Ihmisen stressiin liittyy hajumuutoksia, joita koirat pystyvät erottamaan. Tutkimuksessa vieraan ihmisen stressihaju vaikutti myös siihen, miten koirat lähestyivät epävarmaa ruokapalkkiota. Havainto avaa näkymän maailmaan, jossa ihminen välittää tietoa jo ennen kuin sanoo mitään.
Tutkimushuoneessa on ruokakuppi. Koira on oppinut, että yhdessä paikassa kupista löytyy herkku ja toisessa ei. Kun kuppi siirretään näiden paikkojen väliin, koiran on lähestyttävä sitä ilman varmaa tietoa palkkiosta.
Tilanteessa muuttuu myös jotakin, mitä ihminen ei näe: huoneeseen tuodaan hajunäyte.
Bristolin yliopiston johtamassa tutkimuksessa ihmisen stressitilanteessa kerätty haju vaikutti koirien lähestymiskäyttäytymiseen yhdessä tällaisessa epävarmassa kohdassa. Näytteen antanut ihminen oli koirille vieras. Hän ei seisonut niiden edessä, antanut käskyjä tai näyttänyt kasvoillaan, miltä hänestä tuntui.
Tämä tekee havainnosta kiinnostavan. Koiran ja ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa huomio kiinnittyy helposti puheeseen, katseeseen ja liikkeisiin. Hajututkimus tuo rinnalle tietoa, joka kulkee toista reittiä.
Koira ei tarvitse ihmisen selostusta saadakseen tästä jonkin vihjeen. Mitä se vihjeestä ymmärtää, on kuitenkin eri kysymys.
Hajun erottaminen ei ole ajatusten lukemista
Ihmisen on helppo tulkita eläimen toimintaa omien kokemustensa kautta. Jos koira tulee lähelle vaikeana hetkenä, sen käytös tuntuu lohduttavalta. Kokemus on todellinen, mutta se ei yksin osoita, mistä koiran toiminta johtui.
Tutkimuksessa kysymys voidaan rajata tarkemmin. Pystyykö koira erottamaan kaksi hajunäytettä toisistaan? Entä muuttuuko sen toiminta näytteen vaikutuksesta? Näihin kysymyksiin voidaan etsiä vastausta ilman oletusta siitä, että eläin ymmärtäisi ihmisen huolen sisällön.
Belfastissa vuonna 2022 julkaistussa tutkimuksessa neljä koulutettua koiraa erotti ihmisiltä ennen stressitehtävää ja sen jälkeen kerättyjä näytteitä. Hajunäytteisiin sisältyi hengitystä ja hikeä. Tulos osoitti, että tehtävässä syntynyt muutos oli koirien havaittavissa.
Se ei tarkoita, että koira tietäisi ihmisen murehtivan työasiaa, rahaa tai huomista tapaamista. Hajun erottaminen kertoo havaintokyvystä. Huolen syyn ymmärtämistä tutkimus ei testannut.
Juuri tämä ero tekee aiheesta kiinnostavamman kuin väite siitä, että koira tietäisi meistä kaiken. Eläin saa ympäristöstään tietoa, jonka olemassaoloa emme itse aina ajattele.
Ruokakuppi teki epävarmuuden näkyväksi
Vuonna 2024 julkaistussa Bristolin tutkimuksessa oli mukana 18 koiraa. Tutkijat käyttivät kolmelta koirille vieraalta vapaaehtoiselta stressaavissa ja rauhoittavissa tilanteissa kerättyjä hajunäytteitä.
Koirat opetettiin erottamaan palkkion sisältävä kupin paikka tyhjän kupin paikasta. Sen jälkeen niiden toimintaa seurattiin kolmessa väliin sijoitetussa, epävarmassa paikassa.
Keskeinen tulos oli rajattu: kun stressihaju esitettiin kolmannella tutkimuskerralla, koirat lähestyivät harvemmin epävarmaa kuppia, joka sijaitsi lähimpänä opittua tyhjää paikkaa, kuin hajuttomassa vertailutilanteessa. Tutkijat pitivät tätä mahdollisena varovaisuutta tai riskin vähentämistä kuvaavana reaktiona.
Koira ei tietenkään sanonut odottavansa pettymystä. Sen käyttäytyminen oli mitattava havainto, ja tunnetilaa koskeva päätelmä tutkijoiden tulkinta.
Tällaisessa kokeessa ruokakuppi toimii työkaluna. Se tekee näkyväksi tilanteen, jossa eläin joutuu toimimaan epävarman tiedon varassa. Arkielämässä vastaavan tilanteen syitä ja seurauksia on paljon vaikeampi erottaa toisistaan.
Sama huone, erilainen havaintomaailma
Lauantai Extran varsinainen löytö on ajatus yhteisestä tilasta. Ihminen ja koira ovat samassa huoneessa, mutta huone ei tarjoa niille samoja vihjeitä.
