Kun 89 pyöräilijää lähti syyskuisena iltana Huittisista kohti Nuorgamia, edessä oli yli 2 000 kilometriä omatoimista pyöräilyä. Lari Rauno tavoitteli alle neljän vuorokauden suoritusta, Mikko Mäkipää kymmenettä perättäistä maaliintuloaan. Samalla kymmenet muut yrittivät selvitä pohjoisen kylmyydestä, tuulesta, uupumuksesta ja odottamattomista vastoinkäymisistä. Lopulta määräajassa perille pääsi 45 osallistujaa.
Ruska 2026 kokosi pitkänmatkanpyöräilijät Huittisiin ennen yli 2 000 kilometrin matkaa kohti Nuorgamia.
Yö Norjassa – kylmyys alkaa voittaa
Lari Rauno on ajanut jo tuhansia kilometrejä, mutta vaikeimpiin hetkiin kuuluva tieosuus on vasta alkamassa.
Hän on Ifjordissa Norjan pohjoisosassa. Edessä on lähes 40 kilometriä avotunturia, jossa tuulelta ei juuri pääse suojaan.
On pimeää. Vastatuuli tekee etenemisestä raskasta, ja kylmyys on alkanut tuntua tavalla, jota ei voi enää sivuuttaa.
Rauno palelee niin voimakkaasti, että hänen kätensä tärisevät.
Hän on lähtenyt matkaan tavoitteenaan selvittää yli 2 000 kilometrin pyöräily alle neljässä vuorokaudessa. Nyt nopeus ei kuitenkaan ole tärkein asia.
Tärkeintä on päästä seuraavan tunturiosuuden yli.
Pitkään valvominen, kylmyys ja fyysinen rasitus ovat tehneet tilanteesta vaikean. Pysähtyminenkään ei tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta, sillä liikkeen loppuessa kylmä pääsisi tuntumaan entistä voimakkaammin.
Rauno jatkaa.
Myöhemmin hän löytää mahdollisuuden lyhyeen lepoon kappelin läheisyydessä. Unelle on aikaa vain noin 20 minuuttia.
Se ei kuulosta paljolta ihmiselle, joka on viettänyt useita vuorokausia tien päällä.
Mutta pitkänmatkanpyöräilyssä käsitys riittävästä levosta on erilainen kuin tavallisessa elämässä.
Kun ympärillä on pimeä pohjoinen ja edessä vielä kymmeniä kilometrejä, pienikin lepo voi auttaa jatkamaan.
Miten ihminen päätyy tilanteeseen, jossa kaksikymmentä minuuttia unta tuntuu merkittävältä saavutukselta?
Vastaus alkaa lähes viittä vuorokautta aikaisemmin, yli 2 000 kilometrin päästä.
Perjantai 11. syyskuuta – 89 pyöräilijää lähtee kohti tuntematonta
Huittisten Palojoelle on kokoontunut joukko ihmisiä, jotka ovat päättäneet käyttää seuraavat päivänsä aivan poikkeuksellisella tavalla.
He aikovat pyöräillä Suomen halki ja Norjan pohjoisosiin ilman henkilökohtaista huoltojoukkoa.
Lähtö tapahtuu auringon laskiessa kello 20.08.
Kyseessä on Ruska – Ride Across Finland, pitkänmatkanpyöräilytapahtuma, joka järjestetään vuonna 2026 kymmenettä kertaa.
Tämänvuotiseen tapahtumaan lähtee 89 pyöräilijää.
Osallistujia yhdistää sama päämäärä: Nuorgamin Istumakivi, jonne on saavuttava viimeistään lauantaina 19. syyskuuta keskiyöllä.
Aikaa on kahdeksan vuorokautta, kolme tuntia ja 52 minuuttia.
Siinä ajassa pitäisi selvittää noin 2 000 kilometriä tai enemmän, riippuen jokaisen itse valitsemasta reitistä.
Jo pelkkä laskutoimitus kertoo tehtävän mittakaavasta. Jos matkaa kertyy 2 000 kilometriä, keskimäärin pitäisi edetä noin 245 kilometriä vuorokaudessa, ja tähän aikaan sisältyvät myös kaikki nukkumiset, ruokailut ja pysähdykset.
Mutta kilometrimäärä ei ole Ruskan ainoa erikoisuus.
