Suomen Yrittäjät palkitsi viikonloppuna kolme hyvin erilaista yrittäjää. Uuraisilla hoivayrityksen rakentanut Samuli Mattila, Hollolassa ompelukoneella taidetta luova Helena Vaari-Silventoinen ja Sastamalassa juustoja valmistava sveitsiläissyntyinen Peter Dörig osoittavat, kuinka monenlaisesta osaamisesta suomalainen yrittäjyys rakentuu. Jokaisen palkinnon takana on myös poikkeuksellinen henkilökohtainen tarina.
Yksi tarjoaa kotihoivaa asiakkaalle, joka voi olla yhtä hyvin muutaman kuukauden ikäinen vauva kuin yli satavuotias ikäihminen. Toinen on käyttänyt yhden alttaritekstiilin valmistamiseen 20 kilometriä lankaa. Kolmas tuli aikanaan Suomeen rekkakuskiksi, vaikka yhteistä kieltä uuden työnantajan kanssa ei juuri ollut.
Kolmea yrittäjää yhdistää nyt valtakunnallinen tunnustus.
Suomen Yrittäjät palkitsi lauantaina 17. lokakuuta Lahdessa järjestetyillä Valtakunnallisilla yrittäjäpäivillä Samuli Mattilan vuoden nuorena yrittäjänä, Helena Vaari-Silventoisen vuoden yksinyrittäjänä ja Peter Dörigin vuoden maahan muuttaneena yrittäjänä.
Valinnoissa korostuvat kasvu, oman ammattitaidon pitkäjänteinen kehittäminen ja kansainvälisen osaamisen yhdistäminen suomalaisiin mahdollisuuksiin.
Palkittujen tarinat näyttävät myös, ettei menestyvän yrityksen tarvitse syntyä valmiiksi tunnistetulle markkinalle. Joskus yritys perustetaan ratkaisemaan arkista ongelmaa, joskus harvinaisen käsityötaidon ympärille ja joskus tuotteesta, jonka menekkiin muut eivät aluksi uskoneet.
Samuli Mattila rakensi hoivayrityksen, jonka asiakkaat ovat vauvasta yli satavuotiaisiin
Uuraisilta Keski-Suomesta tuleva Samuli Mattila on vasta 29-vuotias, mutta hänen johtamansa yritys on kasvanut muutamassa vuodessa huomattavasti.
Mattila perusti Mattilan Hoivapalvelut Oy vuonna 2023. Alkuvaiheessa yritys oli yhden ihmisen toimintaa. Vuonna 2025 se työllisti 50 henkilöä, ja vuonna 2026 työntekijöitä on yrittäjäjärjestön haastattelutietojen mukaan jo noin 80.
Vuoden 2025 liikevaihto oli 1,5 miljoonaa euroa. Mattilan mukaan kuluvan vuoden liikevaihdon ennakoidaan nousevan kolmeen miljoonaan euroon.
Kasvun taustalla on ajatus kotiin tuotavista sosiaali- ja terveyspalveluista, jotka mukautuvat asiakkaan elämäntilanteeseen.
Yritys tarjoaa muun muassa kotihoitoa, henkilökohtaista apua, siivousta, asiointipalveluja ja muuta arjen tukea Keski-Suomessa. Asiakkaita on noin 300.
Palveluja tarvitsevat hyvin erilaiset ihmiset: ikäihmiset, vammaiset henkilöt sekä esimerkiksi kuormittavassa elämäntilanteessa olevat lapsiperheet.
Mattila kertoi Suomen Yrittäjien haastattelussa yrityksen nuorimman asiakkaan olleen kolmen kuukauden ikäinen ja vanhimman 103-vuotias.
Ikähaarukka havainnollistaa, kuinka laajasta palvelutarpeesta kotiin tuotavissa palveluissa on kysymys.
Mattilan liiketoimintamallissa tavoitteena on, että asiakkaalle voidaan järjestää useita palveluja saman yrityksen kautta. Jos ikäihminen tarvitsee kotihoitoa, hän voi saada myös apua esimerkiksi siivoukseen ja kaupassa käyntiin.
