Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) tunnetaan erityisesti Kalevala-aiheisista maalauksistaan, mutta hänen elämäänsä kuuluivat myös kansainväliset matkat, perhe-elämä ja kiinnostus eri kulttuureihin. Espoossa 31. lokakuuta avautuva näyttely esittelee taiteilijan vähemmän tunnettua puolta keräilijänä.
Kuva: Historiallinen valokuva Akseli Gallen-Kallelasta.
Akseli Gallen-Kallela maalasi suomalaisille kuvia, joista tuli osa kansallista identiteettiä. Hänen oma elämänsä ulottui kuitenkin Karjalan metsistä Pariisin taidepiireihin, Afrikan savanneille ja Pohjois-Amerikkaan. Espoossa 31. lokakuuta avautuva näyttely nostaa esiin vähemmän tunnetun Gallen-Kallelan: maailmaa tutkineen, esineitä keränneen ja jatkuvasti uusia vaikutteita etsineen taiteilijan.
Suomalaisten mielessä Akseli Gallen-Kallela on ennen kaikkea Kalevalan kuvittaja. Hänen maalauksensa Sammon puolustus, Lemminkäisen äiti ja Kullervon kirous kuuluvat suomalaisen taiteen tunnetuimpiin teoksiin.
Niissä on jotakin hyvin suomalaista: tummia metsiä, voimakkaita ihmishahmoja, kansanrunouden tarinoita ja käsityksiä menneisyydestä, jota kukaan ei voinut enää nähdä omin silmin.
Mutta niiden tekijä ei ollut koko elämäänsä suomalaisissa metsissä viettänyt kansallisromantikko.
Hän oli myös utelias maailmankansalainen, joka opiskeli Pariisissa, matkusti perheensä kanssa Afrikkaan, tutustui Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureihin ja keräsi esineitä eri puolilta maailmaa.
Hänen elämässään oli suuria onnistumisia mutta myös raskaita henkilökohtaisia menetyksiä. Hän rakensi koteja, joiden arkkitehtuurissa näkyivät omat taiteelliset ihanteet, ja teki töitä maalaamisen lisäksi grafiikan, muotoilun ja monumentaalitaiteen parissa.
Lokakuun viimeisenä päivänä Gallen-Kallelan Museossa Espoon Tarvaspäässä avautuva Ihmeestä ihmeeseen – Akseli Gallen-Kallela keräilijänä tuo esiin juuri tätä vähemmän tunnettua puolta taiteilijasta.
Näyttelyyn tutustuminen tarjoaa samalla mahdollisuuden tarkastella koko Gallen-Kallelan elämää uudesta suunnasta.
Ruotsinkielisestä porilaispojasta taiteilijaksi
Akseli Gallen-Kallela syntyi Porissa 26. huhtikuuta 1865. Hän sai nimekseen Axel Waldemar Gallén.
Perhe oli ruotsinkielinen, mikä ei ollut poikkeuksellista 1800-luvun suomalaisessa sivistyneistössä. Suomi oli tuolloin Venäjän keisarikuntaan kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta, ja suomalainen kansallinen kulttuuri eli voimakasta murrosvaihetta.
Lapsuutensa Axel vietti osittain Tyrväällä, nykyisen Sastamalan alueella, Jaatsin tilalla. Maaseudun elämä, luonto ja tavalliset ihmiset jättivät jälkensä hänen myöhempään taiteeseensa.
Vuonna 1876 hän muutti Helsinkiin ja aloitti koulunkäynnin ruotsalaisessa yhteislyseossa.
Koulunkäynti ei kuitenkaan kiinnostanut nuorukaista yhtä paljon kuin piirtäminen.
Vuonna 1881, vain 16-vuotiaana, hän jätti yleissivistävän koulun keskittyäkseen taideopintoihin.
Valinta oli poikkeuksellisen määrätietoinen. Taiteilijan ammatti ei tarjonnut varmaa toimeentuloa, mutta nuori Gallén oli valmis rakentamaan elämänsä sen varaan.
Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja jatkoi vuonna 1884 Pariisiin.
Pariisi avasi oven maailmaan
1800-luvun lopun Pariisi oli eurooppalaisen taiteen keskus.
Kaupunki houkutteli maalareita, kirjailijoita ja muita kulttuurintekijöitä eri puolilta maailmaa. Taiteessa etsittiin uusia tapoja kuvata ihmisiä, yhteiskuntaa, maisemaa ja tunteita.
Gallén opiskeli muun muassa Académie Julianissa ja Atelier Cormonissa.