Me kuvailemme tilannetta usein sen perusteella, mitä näemme ja kuulemme. Joku puhuu rauhallisesti, istuu paikallaan ja näyttää ulospäin tavalliselta. Hajututkimus muistuttaa, ettei tämä kuvaus kata kaikkea eläimen ulottuvilla olevaa tietoa.
Tästä ei tarvitse tehdä mystiikkaa. Päinvastoin: havainto auttaa kysymään täsmällisempiä kysymyksiä. Mitä koira havaitsi? Mihin se reagoi? Mitkä muut asiat tilanteessa muuttuivat?
Jos oma koira käyttäytyy jonakin päivänä tavallisesta poikkeavasti, yhtä selitystä ei pidä valita liian nopeasti. Stressihaju on tutkimuksissa tunnistettu ilmiö, mutta se ei tarjoa yleisavainta jokaisen koiran jokaiseen reaktioon.
Koiran käytöstä koskeva tarina muuttuu helposti vakuuttavaksi jo siksi, että se sopii omaan tunteeseen. Siksi tutkimuksen ja henkilökohtaisen kokemuksen pitäminen erillään on hyödyllistä myös lemmikin omistajalle.
Omistajan ei tarvitse olla jatkuvasti tyyni
Aiheesta syntyy helposti tarpeeton velvollisuus: pitäisikö koiran vuoksi olla aina rauhallinen? Tutkimukset eivät anna tällaista ohjetta.
Ihmisen tavalliseen elämään kuuluu jännitystä, kiirettä ja vaikeita päiviä. Pienessä koetilanteessa havaittu käyttäytymisen muutos ei osoita, että jokainen stressaava hetki aiheuttaisi lemmikille haittaa.
Käytännöllisempi johtopäätös on uteliaisuus. Koiran toimintaa kannattaa havainnoida kokonaisuutena ja antaa yksittäisen tilanteen jäädä tarvittaessa avoimeksi. Kaikkea ei tarvitse nimetä heti lohduttamiseksi, tottelemattomuudeksi tai omistajan tunnetilan seuraukseksi.
Viikonlopun yhteisellä kävelyllä voi kokeilla tätä omassa ajattelussaan. Kun koira pysähtyy tutkimaan jotakin, kysy mielessäsi, mitä tietoa tilanteessa on tarjolla sille mutta ei sinulle. Kysymykseen ei tarvitse keksiä vastausta.
Harjoituksen hyöty on huomion suunnassa. Koira muuttuu ihmisen toiminnan kommentoijasta eläimeksi, jolla on oma tapansa havaita ympäristöä.
Pieni tutkimus avaa kysymyksen, ei sulje sitä
Bristolin koe kertoo tarkasti rakennetusta tilanteesta. Se ei mitannut tavallista koti-iltaa, pitkään jatkuvaa stressiä tai kaikkien koirien käyttäytymistä. Myös hajunäytteiden antajien määrä oli pieni.
Tuloksesta ei siksi voi päätellä, että stressihaju tekisi koirasta yleisesti pessimistisen. Tutkimuksen kiinnostava osa on rajatumpi: ihmisen hajuvihje yhdistyi koiran toimintaan epävarman palkkion äärellä, vaikka näytteen antaja ei ollut paikalla.
Seuraava kysymys on, miten samanlaiset vihjeet toimivat monimutkaisemmissa ympäristöissä. Kotona hajut, liikkeet, puhe ja aiemmat kokemukset ovat läsnä yhtä aikaa. Yhden vaikutuksen erottaminen muista vaatii uudenlaisia kokeita.
Vuoden 2024 tutkimus onkin hyvä syy katsoa vanhaa tuttua uudelleen. Sohvan vieressä makaava koira ei ole ajatustenlukija. Sen ympäristössä on silti havaittavaa, jota oma kuvauksemme samasta hetkestä ei tavoita.
Kun koira seuraavan kerran nostaa kuononsa ilmaan, kiinnostavin kysymys ei ole, tietääkö se kaiken. Vaan mitä sellaista on juuri nyt läsnä, jota minä en huomaa?
Lähteet
- Parr-Cortes, Z. ym., Scientific Reports, 22.7.2024: The odour of an unfamiliar stressed or relaxed person affects dogs’ responses to a cognitive bias test. Alkuperäistutkimus, koeasetelma ja tuloksen rajaukset. Scientific Reports
- Bristolin yliopisto, 22.7.2024: Smell of human stress affects dogs’ emotions leading them to make more pessimistic choices. Tutkimuksen tausta ja ruokakuppikokeen kuvaus. University of Bristol
- Wilson, C. ym., PLOS ONE, 28.9.2022: Dogs can discriminate between human baseline and psychological stress condition odours. Stressiin liittyvien hajunäytteiden erottamista koskeva tutkimus ja sen tiedot Queen’s University Belfastin julkaisuarkistossa. Queen’s University Belfast