Hoivayrityksen kasvua tekee kiinnostavaksi myös toimialan luonne.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa työn jatkuvuus, asiakkaan luottamus ja henkilöstön pysyvyys ovat keskeisiä kysymyksiä. Mattilan yritys korostaa omahoitajamallia ja henkilöstön hyvinvoinnin merkitystä.
Yrittäjän mukaan jatkuvuutta ei synny pelkästään työvuorojen järjestämisellä, vaan myös sillä, että työntekijät viihtyvät työssään.
Yrityksen alkuun tarvittiin 8 000 euroa ja yksi ihminen, joka uskoi ideaan
Mattilan yrittäjätarinassa on yksityiskohta, joka kertoo paljon yritysten alkuvaiheen todellisuudesta.
Hän oli pitkään haaveillut yrittäjyydestä, mutta yritystoiminnan käynnistämiseen tarvittiin rahaa.
Ratkaiseva keskustelu käytiin ystävän syntymäpäivillä Uuraisilla.
Mattila kertoi siellä ystävänsä veljelle suunnitelmastaan ja tarvitsemastaan alkupääomasta. Keskustelukumppani lupautui mukaan rahoittamaan ja kehittämään yritystä.
Mattila sai 8 000 euroa alkupääomaa.
Kolme vuotta myöhemmin yritys työllistää kymmeniä ihmisiä.
Yrittäjäjärjestön haastattelussa Mattila kertoi myös asiakkaasta, joka oli asunut hoivakodissa 20 vuotta mutta halunnut takaisin omaan kotiinsa. Tarvittavien hoivapalvelujen järjestämisen jälkeen asiakas oli pystynyt asumaan kotona elämänkumppaninsa kanssa.
Kyse on Mattilan kertomasta yksittäisestä asiakasesimerkistä, ei yleispätevästä osoituksesta siitä, että vastaava ratkaisu sopisi kaikille.
Se havainnollistaa kuitenkin sitä, millaisia käytännön vaikutuksia hyvin järjestetyillä kotiin tuotavilla palveluilla voi olla.
Vuoden nuoren yrittäjän valinnassa tunnustusta saivat sekä yrityksen kasvu että pyrkimys kehittää ihmisläheistä hoivaa.
Palkinnon arvo on 15 000 euroa.
Helena Vaari-Silventoinen tekee taidetta ompelukoneella – yhteen teokseen kului 20 kilometriä lankaa
Hollolalaisen Helena Vaari-Silventoisen työssä ompelukone ei ole tavallinen vaatteiden valmistamisen väline.
Se on taiteellisen ilmaisun keskeinen työkalu.
Helena Vaarin taiteilijanimellä tunnettu käsityömestari valmistaa kirkkotekstiilejä tekniikalla, jossa kankaita, erilaisia lankoja ja vapaata taidekirjontaa yhdistetään yksilöllisiksi teoksiksi.
Vaarin töissä neula toimii siveltimen tavoin ja langat muodostavat värit.
Lopputuloksena syntyy muun muassa alttaritekstiilejä, saarnatuolin tekstiilejä ja kirkollisissa toimituksissa käytettäviä vaatteita.
Lähes neljän vuosikymmenen aikana Vaari on valmistanut yli 500 yksilöllistä kirkkotekstiiliä, jotka ovat edelleen käytössä eri puolilla Suomea.
Määrä on vaikuttava, mutta työn mittakaavasta kertoo vielä paremmin yksi yksityiskohta.
Pyhtään kirkon tekstiilejä valmistaessaan Vaari laski, että neljä metriä leveään ja 90 senttimetriä korkeaan alttaritekstiiliin kului yhteensä noin 20 kilometriä lankaa.
Yhteen teokseen mahtui siis lankaa yhtä paljon kuin pitkään kävelylenkkiin kertyy kilometrejä.
Jokainen kirkkotekstiili alkaa rakennuksen historiasta
Vaari ei suunnittele tekstiilejään irrallisina koristeina.