Pariisissa hän oppi maalaamaan realistisesti ja tutustui kansainväliseen taide-elämään. Varhaisissa töissä näkyi kiinnostus tavallisiin ihmisiin ja arkisiin tilanteisiin.
Hän ei kuitenkaan tyytynyt omaksumaan vain ranskalaisia vaikutteita.
Samaan aikaan Suomessa vahvistui kiinnostus omaan historiaan, kansanperinteeseen ja kieleen. Gallén huomasi, että suomalaiset kansanrunot tarjosivat kuvataiteelle aiheita, jotka erosivat eurooppalaisessa taiteessa jo tutuiksi tulleista tarinoista.
Vuonna 1889 valmistunut Aino-taru merkitsi tärkeää askelta kohti taiteilijan tunnetuinta tuotantoa.
Pariisi vaikutti häneen myös toisella tavalla, joka nousee nyt esiin uudessa näyttelyssä.
Hän kiinnostui erilaisista esineistä, koristeista, materiaaleista ja vieraiden kulttuurien taiteellisista muodoista. Jo 1880-luvulla hän hankki japanilaisia esineitä, jotka olivat tuolloin muodikkaita eurooppalaisissa taidepiireissä.
Erityisen kiinnostavaa on, ettei Gallen-Kallela koskaan matkustanut Japaniin.
Silti japanilainen estetiikka jätti jälkiä hänen taiteelliseen ajatteluunsa.
Akseli Gallen-Kallela kiinnostui japanilaisesta taiteesta ja esineistöstä jo 1880-luvulla Pariisissa, vaikka hän ei koskaan itse matkustanut Japaniin. Hänen kokoelmaansa kuuluva koristeellinen japanilainen rasia kertoo taiteilijan kiinnostuksesta eri kulttuureihin ja niiden vaikutuksesta hänen taiteeseensa. Kuva: Gallen-Kallelan Museo / Sami Repo.
Mary, Karjala ja perhe-elämän alku
Vuonna 1890 Axel Gallén avioitui Mary Slöörin kanssa.
Mary oli hänen elämänsä tärkeä kumppani. Avioliitto oli myös osa taiteilijan liikkuvaa elämäntapaa, sillä perhe matkusti myöhemmin yhdessä Suomessa ja ulkomailla.
Häämatka suuntautui Kuhmoon ja Vienan Karjalaan.
Karjalan matkoilla oli suuri merkitys Gallénin taiteelle. Hän etsi maisemia, ihmisiä ja ympäristöjä, joiden kautta Kalevalan maailma voisi muuttua uskottaviksi kuviksi.
Kalevalan tapahtumille ei ollut olemassa historiallisia valokuvia tai tarkkoja kuvallisia malleja. Taiteilijan piti rakentaa niiden visuaalinen maailma itse.
Karjalaiset maisemat, kansanperinne ja hänen oma mielikuvituksensa alkoivat sulautua yhteen.
Perheen esikoistytär Marjatta syntyi vuonna 1891. Myöhemmin syntyivät tytär Kirsti ja poika Jorma.
Mary ja lapset eivät jääneet vain taiteilijan työelämän taustalle. Perhe-elämä näkyi käytännössä hänen asumisessaan, matkoissaan ja työnsä järjestämisessä.
Suuri menetys Kalelan vuosina
1890-luvun puolivälissä Gallén rakennutti Ruovedelle ateljeekodin, joka sai nimekseen Kalela.
Talon tarkoituksena oli tarjota rauhallinen ympäristö, jossa taiteilija voisi keskittyä työhönsä luonnon keskellä.
Kalelasta tuli yksi hänen elämänsä tärkeimmistä paikoista.
Samoihin vuosiin osui kuitenkin perheen raskain menetys.
Vuonna 1895 nelivuotias Marjatta-tytär kuoli kurkkumätään.
Axel oli tuolloin näyttelymatkalla Berliinissä. Hän sai tiedon tyttärensä kuolemasta sähkeellä ja palasi välittömästi Suomeen.
Lapsen kuolema oli perheelle suuri tragedia.
Gallen-Kallelan vuonna 1897 valmistunut Lemminkäisen äiti kuvaa Kalevalan äitiä kuolleen poikansa äärellä. Teoksen ja taiteilijan oman surukokemuksen välille on luontevaa nähdä temaattinen yhteys, vaikka maalausta ei pidä selittää yksinomaan henkilökohtaisella menetyksellä.
Juuri tässä Gallen-Kallelan elämässä näkyy taiteelle ominainen kerroksellisuus.
Kansanrunouden myyttinen kertomus ja todellisen ihmisen kokema suru voivat tulla katsojalle lähelle toisiaan.