Pyöräilijät saavat suunnitella oman reittinsä tiettyjen pakollisten tarkastuspisteiden välille.
Vuoden 2026 teemana ovat kiinnostavat kivet.
Reitin tulee kulkea Kokkolan Ohtakarin jatulintarhan, Suomussalmen Hossan Värikallion kalliomaalausten ja Norjan Gamvikin jatulintarhan kautta.
Matka päättyy Nuorgamiin Istumakivelle.
Tarkastuspisteet ovat yhteiset. Reitti niiden välillä ei ole.
Tämä tekee Ruskasta muutakin kuin kestävyyssuorituksen.
Se on jatkuvaa päätöksentekoa.
Ruskan tärkein sääntö muuttaa kaiken
Tavallisessa pyöräilykilpailussa huoltojoukko voi odottaa tien varressa. Se tuo ruokaa, juomaa, varusteita ja tarvittaessa uuden pyörän.
Ruskassa tällainen ei ole sallittua.
Osallistujien on selvittävä matkasta omatoimisesti.
Ystävä ei voi tuoda ruokaa ennalta sovittuun paikkaan. Ulkopuolinen ei saa järjestää osallistujan puolesta majoitusta tai suunnitella hänelle uutta reittiä vaikeuksien ilmaantuessa.
Kaikille avoimet palvelut ovat kuitenkin sallittuja.
Pyöräilijä saa käydä kaupassa, syödä ravintolassa, yöpyä hotellissa ja käyttää tavallisia kaupallisia palveluja.
Parina osallistuvilla on omat sääntöjensä mukaiset mahdollisuutensa auttaa toisiaan.
Järjestäjä Randonneurs Finland korostaa, ettei Ruska ole varsinainen kilpailu. Osallistujat voivat silti pyrkiä ajamaan niin nopeasti kuin mahdollista.
Tässä syntyy yksi koko tapahtuman kiinnostavimmista ristiriidoista.
Nopeus on tärkeää, mutta liian kiireinen päätös voi maksaa tunteja.
Jos kauppa jää väliin, seuraava voi olla yli sadan kilometrin päässä.
Jos lepoa siirtää liian pitkälle, väsymys voi alkaa heikentää ajamista.
Jos reittivalinta osoittautuu huonoksi, säästetyiksi kuvitellut kilometrit voivat muuttua raskaiksi tunneiksi.
Ruska mittaa siksi yhtä aikaa kestävyyttä, suunnittelukykyä ja harkintaa.
Larin ensimmäinen tavoite: alle neljä vuorokautta
Lari Rauno ajoi Ruska 2026 -tapahtumassa noin 2 170 kilometriä neljässä vuorokaudessa, kahdeksassa tunnissa ja 11 minuutissa. Hän saapui Nuorgamin maaliin ensimmäisenä.
Lari Rauno ei ole matkassa ensimmäistä kertaa.
Hän on kokenut pitkänmatkanpyöräilijä, jolla on taustallaan aiempia Ruska-suorituksia ja muitakin ultrapyöräilytapahtumia.
Vuonna 2026 hänen tavoitteensa on kunnianhimoinen.
Hän haluaa päästä maaliin alle neljässä vuorokaudessa.
Reitille kertyy lopulta noin 2 170 kilometriä.
Rauno on suunnitellut etenemisensä tarkasti. Ajatuksena on jatkaa ajamista ensimmäisen yön yli ja käyttää seuraavina öinä noin kolme tuntia nukkumiseen. Loppumatkaa voisi tarvittaessa selvittää lyhyiden torkkujen avulla.
Jo tässä suunnitelmassa on jotakin tavallisesta arjesta kaukaista.
Kolmen tunnin yöuni kuulostaisi useimmista ihmisistä jatkuessaan nopeasti kestämättömältä.
Raunolle se on osa suunnitelmaa, jolla pyritään ratkaisemaan, miten yli 2 000 kilometriä kuljetaan mahdollisimman nopeasti.
Hän valitsee alkumatkalleen suuria teitä, joilla eteneminen on mahdollisimman sujuvaa.
Ensimmäiset sadat kilometrit vievät kohti Pohjanmaata ja Kokkolan tarkastuspistettä.
Pyöräilijäjoukko hajaantuu vähitellen eri reiteille.