Ennen työn aloittamista hän perehtyy kirkon arkkitehtuuriin, historiaan, värimaailmaan ja uskonnolliseen symboliikkaan. Hän keskustelee tilaajan kanssa ja tekee luonnoksia esimerkiksi vesiväreillä ja puukynillä.
Vasta tämän jälkeen suunnitelmat siirtyvät kankaalle.
Yhteen kirkkoon voidaan tilata useita kymmeniä tekstiilejä. Niiden täytyy muodostaa yhtenäinen kokonaisuus ja kestää käyttöä pitkään.
Myös kirkkovuoden eri värit vaikuttavat siihen, millaisia tekstiilejä tarvitaan.
Vaarin työ ei pääty siihen, että valmis teos luovutetaan seurakunnalle. Hän neuvoo myös tekstiilien huollossa ja säilyttämisessä, jotta niitä voidaan käyttää vuosikymmeniä.
Hänen valmistamiaan piispankaapuja on käytössä useilla Suomen piispoilla.
Parhaillaan Vaari työskentelee Mikkelin tuomiokirkon tekstiilien parissa. Suunnitteilla olevaan Valo matkallasi -kokonaisuuteen kuuluu yli 40 tekstiiliä.
Niiden kuvioaiheissa yhdistyvät muun muassa enkelisymboliikka ja savolaisen luonnon, kuten Saimaan, vaikutteet.
Yksinyrittäjän työn jälki näkyy kymmenissä kirkoissa
Vaari-Silventoisen yritys on perustettu vuonna 2003, ja sen kotipaikka on Hollola.
Vuoden 2025 liikevaihto oli 70 000 euroa.
Luku kertoo myös siitä, kuinka erilaista yrittäjyys voi olla. Siinä missä kasvuyrityksen menestystä tarkastellaan usein henkilöstömäärän ja liikevaihdon kehityksen kautta, yksinyrittäjän toiminta voi rakentua ainutlaatuisen ammattitaidon ympärille.
Vaarin tapauksessa yksi ihminen suunnittelee ja toteuttaa teoksia, joita käytetään julkisissa tiloissa vuosikymmenten ajan.
Hän on saanut aiemmin muun muassa Mikael Agricolan ristin, Design from Finland -tunnustuksen ja käsityöalan palkintoja.
Valtakunnallisen vuoden yksinyrittäjän palkinnon perusteissa korostettiin pitkää yrittäjäuraa, harvinaista osaamista ja omaleimaista tapaa tehdä työtä.
Palkinnon arvo on 15 000 euroa.
Peter Dörig tuli Suomeen rekkakuskiksi – nyt hänen juustojaan myydään myös Yhdysvalloissa
Sveitsissä syntynyt Peter Dörig ei alun perin tullut Suomeen perustamaan juustolaa.
Hän oli kouluttautunut kotimaassaan juustomestariksi, kuten hänen isänsäkin, mutta päätyi ensin kuljetusalalle.
Vuonna 1995 Dörig haki töihin Nokialla toimineeseen kuljetusyritykseen, joka ajoi pitkiä kansainvälisiä reittejä.
Uuden työnantajan ja työntekijän yhteinen kielitaito oli aluksi hyvin rajallinen.
Dörig kertoi Suomen Yrittäjien haastattelussa osanneensa Suomeen tullessaan suomeksi lähinnä tervehdyksen ”hölkyn kölkyn”.
Siitä alkoi kuitenkin vuosikymmeniä jatkunut yhteys Suomeen.
Myöhemmin Dörig hankki mökin Sastamalasta. Paikallisella kesätorilla hän tapasi Jennin, josta tuli hänen puolisonsa.
Ajatus Suomeen jäämisestä alkoi muuttua pysyväksi elämäksi.
Juustonvalmistuskin palasi vähitellen hänen suunnitelmiinsa.
Dörig toi Sveitsin-matkoiltaan mukanaan kotimaansa juustoja. Lopulta hän alkoi pohtia, voisiko vastaavia juustoja valmistaa Suomessa itse.
Vuonna 2002 hän perusti Sastamalaan Herkkujuustola Oy.
Vahvoja juustoja pidettiin huonona liikeideana
Dörigin yritysidea ei aluksi saanut varauksetonta kannatusta.
