Suomen jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruus muistetaan varmasti Konsta Heleniuksen ratkaisevasta maalista, mutta kulissien takana yksi turnauksen tärkeimmistä tarinoista oli maalivahti Justus Annunen. Kempeleestä lähtöisin oleva 26-vuotias maalivahti nousi turnauksen aikana pelaajaksi, jonka rauhallisuus antoi koko joukkueelle uskoa vaikeimmilla hetkillä. Samalla Leijonat osoitti jälleen, että maailmanmestaruus voidaan voittaa ilman suurinta tähtiloistoa, kun joukkue toimii yhtenäisenä kokonaisuutena.

Suomen MM-kulta ei syntynyt näyttävimmällä hyökkäyspelillä eikä turnauksen suurimmilla otsikoilla. Leijonien vahvuus oli tuttu monista suomalaisen jääkiekon menestysvuosista: kurinalainen puolustuspelaaminen, vahva joukkuehenki, selkeät roolit ja kyky kestää painetta ratkaisuhetkillä.

Tämän rakenteen viimeinen lukko oli Justus Annunen.

Monelle suomalaiselle Annunen nousi laajemmin esiin vasta MM-kisojen aikana, vaikka hänen uransa on ollut pitkään nousujohteinen. Kempeleessä syntynyt maalivahti pelasi nuorena Kiekko-Laserissa ennen siirtymistään Oulun Kärppien organisaatioon. Kärpissä hänen potentiaalinsa huomattiin nopeasti, ja hän nousi yhdeksi suomalaisen maalivahtikoulun kiinnostavimmista nimistä.

Vuonna 2018 NHL-seura Colorado Avalanche varasi Annusen kolmannella kierroksella. Moni suomalaismaalivahti on kulkenut pitkän tien NHL:ään, eikä Annunen ollut poikkeus. Hän kehitti peliään Kärpissä, siirtyi myöhemmin Pohjois-Amerikkaan AHL:ään Colorado Eaglesiin ja eteni vähitellen NHL-ympäristöön.

Matka ei ollut suoraviivainen. Uusi pelityyli, pienempi kaukalo ja kova kilpailu vaativat aikaa. Juuri siinä näkyy yksi Annusen uran kiinnostavimmista piirteistä: hänen kehityksensä on perustunut enemmän pitkäjänteiseen työntekoon kuin nopeaan läpimurtoon.

Colorado Avalanche -vuosien jälkeen Annunen siirtyi Nashville Predatorsiin, jossa hän pelaa nykyisin NHL:ssä. Nashville tunnetaan vahvasta suomalaisesta maalivahtiperinteestään, ja Annusen ympärille on rakentunut ympäristö, jossa hänen kehityksensä on voinut jatkua seuraavalle tasolle. Hänen asemansa NHLä on vahvistunut vuosi vuodelta, ja MM-kisat osoittivat, että hän pystyy kantamaan vastuuta myös kaikkein suurimmilla näyttämöillä.

MM-kulta rakennettiin joukkueella, ei yksittäisillä tähdillä

Suomen mestaruuden suurin vahvuus oli siinä, ettei joukkue ollut yhden pelaajan varassa.

Kapteeni Aleksander Barkov toi johtajuutta ja kokemusta. Konsta Helenius nousi ratkaisuhetkillä esiin. Puolustus pelasi järjestelmällisesti, hyökkääjät sitoutuivat kahden suunnan pelaamiseen ja koko joukkue uskoi yhteiseen pelitapaansa.

Tämä näkyi erityisesti turnauksen ratkaisuhetkillä. Joukkue ei menettänyt malttiaan paineen alla, vaan pystyi pelaamaan kärsivällisesti ja luottamaan omaan tekemiseensä. Juuri tällaisina hetkinä myös maalivahdin merkitys korostuu. Annusen rauhallisuus heijastui koko joukkueeseen.

Suomen menestyksen taustalla näkyi myös vuosien aikana rakennettu kulttuuri. Leijonat tunnetaan kansainvälisesti joukkueena, joka luottaa järjestelmällisyyteen, työntekoon ja kurinalaisuuteen. Kun monet maat rakentavat peliään yksittäisten supertähtien ympärille, Suomi rakentaa menestystään yhteisen tavoitteen ympärille.

Suomen mestaruus osoitti jälleen, että jääkiekossa ei aina voita suurin tähtikaarti. Usein voittaa joukkue, joka tuntee oman identiteettinsä ja pelaa sen mukaisesti.

Mitä tämä merkitsee Suomelle?

Suomen maailmanmestaruus vahvistaa käsitystä siitä, että suomalainen jääkiekkokulttuuri pystyy edelleen kilpailemaan maailman huipulla.

Samalla mestaruus nostaa esiin suomalaisen pelaajakehityksen vahvuuksia. Annusen kaltaiset pelaajat ovat esimerkkejä siitä, kuinka pitkäjänteinen työ voi tuottaa maailmanluokan osaajia myös ilman suurinta julkisuutta.

Monille suomalaisille maailmanmestaruus merkitsee myös paljon enemmän kuin urheilullista saavutusta. Se tarjoaa yhteisiä ilonhetkiä, vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja muistuttaa siitä, että pienikin maa voi menestyä maailman parhaiden joukossa. Erityisesti nuorille pelaajille mestaruus toimii esimerkkinä siitä, että tavoitteisiin voi päästä pitkäjänteisellä työllä, kärsivällisyydellä ja yhteistyöllä.

MM-kulta tuo suomalaisille hetkeksi yhteisen onnistumisen kokemuksen aikana, jolloin uutisvirta on usein täynnä huolia, epävarmuutta ja vastakkainasettelua. Siksi tällaiset hetket jäävät usein elämään kansalliseen muistiin paljon itse urheilutulosta pidempään.

Mitä tämä merkitsee lukijalle?

• Pitkäjänteinen kehitys voi olla tehokkaampi tie menestykseen kuin nopea läpimurto.
• Joukkueen vahvuus voi ratkaista enemmän kuin yksittäiset tähtinimet.
• Rauhallisuus ja luottamus omaan tekemiseen korostuvat erityisesti paineen alla.

UTISONin näkökulma

Tämän maailmanmestaruuden kiinnostavin viesti ei ehkä ole itse kultamitali.

Kiinnostavinta on se, että Suomi voitti jälleen tavalla, joka tuntuu hyvin suomalaiselta. Menestys ei rakentunut äänekkäimmille persoonille tai suurimmille otsikoille, vaan pelaajille, jotka tekivät oman työnsä huolellisesti.

Justus Annunen on tästä ehkä paras esimerkki. Hän ei ollut turnauksen näkyvin tähti, mutta juuri hänen kaltaisensa pelaajat tekevät mahdolliseksi sen, että joukkue voi nousta maailmanmestariksi.

Moni lapsi ja nuori näkee mestaruuden jälkeen jäällä sankareita. Annusen tarina muistuttaa, että joskus suurimmat saavutukset syntyvät hiljaisesta kehityksestä, kärsivällisyydestä ja uskosta omaan tekemiseen.

Lähteet: Reuters, IIHF, NHL, Elite Prospects, Nashville Predators