Alussa toiset osallistujat voivat vielä näkyä samalla tieosuudella. Myöhemmin Ruska muuttuu monelle pitkiksi jaksoiksi yksin.
Jokaisen pitää löytää oma rytminsä.
Ensimmäinen viikonloppu – koko joukko alkaa hajota
Ruskan ensimmäisinä päivinä osallistujien erilaiset strategiat alkavat näkyä.
Osa ajaa pitkälle yöhön. Toiset pysähtyvät lepäämään jo ensimmäisen yön aikana.
Jotkut nukkuvat omissa majoitteissaan, toiset hakeutuvat hotellien tai muiden sisätilojen suojaan.
Omatoimisessa Ruskassa osallistujat kuljettavat tarvitsemansa varusteet mukanaan. Lepopaikka voi löytyä myös hyvin vaatimattomista olosuhteista.
Järjestäjän päiväraporteissa kerrotaan, että vuoden 2026 Ruskassa poikkeuksellisen moni osallistuja otti ainakin jonkin verran unta jo ensimmäisenä yönä.
Syksyinen sää tuntuu heti.
Ensimmäinen yö on kolea, ja ilman kosteus lisää kylmyyden tuntua.
Sunnuntaina sadealue pyyhkäisee ajajien yli.
Sade ei välttämättä ole voimakasta, mutta sen merkitys kasvaa pitkällä matkalla. Märät varusteet ja viilenevä ilma tekevät pysähdyksistä vaikeampia.
Tässä vaiheessa Ruska muistuttaa monesta samanaikaisesti etenevästä tarinasta muodostuvaa kokonaisuutta.
Yhdelle ongelma on kylmyys.
Toiselle unen puute.
Kolmas joutuu miettimään ruokaa tai seuraavaa mahdollista yöpymispaikkaa.
Neljäs huomaa jo, ettei alkuperäinen aikataulu ehkä pidäkään.
Kaikilla on sama maali, mutta yhtenäistä Ruska-kokemusta ei ole olemassa.
Mikon matka – kymmenes kerta, uusi haaste
Mikko Mäkipäälle Ruska 2026 merkitsee aivan erityistä rajapyykkiä.
Hän on osallistunut tapahtumaan sen ensimmäisestä vuodesta lähtien.
Nyt tavoitteena on kymmenes perättäinen maaliintulo.
Kymmenen vuotta antaa kokemusta siitä, millaisia yllätyksiä matkalla voi tulla vastaan. Mutta kokemus ei tarkoita, että kaikki vaikeudet olisivat etukäteen ratkaistavissa.
Mikko on valinnut tämänvuotiselle matkalleen poikkeuksellisen suunnistusratkaisun.
Hän ajaa ilman karttaa ja tavanomaisia navigointivälineitä. Mukana on kompassi.
Se tuo Ruskaan uuden ulottuvuuden.
Kun pyöräilijä liikkuu vieraalla alueella, reitin hahmottaminen on jo tavallisilla navigointivälineillä osa suoritusta.
Ilman niitä huomio kiinnittyy eri tavalla teihin, risteyksiin ja ympäristöön.
Yöllä tämä voi olla erityisen vaikeaa.
Tienristeys, jonka pitäisi erottua kartalla selvästi, ei välttämättä näytä pimeässä siltä kuin pyöräilijä odottaa.
Mikko kertoo joutuneensa tilanteisiin, joissa suunnan valinta ei ollut itsestään selvää.
Hossan alueella myös vaikeakulkuinen maasto hidastaa etenemistä.
Yhden osuuden selvittäminen vie noin tunnin.
Tässä on Ruskan erityislaatu toisessa muodossa.
Lari yrittää säästää tunteja nopeudella ja mahdollisimman tehokkaalla etenemisellä.
Mikko on rakentanut itselleen toisenlaisen haasteen, jossa myös suunnistaminen on merkittävä osa matkaa.
Molemmat joutuvat tekemään omat päätöksensä.
Mikko Mäkipää osallistui vuonna 2026 kymmenenteen perättäiseen Ruskaansa. Tällä kertaa hän lähti matkalle ilman tavanomaisia navigointivälineitä.
Hossa – pyöräily muuttuu hetkeksi kävelyksi
Ruskan toinen varsinainen tarkastuspiste sijaitsee Hossan kansallispuistossa Värikallion kalliomaalausten luona.