Maalauksista syntyi osa suomalaista identiteettiä
1890-luvun loppu oli Gallen-Kallelan taiteellisesti merkittävintä aikaa.
Hän loi useita teoksia, joiden asema suomalaisessa kuvakulttuurissa on säilynyt poikkeuksellisen vahvana.
Sammon puolustus valmistui vuonna 1896, Lemminkäisen äiti vuonna 1897 ja Kullervon kirous vuonna 1899.
Näissä maalauksissa yhdistyivät kansalliseepos, symbolismi ja voimakas henkilökohtainen kuvallinen ilmaisu.
Gallen-Kallela oli kiinnostunut myös ihmisen sisäisestä maailmasta ja henkisyydestä. Kalevala tarjosi hänelle kertomuksia, joiden kautta voitiin käsitellä elämää, kuolemaa, voimaa, rakkautta ja ihmisen suhdetta kohtaloonsa.
Hänen vaikutuksensa ulottui Suomessa paljon taidemuseoita laajemmalle.
Maalauksista tuli osa sitä kuvallista muistia, jonka avulla suomalaiset ovat hahmottaneet omaa menneisyyttään.
Taiteilijan työn kansainvälinen merkitys nousi esiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Gallen-Kallelan suunnittelemat ja toteuttamat Suomen paviljongin Kalevala-aiheiset kattofreskot tekivät suomalaista taidetta tunnetuksi kansainväliselle yleisölle.
Vuonna 1907 Axel Gallén suomalaisti virallisesti nimensä Akseli Gallen-Kallelaksi.
Nimenvaihto sopi ajanjaksoon, jolloin suomalainen kansallinen identiteetti oli monella tavalla rakentumassa.
Akseli Gallen-Kallela tunnetaan erityisesti Kalevala-aiheisista teoksistaan, mutta hänen tuotantoonsa mahtui myös aivan toisenlaisia aiheita. Värikäs Huvipuisto-maalaus näyttää taiteilijan vähemmän tunnetun puolen. Teos: Huvipuisto, ajoittamaton. Villa Gyllenberg / Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. Kuva: Matias Uusikylä.
Afrikan-matka muutti maalauksen värit
Vuonna 1909 Gallen-Kallelan elämässä alkoi uusi vaihe.
Hän lähti perheensä kanssa Brittiläiseen Itä-Afrikkaan, nykyisen Kenian alueelle.
Perhe viipyi alueella noin puolitoista vuotta.
Matka oli paljon enemmän kuin tavallinen vierailu. Taiteilija tutustui hänelle uudenlaisiin maisemiin, eläimiin, ihmisiin ja kulttuureihin.
Afrikassa syntyneissä maalauksissa tapahtui huomattava muutos.
Kalevala-aiheiden usein voimakkaan symbolisen kuvakielen rinnalle nousivat valoisammat värit, vapaampi siveltimenjälki ja ekspressionistinen ilmaisu.
Gallen-Kallela maalasi eläimiä, maisemia ja ympäristöjä, joiden muodot ja värit poikkesivat suomalaisesta luonnosta.
Matka kartutti myös hänen esinekokoelmaansa.
Hän hankki etnografisia ja luonnontieteellisiä esineitä, joista osa kuuluu nykyisin Gallen-Kallelan Museon kokoelmiin.
Näyttely tarjoaa mahdollisuuden katsoa tätä keräilyä myös nykyajan näkökulmasta.
Eurooppalaisten taiteilijoiden kiinnostukseen muiden maanosien kulttuureja kohtaan liittyi 1900-luvun alussa sekä aitoa uteliaisuutta että siirtomaavallan aikaisia epätasaisia valtasuhteita.
Gallen-Kallelan keräilyä onkin tärkeää tarkastella osana aikansa maailmankuvaa, ei vain romanttisena löytöretkeilynä.
Egypti ja matka maailmojen välillä
Afrikasta palatessaan perhe vietti noin neljä viikkoa Kairossa.
Egyptin pyramidit, sfinksi ja muinaisen kulttuurin esineistö kiinnostivat Gallen-Kallelaa.
Maan muinaishistoria oli herättänyt jo pitkään voimakasta kiinnostusta eurooppalaisissa taiteilija- ja tutkijapiireissä.
Kairossa Gallen-Kallela tutustui museoihin ja paikallisiin nähtävyyksiin sekä hankki lisää esineitä kokoelmaansa.
Hän maalasi myös Egyptin maisemia ja tunnettuja historiallisia kohteita.
Näissä kuvissa näkyi toinen puoli taiteilijasta, jonka Suomessa parhaiten tunnetut työt käsittelevät kansalliseeposta.
