Hajonnutta kodinkonetta ei aina tarvitse vaihtaa uuteen. Uusi korjausvelvollisuus antaa kuluttajalle oikeuden vaatia tiettyjen laitteiden korjaamista.
Pesukone lakkaa toimimasta takuun päätyttyä. Aiemmin moni olisi tässä vaiheessa ryhtynyt vertailemaan uusia koneita, mutta nyt kannattaa selvittää ensin toinen vaihtoehto. Suomessa voimaan tullut uusi korjausvelvollisuus voi antaa kuluttajalle oikeuden vaatia valmistajaa korjaamaan laitteen silloinkin, kun maksuton takuukorjaus tai virhevastuu ei enää auta.
Takuu loppui – korjausoikeus ei välttämättä loppunut
Suomen kuluttajansuojalaki muuttui 31. heinäkuuta. EU:n korjausoikeusdirektiiviin perustuvan uudistuksen tavoitteena on tehdä korjaamisesta todellinen vaihtoehto uuden tavaran ostamiselle.
Käytännössä muutos koskee tilanteita, joissa laitteen vika jää takuun ja myyjän virhevastuun ulkopuolelle. Syynä voi olla esimerkiksi tavallinen kuluminen tai kuluttajan itsensä aiheuttama vahinko.
Tällaisessa tilanteessa valmistajalla voi nyt olla velvollisuus tarjota korjauspalvelua.
Se ei kuitenkaan tarkoita ilmaista korjausta. Valmistaja saa periä työstä kohtuullisen hinnan.
Pesukoneet, puhelimet ja televisiot kuuluvat jo piiriin
Uusi velvollisuus ei koske automaattisesti kaikkia kuluttajien omistamia tavaroita.
Tällä hetkellä sen piiriin kuuluvat muun muassa pyykinpesukoneet, kuivausrummut, astianpesukoneet, kylmäsäilytyslaitteet, pölynimurit ja elektroniset näytöt. Mukana ovat myös matkapuhelimet ja taulutietokoneet.
Lista voi myöhemmin kasvaa, kun EU:ssa asetetaan uusille tuoteryhmille korjattavuutta koskevia vaatimuksia.
Myös yksittäisen laitteen kohdalla korjausvelvollisuuden laajuus määräytyy sitä koskevien EU:n ekosuunnittelusääntöjen perusteella. Uudistusta ei siis pidä tulkita niin, että jokainen vanha kodinkone olisi korjattava hinnalla millä hyvänsä.
Valmistaja ei voi kieltäytyä vain siksi, ettei korjaus houkuttele
Uudistuksen kiinnostavimpia kohtia on valmistajan velvollisuuden vahvuus.
Jos laite kuuluu sääntelyn piiriin ja kyseinen vika korjausvelvollisuuden alaan, valmistaja voi kieltäytyä korjaamisesta vain silloin, kun korjaaminen on mahdotonta.
EU:n sääntöjen mukaan korjaus on tehtävä maksutta tai kohtuulliseen hintaan ja kohtuullisessa ajassa. Valmistaja voi myös käyttää korjauksen tekemiseen alihankkijaa.
Säännöt ulottuvat myös varaosiin ja korjaamisen teknisiin esteisiin. EU-direktiivin mukaan valmistaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta käyttää esimerkiksi ohjelmisto- tai laitteistoratkaisuja, jotka estävät sääntelyn piiriin kuuluvan tuotteen korjaamisen.
Myöskään se, että laitetta on aikaisemmin korjannut joku muu, ei yksinään oikeuta valmistajaa kieltäytymään korjauksesta.
Uuden laitteen hinta saa nyt rinnalleen toisen laskelman
Lakimuutoksen arkinen merkitys näkyy siinä hetkessä, kun vanha laite hajoaa.
Kuluttaja on pitkään joutunut vertaamaan korjauksen hintaa uuden laitteen hintaan tilanteessa, jossa korjausmahdollisuudesta, varaosista tai kustannuksista ei välttämättä ole ollut helposti saatavilla tietoa.
Uudistus yrittää muuttaa tätä asetelmaa.
Lakiin on tuotu myös eurooppalainen korjaustietolomake, jota korjauspalveluja tarjoavat yritykset voivat käyttää. Sen avulla yritys voi kertoa ennen sopimuksen tekemistä esimerkiksi korjauksen keskeisistä ehdoista. Lomakkeen käyttäminen on yrityksille vapaaehtoista.
Tavoitteena on helpottaa korjauspalvelujen ja niiden kustannusten vertailua.
Korjaaminen muuttuu kuluttajakysymyksestä myös talouskysymykseksi
Uudistuksen taustalla on yksinkertainen ongelma: käyttökelpoisia tavaroita korvataan uusilla myös silloin, kun vanha olisi vielä korjattavissa.
Jos korjaamisesta tulee helpompaa ja taloudellisesti järkevämpää, laitteen käyttöikä pitenee. Samalla uuden laitteen valmistamiseen tarvittavien materiaalien ja energian tarve vähenee.
Kuluttajan näkökulmasta ratkaiseva kysymys on silti lopulta euroissa.
Oikeus saada laite korjatuksi ei yksin takaa sitä, että korjaaminen kannattaa. Jos korjauksen hinta lähestyy uuden tuotteen hintaa, moni valitsee edelleen uuden.
Siksi uudistuksen todellinen vaikutus riippuu lopulta myös siitä, kuinka kohtuuhintaiseksi korjaaminen muodostuu käytännössä.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Muutos voi vähitellen vaikuttaa siihen, millaisia laitteita Suomessa ostetaan ja kuinka pitkään niitä käytetään.
Jos korjattavuudesta tulee kuluttajalle tärkeämpi ominaisuus, valmistajien kilpailu voi siirtyä hinnan, ominaisuuksien ja energiatehokkuuden lisäksi myös tuotteen käyttöikään ja huollettavuuteen.
Samalla korjauspalvelujen merkitys voi kasvaa. Kiertotalous muuttuu konkreettisemmaksi silloin, kun se näkyy tavallisen ihmisen arjessa vaihtoehtona uuden pesukoneen tai puhelimen ostamiselle.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Älä oleta takuun päättymisen tarkoittavan sitä, ettei valmistajalla enää olisi velvollisuuksia. Tiettyjen tuotteiden kohdalla voit pyytää maksullista korjausta myös takuun ja virhevastuun ulkopuolella.
- Tarkista ennen uuden laitteen ostamista, kuuluuko rikkoutunut tuote korjausvelvollisuuden piiriin ja mitä sen korjaaminen maksaisi.
- Uusi oikeus ei tarkoita automaattisesti ilmaista korjausta eikä koske kaikkia tuotteita. Ratkaisevia ovat laiteryhmä, vika ja sitä koskevat korjattavuussäännöt.
Toimituksen näkökulma
Kuluttamisen kulttuurissa voi olla muuttumassa yksi pieni mutta tärkeä oletus: rikkoutunut ei enää automaattisesti tarkoita käyttöikänsä päähän tullutta. Korjausoikeudesta tulee kuitenkin merkittävä vasta silloin, kun korjaaminen on myös helppoa, riittävän nopeaa ja hinnaltaan järkevää. Paras kiertotalousratkaisu ei aina ole uuden, hieman ympäristöystävällisemmän tuotteen ostaminen. Joskus se on se, ettei uutta tarvitse ostaa lainkaan.
Lähteet
EUR-Lex – Direktiivi (EU) 2024/1799 tavaroiden korjaamista edistävistä yhteisistä säännöistä