Kohde on upea, mutta pyöräilijälle sinne pääseminen ei välttämättä ole yksinkertaista.
Värikallioille johtaa useita reittivaihtoehtoja, joista osallistujat valitsevat erilaisia ratkaisuja.
Kaikki eivät sovellu maantiepyörällä ajettaviksi.
Hossan Värikallion kalliomaalaukset olivat yksi Ruskan pakollisista tarkastuspisteistä. Perille pääsy vaati osalta pyöräilijöistä myös kävelyä.
Myös Lari joutuu jättämään pyöräilyn hetkeksi ja etenemään jalan.
Useiden satojen kilometrien jälkeen käveleminen epätasaisessa maastossa on yllättävän hankalaa.
Lari kertoo kompuroineensa juurakossa useamman kerran.
Pyörällä pitkään jatkunut tasainen liike ei valmista jalkoja kaikkeen, mitä kivisellä ja juurakkoisella polulla tarvitaan.
Hossa osoittaa, ettei Ruskan tarkastuspisteissä ole kyse pelkistä maanteiden varsilla olevista leimapaikoista.
Ne voivat viedä pyöräilijät ympäristöihin, joissa tavallinen etenemisrytmi katkeaa.
Samalla niissä näkyy tapahtuman omaleimainen ajatus: Suomen halki kulkeminen on myös matka paikkoihin, joita moni ei muuten tulisi nähneeksi.
Värikallioiden jälkeen edessä on pitkä matka kohti Norjaa.
Ja pohjoisessa vaikeudet ovat vasta alkamassa.
Kylmyys tulee vastaan jo ennen Norjaa
Ruskan kolmannen päivän järjestäjäraportti kertoo pakkasöistä.
Osallistujia on Hossan seudulla ja osa jo selvästi pohjoisempana.
Myös Lari raportoi Vuotsosta lämpötilan painuneen pakkasen puolelle.
Kylmyys ei ole pitkänmatkanpyöräilijälle vain epämukavuus.
Se vaikuttaa vaatetukseen, energiankulutukseen, taukoihin ja siihen, milloin ulkona voi levätä.
Rauno kertoo, ettei nuku ulkona kovin hyvin. Sisämajoituksessa saatu uni on tuntunut hänestä paremmalta myös palautumisen kannalta.
Tämä tekee yöpymispaikoista tärkeän osan matkan suunnittelua.
Ruskan sääntöjen mukaan hotellit ja muut kaikille avoimet palvelut ovat sallittuja.
Nopea eteneminen ei siis välttämättä tarkoita sitä, ettei pysähtyisi sisälle lepäämään.
Jos hyvin nukuttu lyhyt yö mahdollistaa seuraavana päivänä sujuvamman etenemisen, sillä voi olla huomattava merkitys.
Lopulta kyse on jatkuvasti samasta kysymyksestä.
Mikä ratkaisu auttaa pääsemään parhaiten eteenpäin?
Matka eteni kohti pohjoista, jossa syyskuun yöt olivat jo kylmiä ja paikoin pakkasen puolella.
Pohjoisessa vastaan tulee kolme suurta nousua
Kun Ruskan reitti etenee Norjan puolelle, myös maasto alkaa vaatia pyöräilijöiltä entistä enemmän.
Mikko Mäkipään kuvauksen mukaan Tanan ja Gamvikin välisellä osuudella on kolme noin 300 metrin nousua sekä kymmenkunta pienempää, noin 50–100 metrin nousua.
Norjan puolella Ruskan osallistujia odottivat pitkät nousut, avoimet tunturiosuudet ja voimakas tuuli.
Yksittäinen nousu ei välttämättä kuulosta dramaattiselta.
Mutta sen merkitys muuttuu, kun takana on jo päiviä ajoa.
Jalat ovat tehneet samaa työtä tuhansien kilometrien ajan.
Pyörän mukana kulkee kaikki tarvittava varustus.
Ja vaikka nousu päättyisi, seuraavan mäen huippu voi jo näkyä kauempana.
Norjan avotunturiosuuksilla myös tuuli vaikuttaa etenemiseen voimakkaasti.
Metsä ei suojaa tien vartta.
Kun tuuli käy vastaan, fyysinen rasitus kasvaa ja matkaan käytettävä aika pitenee.
Kun se käy sivulta, pyörän hallintaan joutuu keskittymään tavallista enemmän.