Häntä kiinnosti yhtä lailla oman kansansa myyttinen menneisyys kuin muiden kulttuurien pitkät historialliset kerrostumat.
Taiteilija suunnitteli myös kotinsa ja ympäristönsä
Palattuaan Suomeen Gallen-Kallela rakennutti Espoon Tarvaspäähän uuden ateljeerakennuksen vuosina 1911–1913.
Rakennuksesta tuli hänen luovan työnsä ja perhe-elämänsä tärkeä ympäristö.
Tarvaspää kertoo siitä, ettei Gallen-Kallela pitänyt taidetta pelkästään seinälle ripustettavina maalauksina.
Hän oli kiinnostunut arkkitehtuurista, sisustuksesta, huonekaluista ja käyttöesineistä.
Hänen ajattelussaan näkyi eurooppalainen taideteollinen ihanne, jossa taide ja arkinen elinympäristö muodostavat kokonaisuuden.
Tarvaspää oli hänen itse suunnittelemansa ateljeelinna ja samalla osoitus siitä, miten taiteilija halusi rakentaa ympäristönsä omien näkemystensä mukaisesti.
Nykyisin rakennuksessa toimii Gallen-Kallelan Museo.
Juuri siellä avautuva keräilynäyttely saa poikkeuksellisen luontevan ympäristönsä: taiteilijan esineet palaavat osaksi hänen itse luomaansa maailmaa.
Kansainvälinen ura vei Venetsiaan ja Amerikkaan
Gallen-Kallela ei jäänyt Afrikan-matkan jälkeen paikoilleen.
Vuonna 1914 hänen teoksiaan nähtiin Venetsian biennaalissa, joka kuului jo tuolloin kansainvälisen taidemaailman merkittäviin tapahtumiin.
Ensimmäinen maailmansota muutti Euroopan olosuhteita, ja perhe siirtyi vuonna 1915 takaisin Kalelaan.
Suomen itsenäistymisen jälkeen Gallen-Kallela osallistui myös nuoren valtion symbolisen kuvaston rakentamiseen.
Hän suunnitteli muun muassa sotilaspukuja, tunnuksia ja muita heraldisia yksityiskohtia. Vuonna 1919 hän toimi valtionhoitaja C. G. E. Mannerheimin adjutanttina ja sai professorin arvonimen.
Taiteilijan työ jatkui silti kansainvälisenä.
1920-luvulla hän matkusti Yhdysvaltoihin ja työskenteli myös New Mexicossa.
Siellä hän tutustui Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureihin ja maisemiin. Kuten Afrikassa, uudet ympäristöt tarjosivat hänelle sekä taiteellisia aiheita että uusia esineitä ja vaikutteita.
Tätä osaa hänen elämästään tunnetaan Suomessa huomattavasti huonommin kuin Kalevala-vuosia.
Viimeiset vuodet ja keskeneräiseksi jäänyt Kalevala
Gallen-Kallela palasi Tarvaspäähän 1920-luvun puolivälissä.
Hän jatkoi työskentelyä myös iäkkäämpänä ja palasi uudelleen Kalevalan maailmaan.
Vuonna 1928 valmistuivat Kansallismuseon Kalevala-aiheiset freskot, jotka pohjautuivat hänen Pariisin maailmannäyttelyyn tekemiinsä maalauksiin.
Hänen tavoitteisiinsa kuului myös laaja Kalevalan kuvitustyö, jota hän kehitti elämänsä viimeisinä vuosina.
Akseli Gallen-Kallela kuoli 7. maaliskuuta 1931 Tukholmassa keuhkokuumeeseen. Hän oli 65-vuotias.
Hänen jälkeensä jäi valtava määrä maalauksia, piirustuksia, grafiikkaa, suunnitelmia ja muotoilutöitä.
Lisäksi säilyi esineistöä, jonka merkitys hänen elämäntyölleen avautuu uudella tavalla nyt valmisteltavassa näyttelyssä.
Uusi näyttely näyttää keräilijän taiteilijan takana
Gallen-Kallelan Museon Ihmeestä ihmeeseen – Akseli Gallen-Kallela keräilijänä avautuu lauantaina 31. lokakuuta 2026 ja jatkuu 28. helmikuuta 2027 saakka.
Näyttelyn ytimessä ovat taiteilijan elämän aikana keräämät esineet ja hänen perheensä säilyttämä kulttuurihistoriallinen aineisto.
Mukana on esimerkiksi japanilaisia koriste-esineitä, Afrikasta hankittua esineistöä, naamioita sekä Egyptiin liittyviä matkamuistoja.
