Tehtaasta kulttuurikeskus, vankilasta hotelli ja toimistosta koti. Vanhojen rakennusten uusi elämä kertoo siitä, miten suomalaiset kaupungit muuttuvat.
Rakennukset suunnitellaan tiettyä tarkoitusta varten, mutta kaupunki niiden ympärillä muuttuu jatkuvasti. Suomessa vanhat tehtaat, vankilat, varastot ja toimistot ovat saaneet kokonaan uusia elämiä – ja tulevaisuudessa yhä useamman rakennuksen kohtalo voi ratketa sen perusteella, pystyykö se muuttumaan.
Kaupunki on täynnä rakennuksia, joiden alkuperäinen tehtävä on kadonnut
Helsingin Ruoholahdessa seisoo valtava rakennus, jossa valmistettiin aikanaan merikaapeleita.
Katajanokalla on jykevä punatiilinen talo, jonka käytävillä vartijat valvoivat vankeja.
Turussa kokonainen mäki tunnettiin paikasta, jonne ihminen ei halunnut joutua.
Kaikki kolme ovat edelleen olemassa. Mutta niiden elämä on muuttunut täysin.
Kaapelitehtaalla käydään museoissa, konserteissa ja tanssiesityksissä. Katajanokan entisessä vankilassa nukutaan hotellihuoneissa. Turun Kakolassa entiseen vankilaympäristöön on syntynyt muun muassa hotelli, ravintoloita, asuntoja ja kylpylä.
Rakennuksissa on jotakin kiinnostavaa: ne voivat elää paljon pidempään kuin tarkoitus, jota varten ne rakennettiin.
Tehdas voi menettää tehtaansa. Pankkikonttori pankkinsa. Postitalo postinsa. Koulu oppilaansa. Toimistorakennus työntekijänsä.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että rakennus olisi tullut tiensä päähän.
Päinvastoin. Juuri tästä on tulossa yksi kaupunkien suurista kysymyksistä.
Mitä teemme rakennuksille, joita varten niitä ei enää tarvita?
Kaapelitehdas olisi voinut olla vain entinen tehdas
Helsingin Kaapelitehdas on suomalainen esimerkki siitä, kuinka perusteellisesti rakennuksen merkitys voi muuttua.
Rakennuskokonaisuus syntyi vaiheittain vuosina 1939–1954. Siellä valmistettiin kaapeleita, ja myöhemmin rakennuksessa tehtiin myös suomalaisen elektroniikka- ja tietotekniikkateollisuuden historiaa.
Valmistuessaan Kaapelitehdas oli Suomen suurin rakennus.
1980-luvulla tilanne muuttui. Nokia päätti lopettaa kaapelituotannon Salmisaaressa, ja valtavat teollisuustilat alkoivat vapautua.
Tavallisen kiinteistölogiikan mukaan siinä olisi voinut olla ongelma: mitä tehdä kymmenientuhansien neliömetrien tehtaalle, kun tehdasta ei enää tarvita?
Rakennukseen alkoi kuitenkin tulla taiteilijoita ja muita luovan alan tekijöitä.
Vähitellen väliaikaiselta näyttänyt käyttö alkoi muuttua pysyväksi. Kaapelitehtaan säilyttämisen puolesta syntyi liike, ja vuonna 1991 Helsingin kaupunki ryhtyi tukemaan rakennuksen kulttuurikäytön jatkumista.
Nykyään Kaapelitehtaalla toimii kolme museota, gallerioita, taidekouluja, studioita, harjoitustiloja, ravintoloita ja satoja luovan alan toimijoita. Sen yhteydessä toimii myös Tanssin talo.
Kaapelitehtaan tarinassa kiinnostavinta ei lopulta ole se, että vanha tehdas pelastettiin.
Kiinnostavampaa on se, ettei rakennuksen uutta tarkoitusta ollut välttämättä mahdollista nähdä silloin, kun vanha tarkoitus katosi.
Tyhjä rakennus saattoi näyttää ongelmalta. Jälkikäteen katsottuna se olikin mahdollisuus.
Vankilan sellistä tuli hotellihuone
Vielä rajumpi muutos tapahtui Katajanokalla.
Helsingin lääninvankilan historia ulottuu vuoteen 1837. Rakennusta laajennettiin 1800-luvun lopulla, ja se palveli vankilana aina vuoteen 2002.
Sitten vangit lähtivät.
Rakennus jäi.
Vain viisi vuotta myöhemmin entisessä vankilassa avattiin hotelli.