Hänen mukaansa monet epäilivät, etteivät suomalaiset haluaisi ostaa voimakkaan makuisia juustoja.
Dörig päätti kokeilla siitä huolimatta.
Herkkujuustolan tuotteissa yhdistyvät sveitsiläiset valmistusmenetelmät ja suomalainen lehmänmaito.
Yrityksen tunnetuimpiin tuotteisiin kuuluvat Vilho-juusto ja siitä kehitetty Stout-Vilho.
Jälkimmäisen valmistuksessa juustoa harjataan oluella viitenä päivänä viikossa koko kypsytyksen ajan.
Stout-Vilho palkittiin kultamitalilla World Cheese Awards -kilpailussa marraskuussa 2025.
Juustolan asiakkaina on suomalaisia vähittäiskauppoja, ravintoloita, laivayhtiöitä ja Finnair.
Tuotteita on viety myös ulkomaille. Dörigin mukaan vienti Yhdysvaltoihin alkoi muutama vuosi sitten, ja juustot päätyvät siellä New Yorkissa toimivan maahantuojan kautta eri puolilla maata sijaitseviin erikoisliikkeisiin.
Vuonna 2026 vienti on laajentunut myös Belgiaan.
Yrityksen toiminta on kasvanut pelkkää juustonvalmistusta laajemmaksi. Sastamalassa juustolan yhteydessä toimii ravintola, joka tuo yritykselle myös matkailullista ulottuvuutta.
Perheyritys yhdistää kahden maan ruokakulttuuria
Herkkujuustola on säilynyt perheyrityksenä.
Peter Dörig työskentelee yrityksessä yhdessä puolisonsa Jennin ja heidän neljän tyttärensä kanssa.
Yritys työllistää 12 henkilöä, ja sen vuoden 2025 liikevaihto oli 1,7 miljoonaa euroa.
Dörigin tarina näyttää, miten maahan muuttaneen ihmisen mukana voi siirtyä osaamista, jolle syntyy uudenlaisia mahdollisuuksia toisessa maassa.
Sveitsiläinen juustonvalmistusperinne ei sellaisenaan olisi vielä riittänyt suomalaisen yrityksen perustaksi. Tarvittiin myös paikallisia raaka-aineita, asiakkaita ja vuosien työtä tuotteiden kehittämiseksi.
Vuoden maahan muuttaneen yrittäjän palkinnossa huomioitiin yritystoiminnan menestyksen lisäksi kansainvälisen osaamisen hyödyntäminen ja paikallisten työmahdollisuuksien luominen.
Palkinnon arvo on 15 000 euroa.
Kolme palkintoa nostaa esiin erilaisia tapoja onnistua
Lahden yrittäjäpäivillä jaetut palkinnot eivät mittaa kaikkia yrittäjiä samoilla perusteilla.
Vuoden nuoren yrittäjän palkinto nostaa esiin kasvua ja uuden liiketoiminnan rakentamista.
Vuoden yksinyrittäjän palkinto puolestaan osoittaa, että omaan osaamiseen perustuvalla pitkäjänteisellä työllä on merkitystä myös silloin, kun yritys ei tavoittele suurta henkilöstöä.
Vuoden maahan muuttaneen yrittäjän tunnustus tekee näkyväksi kansainvälisen osaamisen merkitystä suomalaisessa yrityskentässä.
Kaikkien kolmen palkinnon arvo on 15 000 euroa. Nuoren yrittäjän ja yksinyrittäjän palkinnot mahdollistaa Yksityisyrittäjäin Säätiö. Maahan muuttaneen yrittäjän palkinnon mahdollistaa työeläkevakuutusyhtiö Elo.
Samassa Lahden tapahtumassa palkittiin myös kolme yritystä valtakunnallisella yrittäjäpalkinnolla: suojavarusteita valmistava CPE Production, maanalaiseen rakentamiseen erikoistunut Normet Group ja Lapin matkailualalla toimiva SantaPark Arctic World.
Yhdessä palkitut edustavat hyvin erilaisia aloja, asiakaskuntia ja yrityskokoja.