Tunturissa maisema voi näyttää avoimelta ja rauhalliselta.
Pyöräilijälle se voi olla kaikkea muuta.
Larin matka – kaksi keksiä ja 90 kilometriä kauppaan
Norjan puolella Rauno joutuu tekemään päätöksiä myös ruokailun suhteen.
Matkaa seuraavaan Mehamnin kauppaan on pitkästi.
Hän kulkee ohi kahvilasta, joka olisi avautunut vain kahdeksan minuutin kuluttua.
Rauno päättää jatkaa.
Ratkaisu alkaa kaduttaa lähes saman tien.
Kahdeksan minuuttia ei olisi ollut pitkä odotus, mutta tilanteessa jokainen pysähdys tuntuu hidastavan tavoitetta.
Samaan aikaan olisi voinut hoitaa muitakin käytännön asioita.
Myöhemmin Raunolla on jäljellä vain kaksi keksiä, ja matkaa seuraavaan kauppaan on vielä noin 90 kilometriä.
Edessä on avotunturiosuuksia ja kovenevaa vastatuulta.
Tässä Ruskan mittakaava muuttuu käsinkosketeltavaksi.
Tavallisessa elämässä kaksi keksiä on pieni välipala.
Pitkällä pyöräilymatkalla se voi olla koko mukana olevan helposti saatavan ruoan viimeinen osa.
Ja seuraava mahdollisuus ostaa lisää ruokaa sijaitsee lähes sadan kilometrin päässä.
Kun Rauno lopulta pääsee Mehamniin, ruokaostokset maksavat yli 50 euroa.
Hän jatkaa matkaa kohti Gamvikin tarkastuspistettä.
Alle neljän vuorokauden tavoite on tässä vaiheessa käytännössä karannut.
Mutta maali ei ole kadonnut mihinkään.
Gamvik – teltta muuttuu leijaksi
Samaan aikaan muut Ruskan osallistujat joutuvat kohtaamaan omia yllätyksiään.
Mikko Mäkipää kertoo esimerkin Mikko Akkolasta, jonka telttaan tuuli tarttuu Gamvikissa niin voimakkaasti, että se nousee usean metrin korkeuteen.
Teltta muistuttaa hetkellisesti leijaa.
Tilanteessa yhdistyy pohjoisen luonnon voima ja ultrapyöräilyn käytännöllinen haavoittuvuus.
Mukana kulkeva majoitusvarustus on tärkeä osa omatoimista matkaa.
Jos se katoaa tai vaurioituu, seuraavan yön suunnitelma voi muuttua täysin.
Toisella osallistujalla, Eemeli Huhdalla, ongelma liittyy pyörän takavaihtajaan.
Korjaamiseen käytetään vaivaiskoivua.
Pieni pohjoinen puu saa yllättävän tehtävän mekaanisen ongelman ratkaisemisessa.
Tällaista tilannetta ei juuri voi suunnitella etukäteen.
Sen voi ainoastaan ratkaista silloin, kun se tulee vastaan.
Mikon kertomat esimerkit näyttävät, kuinka erilaisiksi yksittäisten osallistujien matkat muodostuvat.
Yksi taistelee kylmyyttä ja unettomuutta vastaan.
Toinen yrittää pitää varusteensa tuulessa hallinnassa.
Kolmas joutuu korjaamaan pyöränsä luonnosta löytyvällä materiaalilla.
Silti kaikkien on päästävä samaan maaliin.
Kun tie alkaa näyttää rautatietunnelilta
Raunon matkan vaikeimpiin kokemuksiin kuuluu pitkittyneen valvomisen vaikutus havaintoihin.
Hän kertoo olleensa hereillä yli 40 tuntia ja ajaneensa pitkän, noin 26 tunnin jakson.
Jossakin vaiheessa tie alkaa näyttää hänelle erikoiselta.
Valokeilan ympärille muodostuva maisema muistuttaa rautatietunnelia.
Todellisuudessa tie ei ole muuttunut tunneliksi.
Muutos tapahtuu väsyneen pyöräilijän havainnoissa.
Tällaisessa hetkessä ultrapyöräilyn riskit tulevat näkyviksi.
Pelkkä kyky jatkaa polkemista ei vielä tarkoita, että vireystila olisi riittävä turvalliseen ajamiseen.