Muutos kuulostaa lähes täydelliseltä vastakohdalta. Vankila on rakennettu pitämään ihminen sisällä vastoin hänen tahtoaan. Hotelli yrittää saada ihmisen tulemaan sisään vapaaehtoisesti – ja maksamaan siitä.
Silti vanhaa ei tarvinnut pyyhkiä pois.
Rakennuksen historia on osa sen nykyistä identiteettiä. Entinen vankilaympäristö ei ole hotellille vain hankala menneisyys, joka pitäisi peittää, vaan ominaisuus, joka erottaa paikan tavallisesta uudesta hotellirakennuksesta.
Sama ilmiö näkyy vielä suuremmassa mittakaavassa Turussa.
Kakolan vankilatoiminnot siirtyivät Saramäkeen vuonna 2007. Vanhat rakennukset jäivät tyhjilleen vuosiksi, kunnes alueen uusi elämä alkoi rakentua.
Nykyään entisellä vankila-alueella on muun muassa asuntoja, hotelli, ravintoloita, kahvipaahtimo, panimo ja kylpylä.
Paikka, joka aikanaan haluttiin eristää muusta kaupungista, on muutettu paikaksi, jonne ihmisiä houkutellaan.
Harva rakennus voisi saada symbolisesti paljon suurempaa toista elämää.
Seuraava suuri muutos koskee tavallisempia taloja
Kaapelitehdas ja Kakola ovat näyttäviä tapauksia, mutta tulevaisuuden kiinnostavin muutos ei välttämättä tapahdu historiallisissa vankiloissa tai tehtaissa.
Se voi tapahtua aivan tavallisessa toimistotalossa.
Etä- ja hybridityö ovat muuttaneet käsitystä siitä, kuinka paljon toimistotilaa tarvitaan ja millaista sen pitäisi olla. Samaan aikaan kasvavissa kaupungeissa tarvitaan asuntoja.
Tästä syntyy houkuttelevalta kuulostava yhtälö:
Jos toimisto on tyhjä ja asuntoja tarvitaan, miksei toimistosta yksinkertaisesti tehdä asuntoja?
Helsinki on jo tehnyt tällaisia muutoksia merkittävässä määrin. Kaupungin mukaan vuodesta 2015 lähtien asemakaavamuutosten avulla on syntynyt noin 200 000 neliömetriä uutta asuntotilaa käyttötarkoitusten muutoksilla. Erityisesti toimistorakennuksia on muutettu asuinkäyttöön keskustan tuntumassa.
Kaupunki suhtautuu nykyään lähtökohtaisesti myönteisesti rakennusten käyttötarkoitusten muuttamiseen, vaikka jokainen tapaus arvioidaan erikseen.
Ajatus on yksinkertainen. Toteutus ei ole.
Toimistosta ei synny asuntoa vaihtamalla kyltti ovessa
Rakennukset ovat yllättävän erikoistuneita.
Toimistotalossa voi olla syvä runko, jolloin rakennuksen keskiosiin ei saada asuntojen tarvitsemaa luonnonvaloa. Ilmanvaihto, vesi- ja viemärijärjestelmät, ääneneristys, paloturvallisuus, poistumistiet ja huonejako on saatettu suunnitella aivan toisenlaiseen käyttöön.
Asunnossa tarvitaan keittiö, pesutilat ja yksityisyyttä.
Toimistossa niitä ei ole tarvittu samalla tavalla.
Myös ympäristö ratkaisee. Tyhjä toimisto moottoritien tai muun melulähteen vieressä ei muutu hyväksi kodiksi vain rakentamalla sisälle väliseiniä.
Siksi käyttötarkoituksen muuttaminen voi vaatia mittavan remontin, kaavamuutoksia ja rakennusluvan.
Joskus vanhan rakennuksen muuttaminen tulee niin kalliiksi, että purkaminen ja uuden rakentaminen näyttää taloudellisesti houkuttelevammalta.
Juuri siinä syntyy vaikea kysymys.
Kannattaako vanha rakennus säilyttää siksi, että se on jo olemassa?
Rakennuksen arvo ei ole vain sen seinissä
Rakennuksesta puhuttaessa huomio kiinnittyy helposti ulkonäköön.
Kaunis vanha tiilitehdas halutaan säilyttää. Tavallisen 1970-luvun toimistotalon puolesta harvemmin järjestetään kansanliikettä.
Tulevaisuudessa rakennuksia joudutaan kuitenkin arvioimaan myös toisella tavalla.