Tunnustukset kertovat ennen kaikkea palkinnon myöntäjien arvioista. Ne eivät yksin ole riippumaton mittari kaikkien yritysten laadusta tai kannattavuudesta.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Suomen yrityskentän vahvuuksia arvioidaan usein teknologiayritysten, teollisuuden ja suurten investointien kautta.
Lahdessa palkittujen yrittäjien toiminta tuo esiin toisenlaisen näkökulman.
Hoivapalvelujen kysyntä liittyy väestön ikääntymiseen ja ihmisten mahdollisuuksiin saada apua kotiin. Alan yrityksille se luo mahdollisuuksia, mutta samalla vastuuta asiakkaiden turvallisuudesta ja työntekijöiden hyvinvoinnista.
Käsityötaiteessa yritystoiminta voi puolestaan säilyttää taitoja, joita ei ole helppo korvata teollisella tuotannolla. Vaarin kirkkotekstiilit osoittavat, että kaupallinen työ ja kulttuuriperinnön säilyttäminen voivat liittyä samaan toimintaan.
Elintarvikealalla Dörigin esimerkki havainnollistaa, kuinka Suomessa tuotettu raaka-aine voidaan yhdistää kansainväliseen valmistusosaamiseen ja viedä lopulta maailmalle.
Näistä kolmesta yrittäjästä ei voi tehdä johtopäätöksiä koko Suomen talouden tilasta. Heidän tarinansa kuitenkin näyttävät, että myös paikallisesti toimivasta, erikoistuneesta yrityksestä voi kasvaa merkittävä työnantaja, pitkäikäinen kulttuuritoimija tai vientiyritys.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
1. Palvelun taustalla on aina toimintamalli. Hoivapalvelua valitessa kannattaa selvittää, miten palvelun jatkuvuus, henkilöstön vaihtuvuus ja asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioidaan. Pelkkä palveluvalikoima ei kerro kaikkea.
2. Kotimainen käsityö voi olla pitkäikäinen hankinta. Harvinaista ammattitaitoa hyödyntävissä tuotteissa hinta ei synny vain materiaaleista vaan myös suunnittelusta, työajasta, korjattavuudesta ja käyttöiästä.
3. Suomessa valmistettu tuote voi hyödyntää kansainvälistä osaamista. Kotimaisuus ja ulkomailta tuotu ammattitaito eivät sulje toisiaan pois. Parhaimmillaan niiden yhdistäminen synnyttää tuotteita, joita ei muuten olisi olemassa.
Toimituksen näkökulma
Näiden yrittäjätarinoiden kiinnostavin yhdistävä tekijä ei ole palkintogaala vaan erilainen käsitys onnistumisesta. Samuli Mattila on rakentanut nopeasti kasvavaa palveluyritystä, Helena Vaari-Silventoinen kehittänyt vuosikymmeniä omaa käsityötaidettaan ja Peter Dörig tuonut Suomeen osaamista, josta kasvoi kansainvälisesti tuotteitaan myyvä perheyritys.
Jos yrittäjyyttä tarkastellaan vain kasvuluvuilla, osa näistä saavutuksista jää näkymättömäksi. Suomalainen menestys rakentuu myös työstä, joka helpottaa arkea, säilyttää kulttuuria ja antaa vanhoille taidoille uuden elämän.
Lähteet
- Suomen Yrittäjät, 17.10.2026: Hoitoa, kirkkotaidetta ja käsityöjuustoja – vuoden yrittäjäpalkinnot.
- Suomen Yrittäjät, 17.10.2026: Vuoden nuori yrittäjä Samuli Mattila tarjoaa kotihoivaa.
- Suomen Yrittäjät, 17.10.2026: Vuoden yksinyrittäjä Helena Vaari maalaa ompelukoneella.
- Suomen Yrittäjät, 17.10.2026: Peter Dörig on vuoden maahan muuttanut yrittäjä.
- Suomen Yrittäjät, 17.10.2026: Suomen arvostetuin yrittäjäpalkinto kolmelle yritykselle.