Pitkään jatkunut valvominen voi heikentää huomiokykyä ja arviointia.
Raunon kertomuksessa kokemus on osa matkan todellisuutta, ei sankarillinen suoritusmerkki.
Hän joutuu tekemään ratkaisunsa tilanteessa, jossa keho ja mieli ovat jo hyvin kuormittuneita.
Lopulta hän saa tilaisuuden lyhyeen lepoon kappelin läheisyydessä.
Uni kestää noin 20 minuuttia.
Kun matka jatkuu, jäljellä on enää viimeinen osuus kohti Nuorgamia.
Ensimmäinen saapuu maaliin – mutta Ruska jatkuu
Keskiviikkona 16. syyskuuta kello 4.19 Lari Rauno saapuu Nuorgamin Istumakivelle.
Matka on ohi.
Aikaa on kulunut 104 tuntia ja 11 minuuttia.
Se merkitsee neljää vuorokautta, kahdeksaa tuntia ja yhtätoista minuuttia.
Alle neljän vuorokauden tavoitteeseen jäi siis kahdeksan tunnin ja yhdentoista minuutin ero.
Rauno on kuitenkin ensimmäinen Ruska 2026 maaliin saapunut osallistuja.
Hänen kokonaismatkansa oli noin 2 170 kilometriä.
Muut osallistujat ovat sillä hetkellä vielä eri puolilla Lappia ja Norjaa.
Jotkut ovat matkalla kohti Gamvikia.
Toiset ovat jo kääntyneet takaisin kohti Suomea.
Osa on joutunut keskeyttämään.
Ruskan erikoisuus näkyy nyt selvemmin kuin koskaan.
Nopeimmalle matka voi kestää hieman yli neljä vuorokautta.
Toiselle maaliin pääsy voi vaatia lähes koko käytettävissä olevan kahdeksan vuorokauden ajan.
Kolmas ei pääse perille lainkaan.
Silti kyse on samasta tapahtumasta.
Toinen Ruska jatkuu vielä kolme päivää
Kun Rauno on jo maalissa, järjestäjän päiväraportit seuraavat muiden osallistujien etenemistä.
Norjan tieosuuksilla vauhti hidastuu.
Gamvikin ja Tanan välinen matka on raskas nousujen ja tuulen vuoksi.
Osa pyöräilijöistä alkaa valita erilaisia tapoja palata kohti Nuorgamia.
Mehamnin kautta kulkeva laivayhteys osoittautuu suosituksi. Ainakin kymmenen osallistujaa nousee 18. syyskuuta Hurtigrutenin kyytiin.
Ruskan säännöt sallivat reittiratkaisujen erilaisuuden, ja järjestäjän raporttien perusteella osallistujat hyödyntävät vaihtoehtoja kukin omalla tavallaan.
Samaan aikaan maaliin alkaa saapua lisää pyöräilijöitä.
Jotkut ovat kokeneita Ruskan kävijöitä.
Toisille kyseessä on ensimmäinen hyväksytty suoritus.
Matka jatkuu myös niiden kohdalla, joille määräaikaan ehtiminen alkaa näyttää mahdottomalta.
Tapahtumassa ei ole kyse vain yhden lopputuloksen tavoittelusta.
Osallistujalla voi olla syitä jatkaa, vaikka virallinen määräaika jäisi saavuttamatta.
Silti kello käy kaikkien kohdalla samaan suuntaan.
Mikon viimeiset kilometrit – kymmenes Ruska lähestyy päätöstä
Ruska 2026 -tapahtuman perustaja Mikko Mäkipää pyöränsä kanssa pohjoisen avarissa tunturimaisemissa. Mäkipää ajoi tapahtuman läpi kymmenennen kerran peräkkäin.
Mikko Mäkipäälle vuoden 2026 Ruska on henkilökohtaisesti erityinen.
Hän on ollut mukana kaikissa kymmenessä tapahtumassa.
Yksikään niistä ei ole täysin samanlainen.
Joka vuosi reitti, sää, osallistujat ja matkan aikana vastaan tulevat ongelmat muuttuvat.
Kokemus auttaa valmistautumaan, mutta se ei tee yli 2 000 kilometrin omatoimisesta matkasta helppoa.
Vuoden 2026 Ruskassa Mikko on kulkenut myös ilman tavallisia navigointivälineitä.