Esineiden rinnalla nähdään Gallen-Kallelan maalauksia ja taideteollista tuotantoa, joissa näiden kulttuurien vaikutteet näkyvät eri tavoin.
Yksi näyttelyn kiinnostavimmista ristiriidoista liittyy juuri Japaniin.
Taiteilija oli kiinnostunut sen esineistöstä ja kuvallisesta maailmasta, vaikka hän ei itse koskaan käynyt maassa.
Näyttely kertoo siten myös siitä, miten taiteelliset vaikutteet liikkuivat maiden ja maanosien välillä jo paljon ennen nykyistä digitaalista maailmaa.
Tärkeää on huomata, että näyttely ei esittele vain matkamuistoja.
Se avaa kysymyksen siitä, miten ihminen kerää ympärilleen asioita, joiden kautta hän yrittää ymmärtää maailmaa.
Gallen-Kallelan kohdalla nämä esineet eivät jääneet irrallisiksi. Ne liittyivät hänen tapaansa katsoa luontoa, ihmisyyttä, historiaa ja taidetta.
Näyttelytiedot
Gallen-Kallelan Museo
- Näyttely: Ihmeestä ihmeeseen – Akseli Gallen-Kallela keräilijänä
- Ajankohta: 31.10.2026–28.2.2027
- Osoite: Gallen-Kallelan tie 27, Espoo
- Näyttelyn viralliset tiedot
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Akseli Gallen-Kallelan merkitys suomalaiselle kulttuurille on poikkeuksellinen.
Hän auttoi rakentamaan sitä kuvallista maailmaa, jonka kautta suomalaiset ovat hahmottaneet omaa historiaansa, mytologiaansa ja kansallista identiteettiään.
Uusi näyttely täydentää tätä kuvaa tärkeällä tavalla.
Se muistuttaa, ettei suomalainen kansallistaide syntynyt eristyksissä muusta maailmasta.
Gallen-Kallelan taiteessa kohtasivat suomalainen kansanperinne, eurooppalaiset taidesuuntaukset ja hänen matkoiltaan saamansa vaikutteet.
Näyttely tekee näkyväksi myös kulttuuriperinnön monimutkaisuuden. Esineiden säilyttäminen ei riitä, ellei samalla tutkita niiden alkuperää, käyttötarkoitusta ja hankkimisen historiallisia olosuhteita.
Suomelle tämä on mahdollisuus tarkastella yhtä tunnetuinta taiteilijaansa aiempaa moniulotteisemmin.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
1. Tuttu taiteilija voi paljastua aivan uudenlaiseksi ihmiseksi. Gallen-Kallelan elämäntarinan tunteminen antaa uusia näkökulmia myös hänen Kalevala-maalauksiinsa. Niitä voi katsoa tietäen, että niiden tekijä imi vaikutteita hyvin monenlaisista kulttuureista.
2. Kulttuurihistoriaa voi ymmärtää myös esineiden kautta. Maalausten ohella taiteilijan kokoamat esineet kertovat hänen kiinnostuksenkohteistaan, matkoistaan ja omasta aikakaudestaan.
3. Espoossa avautuu konkreettinen mahdollisuus tutustua suomalaiseen taidehistoriaan. Tarvaspään näyttely tarjoaa tilaisuuden nähdä taiteilijan elämää ja kokoelmia ympäristössä, jonka hän itse suunnitteli.
Toimituksen näkökulma
Suomalaisista suurista taiteilijoista muodostuu helposti yksinkertaistettuja kansallisia hahmoja. Gallen-Kallelan kohdalla tällainen mielikuva jättää varjoonsa ihmisen, joka liikkui maailmalla, etsi jatkuvasti uusia vaikutteita ja kokeili taiteessaan hyvin erilaisia ilmaisutapoja.
Hänen elämäntarinansa osoittaa, ettei vahva suomalainen kulttuuri ole syntynyt vain omiin perinteisiin katsomalla, vaan myös kohtaamalla muuta maailmaa. Samalla hänen matkansa ja kokoelmansa muistuttavat aikakaudesta, jonka kulttuurisia kohtaamisia on tarkasteltava myös kriittisesti.
Ehkä Gallen-Kallelan merkittävin perintö ei olekaan pelkästään hänen meille jättämänsä kuva Suomesta, vaan tapa, jolla hän etsi jatkuvasti uusia tapoja nähdä maailmaa.
Lähteet
Gallen-Kallelan Museo
Gallen-Kallelan Museo
Gallen-Kallelan Museo
Gallen-Kallelan Museo
Europeana
fondationbeyeler.ch
