vieressä ei ollut sattumaa.
Hotelli oli osa kokonaisuutta, jossa suomalainen luonto ja uuden ajan matkailupalvelut kohtasivat.
Matkailijat saapuivat junalla, kävelivät koskelle, yöpyivät komeassa hotellissa ja jatkoivat matkaa Saimaan maisemiin.
Nykyisen suomalaisen matkailun perusidea oli jo tunnistettavissa: luonto toi vieraan paikalle, mutta ympärille tarvittiin palvelut, jotka muuttivat nähtävyyden matkakohteeksi.
Sitten koski valjastettiin
Imatrankosken tarina sai 1920-luvulla ratkaisevan käänteen.
Suomen nopeasti kasvava teollisuus tarvitsi sähköä. Vuosikymmeniä matkailijoita houkutellut luonnonvoima nähtiin nyt myös valtavana energiavarana.
Imatrankosken voimalaitos rakennettiin 1920-luvulla, ja kosken vesi ohjattiin sähköntuotantoon.
Vapaana kuohunut koski hiljeni.
Muutos näyttää jälkikäteen lähes symboliselta.
1800-luvulla suomalaiset oppivat, että luonnosta voidaan tehdä matkailunähtävyys.
1900-luvulla opittiin, että samasta luonnosta voidaan tehdä teollisuuden moottori.
Molemmat ajatukset näkyvät Imatrankoskella edelleen.
Nykyään vanha koskiuoma on suuren osan ajasta kuiva, mutta kesäisin vettä päästetään jälleen koskeen järjestetyissä koskinäytöksissä. Muutaman minuutin ajan nykyajan kävijä näkee välähdyksen siitä voimasta, jonka vuoksi matkailijat lähtivät Imatralle jo yli kaksi vuosisataa sitten.
Miksi Imatrankosken tarina kiinnostaa edelleen?
Suomessa puhutaan nykyään paljon siitä, miten tänne saadaan lisää kansainvälisiä matkailijoita.
Lappi, revontulet, sauna, järvet, metsät ja saaristo ovat suomalaisen matkailun tunnetuimpia vetovoimatekijöitä.
Imatrankosken historia muistuttaa, ettei ajatus ole uusi.
Suomen ensimmäinen kansainvälinen matkailumenestys perustui täsmälleen samaan asiaan, johon suomalainen matkailu yhä nojaa: muualla vaikeasti koettavaan luontoon.
1700-luvun matkailijalle Imatrankoski oli eksoottinen elämys.
2020-luvun matkailijalle vastaava kokemus voi olla revontulten näkeminen, yö metsässä, järven hiljaisuus tai sauna lumisessa maisemassa.
Teknologia, matkustaminen ja markkinointi ovat muuttuneet.
Perustuote on yllättävän samanlainen.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Imatrankosken historia osoittaa, kuinka pitkä suomalaisen luontomatkailun perinne todellisuudessa on. Suomessa osattiin rakentaa kansainvälistä matkailua luonnon ympärille jo aikana, jolloin modernia matkailuteollisuutta vasta syntyi.
Tarina on myös muistutus siitä, että matkailun kiinnostavimmat kohteet eivät aina tarvitse uusia rakennuksia tai keinotekoisia elämyksiä. Joskus vahvin tuote on paikka, jolla on historia ja jonka tarina osataan kertoa.
Imatralla on tässä harvinainen etu. Samassa maisemassa kohtaavat geologia, matkailun historia, suomalainen teollistuminen, arkkitehtuuri ja luonto.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
Imatrankoskea kannattaa katsoa muuna kuin kesäisenä koskinäytöksenä. Kun seisoo rotkon reunalla, seisoo samalla paikalla, jota eurooppalaiset matkailijat tulivat katsomaan jo ennen Suomen itsenäisyyttä.
Suomalaisen matkailun historia on myös vanhempi kuin moni kuvittelee. Ulkomaiset matkailijat eivät löytäneet Suomen luontoa vasta lentomatkailun tai sosiaalisen median aikakaudella.
Ja lopulta Imatrankoski tarjoaa hyvän syyn matkustaa lähelle. Yksi Suomen historiallisesti merkittävimmistä matkailukohteista sijaitsee muutaman tunnin junamatkan päässä pääkaupunkiseudulta.
Toimituksen näkökulma
On helppo ajatella, että suomalainen matkailu alkoi Lapin hiihtokeskuksista, lentokoneista ja kansainvälisistä hotellibrändeistä. Todellisuudessa ihmiset lähtivät Suomen luontoon pitkien matkojen päästä jo silloin, kun matka itsessään saattoi kestää päiviä.
Imatrankosken tarinassa on siksi jotakin hyvin ajankohtaista. Maailma muuttui ympärillä valtavasti, mutta syy matkustaa säilyi yllättävän samanlaisena.
Ihminen haluaa edelleen nähdä paikan, joka saa hänet hetkeksi unohtamaan kaiken muun.
Lähteet
- Visit Finland: Summer road trip through south Saimaa, Verla and the Finnish coast. Imatrankoski Suomen vanhimpana matkailunähtävyytenä, Katariina Suuren vierailu vuonna 1772 ja Imatran kansainvälinen matkailuhistoria. (Visit Finland)
- Imatran kaupunki: Vuoksi-kulttuurireitin aineisto. Katariina Suuren vierailu, 1800-luvun kansainväliset matkailijat ja Imatrankosken maailmanmaine. (Imatra)
- Imatran kaupunki: Imatran rakennetun ympäristön kehitysvaiheet. Matkailun kasvu, Saimaan kanava, rautatieyhteydet, hotellit ja Valtionhotellin rakentaminen. (Imatra)
- Imatran kaupunki: Imatrankosken kehittämissuunnitelman historiallinen selvitys. Vuoksen synty noin 5 700 vuotta sitten, Katariina Suuren vierailu, Kruununpuiston perustaminen ja varhaisen matkailun kehitys. (Imatra)
- Visit Finland: Kruununpuisto Park. Kruununpuiston perustaminen vuonna 1842, Valtionhotelli sekä Imatralla vierailleet hallitsijat ja taiteilijat. (Visit Finland)
- Imatran kaupunki: Vuoksen kulttuurireitti. Viipuri–Imatra-rautatien valmistuminen vuonna 1892 ja sen vaikutus matkailijamääriin. (Imatra)
- Museovirasto: Virtavesien kulttuuriperinnön tilannekuva. Imatrankoski valtakunnallisesti merkittävänä kulttuuriympäristönä, jossa yhdistyvät varhainen luontomatkailu ja 1920-luvun voimalaitosrakentaminen. (museovirasto.fi)