Matka on vaatinut suunnistamista, reitinlukua ja monenlaista harkintaa.
Hän on nähnyt jälleen, miten erilaisia osallistujien ratkaisut voivat olla.
Ja nyt viimeinenkin matkaosuus alkaa olla takana.
Lauantaina 19. syyskuuta kello 18.25 Mikko Mäkipää saapuu maaliin.
Aikaa on kulunut seitsemän vuorokautta, 22 tuntia ja 17 minuuttia.
Kymmenes perättäinen Ruska-suoritus on valmis.
Siinä missä Lari Raunon tarina kertoo poikkeuksellisen nopeasta etenemisestä, Mikon tarina kertoo toisenlaisesta kestävyydestä.
Kymmenen vuotta.
Kymmenen pitkää matkaa.
Kymmenen kertaa maaliin.
45 pääsi määräajassa perille
Ruska 2026 lopulliset tulokset kertovat tapahtuman vaativuudesta.
Mikko Mäkipään UTISONille toimittamien tietojen mukaan 45 pyöräilijää pääsi maaliin määräajassa.
Kaksi muuta saapui perille määräajan jälkeen.
Keskeyttäneitä oli 41.
Luvut näyttävät, ettei yli 2 000 kilometrin omatoiminen pyöräily ole suoritus, jonka onnistumista voi pitää itsestään selvänä.
Vajaat puolet keskeytti.
Mutta jokainen keskeytys on myös oma ratkaisunsa.
Pitkillä matkoilla syitä voi olla monenlaisia.
Rasitusvamma voi tehdä jatkamisesta mahdotonta. Sairastuminen voi viedä voimat. Pyörän tekninen ongelma voi pysäyttää matkan. Olosuhteet tai käytettävissä oleva aika voivat pakottaa muuttamaan suunnitelmaa.
Järjestäjän raportit kertovat monenlaisista keskeytyksistä vuoden 2026 tapahtumassa.
Joillekin päätös tarkoitti matkan päättymistä siihen paikkaan.
Toiset päättivät jatkaa pyöräilyä retkeillen ilman alkuperäistä aikarajatavoitetta.
Ruska ei mittaa vain sitä, kuka on vahvin tai nopein.
Se näyttää myös sen, miten erilaiset ihmiset reagoivat vaikeuksiin.
Mikko Mäkipään ajatus tiivistää tapahtuman luonteen:
”Siksi Ruskassa kiinnostavinta ei ole se kuka oli nopein vaan se, mitä osallistujat tiellä kohtasivat ja miten he siihen vastasivat.”
Mitä jää jäljelle, kun elämä yksinkertaistuu?
Ruskan kaltaista tapahtumaa on helppo tarkastella ulkopuolelta äärimmäisenä fyysisenä suorituksena.
Yli 2 000 kilometriä pyörällä.
Vain vähän unta.
Kylmiä öitä, pitkiä nousuja ja yksinäisiä tieosuuksia.
Mutta osallistujien omat kertomukset paljastavat myös toisen puolen.
Tällaisella matkalla tavallisen elämän monimutkaisuus katoaa hetkeksi.
Ei tarvitse miettiä kaikkia niitä asioita, jotka arjessa täyttävät kalenterin.
Sen sijaan pitää miettiä, mitä seuraavien tuntien aikana tapahtuu.
Onko ruokaa?
Mistä saa vettä?
Missä voi levätä?
Riittävätkö varusteet kylmyydessä?
Kuinka paljon matkaa on vielä jäljellä?
Lari Rauno kuvaa tätä kokemusta omalla tavallaan.
”Elämä on tällästen reissujen aikana tosi yksinkertasta.”
Tämän yksinkertaisuuden saavuttaminen vaatii kuitenkin valtavan määrän työtä.
Se ei tarkoita helppoutta.
Päinvastoin.
Elämä yksinkertaistuu, koska lähes kaikki huomio kohdistuu muutamaan välttämättömään asiaan.
Ruskan viehätys voi olla juuri tässä.
Kun ihminen riisuu arjestaan pois suuren osan sen tavallisista mukavuuksista, jäljelle jäävät päätökset saavat toisenlaisen painoarvon.
Lämmin ateria ei ole enää itsestäänselvyys.
Lyhytkin lepo tuntuu merkitykselliseltä.
Avoinna oleva kauppa voi olla päivän tärkein löytö.
