Tunnesyöminen, syömisen rajoittaminen ja syömisen hallinta näyttävät erilaisilta eri väestöryhmissä. Lähes 9 000 pohjoissuomalaisen tutkimus tuo terveydenhuoltoon uusia viitearvoja, joiden avulla syömiskäyttäytymistä voidaan arvioida aiempaa tarkemmin.
Yksi syö suruunsa, toinen rajoittaa syömistään tietoisesti ja kolmas kokee syömisen hallinnan vaikeaksi. Nämä kokemukset eivät kuitenkaan kerro sellaisinaan, millaista apua ihminen tarvitsee. Myös käyttäytymistä mittaavan kyselyn tulos tarvitsee ympärilleen tietoa ihmisestä.
Suomalaisen tutkimuksen keskeinen havainto on, ettei syömiskäyttäytymisen arviointiin käytetyn kyselyn pisteille voida asettaa yhtä kaikille sopivaa rajaa. Tulosten tulkinnassa on huomioitava ikä, sukupuoli ja painotilanne.
Tämä ei tarkoita, että ruokavalion terveellisyys olisi mielipideasia. Tutkimus tarkastelee syömiseen liittyvää käyttäytymistä: miten ihminen rajoittaa syömistään, miten tunteet liittyvät siihen ja kuinka hallittavaksi hän syömisensä kokee.
Vertailukohta muuttaa pisteiden merkitystä
Tutkimuksessa muodostettiin suomalaisia viitearvoja TFEQ-R18-kyselylle, jota käytetään muun muassa painonhallinnassa, lihavuuden hoidossa ja väestötutkimuksissa. Kysely erottaa toisistaan kolme syömiskäyttäytymisen piirrettä: tietoisen rajoittamisen, hallitsemattoman syömisen ja tunnesyömisen.
Viitearvojen avulla ammattilainen pystyy tarkastelemaan, miten henkilön vastaukset suhteutuvat samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien vastauksiin. Aiemmin kyselyn pisteiden tulkintaan ei ollut vastaavia tarkempia suomalaisia vertailuarvoja.
Ero on käytännöllinen. Pelkkä pistemäärä kertoo, kuinka voimakkaasti jokin käyttäytymisen piirre ilmenee. Vertailuaineisto auttaa ymmärtämään, kuinka tavallinen tai poikkeava tulos on kyseisessä väestöryhmässä.
Viitearvo ei silti ole diagnoosi. Se ei myöskään yksin ratkaise hoidon tarvetta.
Ikäryhmien välillä löytyi eroja
Nuoremmissa aikuisryhmissä hallitsemattoman syömisen ja tunnesyömisen pisteet olivat keskimäärin korkeampia kuin vanhimmassa ryhmässä. Vanhimmassa ryhmässä puolestaan korostui tietoinen syömisen rajoittaminen.
Naisilla tunnesyömisen ja tietoisen rajoittamisen pisteet olivat keskimäärin korkeampia kuin miehillä. Hallitsemattomassa syömisessä vastaavaa sukupuolieroa ei havaittu.
Myös painoindeksi liittyi kyselyn tuloksiin. Suurempaan painoindeksiin yhdistyivät keskimäärin voimakkaampi tunnesyöminen ja hallitsematon syöminen. Havainnosta ei kuitenkaan voi päätellä, mikä on syy ja mikä seuraus.
Ryhmien keskiarvot eivät kuvaa jokaista niiden jäsentä. Ne tarjoavat taustaa yksilön tilanteen arviointiin, eivät valmista selitystä hänen syömiselleen.
Syömisen rajoittaminen tarvitsee taustatiedot
Tietoinen syömisen rajoittaminen havainnollistaa hyvin sitä, miksi pistemäärä ei riitä.
Painonhallintaa tavoitteleva ihminen kiinnittää tarkoituksella huomiota syömiseensä. Tämä tavoite vaikuttaa myös siihen, miten hän vastaa kyselyyn. Tulosta tulkitsevan ammattilaisen pitää siksi tietää, mitä ihminen yrittää saavuttaa ja millainen hänen tilanteensa on.
Tutkimus antaa arviointiin paremman vertailupohjan. Se ei määritä yhtä tavoitepistemäärää, johon kaikkien pitäisi pyrkiä.
Seuraava tutkimuskysymys onkin, millaiset muutokset syömiskäyttäytymisessä ovat hoidon kannalta hyödyllisiä ja miten eri piirteet esiintyvät yhdessä.
Lähes 9 000 osallistujaa, kolme ikäryhmää
Aineistossa oli 8 959 osallistujaa kolmesta Pohjois-Suomen väestöpohjaisesta kohortista. Tarkastellut ikäryhmät olivat noin 33–35-, 45–46- ja 68–70-vuotiaita.
Tutkimus toteutettiin Oulun yliopiston, ODL Liikuntaklinikan ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Artikkeli julkaistiin Appetite-tiedelehdessä syyskuussa, ja yliopistot esittelivät tuloksia 12. lokakuuta.
Tulokset kuvaavat ikäryhmien välisiä eroja. Ne eivät osoita, että yksittäisen ihmisen tunnesyöminen vähenisi tai syömisen rajoittaminen lisääntyisi hänen vanhetessaan. Tämän selvittämiseen tarvitaan seurantatutkimusta.
Aineisto ei myöskään kata kaikkia ikäryhmiä. Siksi sen tuloksia ei pidä ulottaa sellaisinaan esimerkiksi lasten tai nuorten syömisen arviointiin.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Painonhallinnan ja lihavuuden hoidossa tämä on tärkeää: samanlainen pistemäärä ei automaattisesti tarkoita samanlaista tuen tarvetta.
Tutkimuksen hyöty syntyy siitä, että arvioinnille saadaan parempi perusta. Viitearvot tukevat ammattilaisen työtä, mutta eivät korvaa yksilöllistä arviota.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Syömiskäyttäytymistä mittaavan kyselyn tulosta kannattaa tarkastella yhdessä ammattilaisen kanssa. Yksi pistemäärä ei kerro koko tilanteestasi.
- Kerro arvioinnissa myös tavoitteistasi. Esimerkiksi pyrkimys painonhallintaan vaikuttaa siihen, kuinka tietoisesti rajoitat syömistäsi.
- Väestöryhmän keskiarvo ei ratkaise omaa avuntarvettasi. Jos syöminen aiheuttaa huolta tai haittaa arkea, asia on perusteltua ottaa puheeksi riippumatta vertailutuloksesta.
Toimituksen näkökulma
Syömisestä puhutaan usein kuin kaikille olisi olemassa sama oikea tapa toimia. Mittaamisessakin tarvitaan kuitenkin ymmärrystä siitä, ketä mitataan ja missä tilanteessa. Parempi vertailutieto auttaa kysymään täsmällisempiä kysymyksiä. Mittarin arvo syntyy siitä, kuinka hyvin se auttaa ymmärtämään ihmistä.
Lähteet
- Nurkkala ym.: Normative values of the Three-Factor Eating Questionnaire -R18 in three Northern Finland cohort populations by sex and BMI classes. Appetite, julkaistu verkossa 23.9.2026. Tutkimuksen tiivistelmä ja julkaisutiedot PubMedissä.
- Itä-Suomen yliopisto: Mikä on normaalia syömistä? Ikä, sukupuoli ja paino vaikuttavat syömiskäyttäytymiseen, 12.10.2026.