Ja tavallinen tienviitta voi kertoa, että seuraava etappi on jälleen hieman lähempänä.
Kaksi pyöräilijää, kaksi erilaista saavutusta
Lari Rauno ja Mikko Mäkipää kulkivat saman Ruskan, mutta heidän tarinansa eivät ole samanlaisia.
Rauno lähti tavoittelemaan poikkeuksellisen nopeaa suoritusta.
Hän kulki noin 2 170 kilometriä reilussa neljässä vuorokaudessa, kohtasi kylmyyttä ja väsymystä ja pääsi maaliin ensimmäisenä.
Mäkipää tavoitteli kymmenettä perättäistä Ruska-suoritustaan.
Hän joutui jälleen suunnistamaan, ratkaisemaan matkan ongelmia ja etenemään pitkien päivien halki.
Lopulta hän saavutti tavoitteensa.
Heidän välillään oli kymmeniä muita osallistujia, joiden kokemukset muodostivat omat tarinansa.
Yksi joutui katsomaan, kun teltta lähti tuulen mukana.
Toinen korjasi pyöränsä vaivaiskoivun avulla.
Joku jäi matkalle rasitusvaivojen vuoksi.
Joku jatkoi, vaikka virallinen aikaraja oli jo menetetty.
Joku saapui Nuorgamiin viimeisten tuntien aikana.
Saman tapahtuman sisällä syntyi kymmeniä erilaisia käsityksiä siitä, mitä onnistuminen tarkoittaa.
Maalissa jäljellä ei ole enää kiirettä
Kun Lari Rauno on päässyt Nuorgamiin, hän siirtyy majoitukseen.
Matkan aikana ei ole ollut aikaa pysähtyä tarkastelemaan itseään kovin perusteellisesti.
Nyt hän katsoo suihkun yhteydessä peiliin ja huomaa, miten voimakkaasti pitkä suoritus näkyy hänen ulkonäössään.
Posket ovat painuneet lommolle ja kylkiluut erottuvat.
Matka on vaatinut keholta paljon.
Alle neljän vuorokauden tavoite jäi saavuttamatta, mutta Rauno ei jälkeenpäin pidä todennäköisenä, että hän olisi pystynyt helposti säästämään puuttuvat tunnit.
Reitti oli pitkä, ja erityisesti Norjan osuus osoittautui raskaaksi.
Se ei muuta sitä, että hän oli tullut ensimmäisenä maaliin.
Mikko Mäkipää taas päätti muutamaa päivää myöhemmin jo kymmenennen Ruskansa.
Ja samaan aikaan tapahtuman tulosluetteloon oli kertynyt 45 määräajassa maaliin päässyttä sekä kaksi myöhemmin perille saapunutta.
Ruskan kymmenennestä vuodesta jäi siis paljon enemmän kuin yksi nopea suoritus.
Jäi kymmeniä erilaisia matkoja, päätöksiä, pettymyksiä, onnistumisia ja kertomuksia.
Ehkä siinä on koko Ruskan tärkein ajatus.
Tuhansien kilometrien matkalla lopputulos ei riipu vain siitä, kuinka voimakkaasti pyöräilijä jaksaa painaa polkimia.
Yhtä tärkeiksi nousevat kyky tehdä päätöksiä väsyneenä, sopeutua olosuhteisiin ja hyväksyä, ettei kaikkea voi hallita.
Lari Raunolle yksi matkan ratkaisevista hetkistä oli pohjoisen kylmyydessä nukuttu lyhyt uni.
Mikko Mäkipäälle matka oli osa kymmenen vuoden jatkumoa.
Muille se tarkoitti jotakin muuta.
Mutta kaikkia yhdisti sama asia.
He olivat lähteneet Huittisista kohti pohjoista tietämättä tarkasti, mitä tie toisi vastaan.
Ja juuri siksi Ruska oli enemmän kuin matka paikasta toiseen.
Lähteet ja tausta-aineisto
Artikkeli perustuu Ruska 2026 -tapahtuman tietoihin, järjestäjä Mikko Mäkipään julkaisemaan aineistoon sekä osallistuja Lari Raunon omaan matkakertomukseen ja julkaisuihin.
Lisäksi artikkelissa on hyödynnetty tapahtuman tulostietoja ja osallistujien julkisia matkakuvauksia.