Rakennuksen rakentamiseen on jo käytetty valtava määrä materiaaleja, energiaa, työtä ja rahaa. Sen perustukset on tehty, runko pystytetty ja julkisivu rakennettu. Kadut, viemärit, sähköverkko ja muu infrastruktuuri ovat usein jo ympärillä.
Kun rakennus puretaan, osa tästä työstä menetetään.
Siksi rakennuksen toinen elämä ei ole vain kulttuurihistoriallinen kysymys. Se liittyy myös resurssien käyttöön.
Kaikkea vanhaa ei tietenkään ole järkevää säilyttää. Huonokuntoinen, väärässä paikassa sijaitseva tai uuteen tarkoitukseen kelpaamaton rakennus voi olla järkevämpää korvata uudella.
Mutta purkamisen pitäisi olla johtopäätös, ei automaattinen lähtökohta.
Ilmala näyttää, miltä seuraava vaihe voi näyttää
Helsingin Ilmalassa muutos näkyy jo kokonaisen kaupunginosan mittakaavassa.
Alue, jota ovat hallinneet toimistot ja työpaikat, on muuttumassa monipuolisemmaksi kaupunkiympäristöksi. Radiokadun ja Ilmalankadun ympäristössä entisiä toimistotontteja suunnitellaan muun muassa asuinkortteleiksi.
Myös Yleisradion alueen pitkän aikavälin uudistamisessa tavoitellaan asuntojen, työpaikkojen, palveluiden ja viheralueiden yhdistelmää.
Tämä kertoo suuremmasta muutoksesta.
1900-luvun kaupunkisuunnittelussa eri toiminnot erotettiin mielellään toisistaan. Yhdellä alueella asuttiin, toisella käytiin töissä, kolmannella ostoksilla ja neljännellä valmistettiin tavaroita.
Kun työnteko, kauppa ja palvelut muuttuvat, näin tiukasti yhden tarkoituksen ympärille rakennettu kaupunki joutuu vaikeuksiin.
Monikäyttöinen kaupunki kestää muutosta paremmin.
Sama pätee rakennukseen.
Tulevaisuuden paras rakennus saattaa olla sellainen, jonka tarkoitusta ei ole päätetty liian tarkasti
Rakennus voi seistä paikallaan sata vuotta.
Sen käyttäjät eivät.
Tämä yksinkertainen ristiriita haastaa koko ajatuksen siitä, miten rakennuksia pitäisi suunnitella.
Jos rakennuksen käyttötarkoitus muuttuu keskimäärin paljon nopeammin kuin itse rakennus vanhenee, ehkä taloja pitäisi jo alun perin suunnitella helpommin muunneltaviksi.
Helsingin uusissa asumisen kehityshankkeissa muunneltavuus on jo yksi suunnittelun teemoista. Asuntoihin kehitetään tiloja, joiden käyttötarkoitus voi vaihtua elämäntilanteen mukana.
Samaa ajatusta voidaan viedä pidemmälle kokonaisiin rakennuksiin.
Tulevaisuuden toimistorakennuksessa pitäisi ehkä miettiä jo rakennusvaiheessa, voisiko siitä joskus tulla asuntoja.
Koulussa voitaisiin kysyä, mitä rakennukselle tapahtuu, jos alueella ei jonakin päivänä ole riittävästi lapsia.
Pysäköintitalossa voitaisiin varautua aikaan, jolloin autopaikkojen kysyntä on toisenlainen.
Hyvä rakennus ei silloin olisi vain tehokas ensimmäisessä tehtävässään.
Se olisi valmis myös seuraavaan.
Vanha rakennus voi antaa kaupungille jotakin, mitä uusi ei pysty
Uudisrakennuksella on yksi väistämätön puute: sillä ei ole muistoja.
Kaapelitehtaan tehdashistoriaa ei voi rakentaa uudelleen. Kakolaan ei voi tehdä jälkikäteen yli sadan vuoden vankilahistoriaa. Katajanokan vanhan vankilan käytävien merkitys syntyy juuri siitä, mitä siellä todella tapahtui.
Vanhoissa rakennuksissa ajan kerrokset ovat osa paikkaa.
Siksi onnistunut käyttötarkoituksen muutos tekee jotakin kiinnostavampaa kuin säilyttää seinät.
Se yhdistää kaksi aikaa.
Vanha kertoo, mistä kaupunki tuli. Uusi käyttö kertoo, mihin se on menossa.
Ja joskus rakennuksen toinen elämä voi osoittautua ensimmäistä pidemmäksi.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Suomessa on paljon rakennuksia, joiden alkuperäinen tehtävä muuttuu tulevina vuosikymmeninä.
Työn tekemisen tavat muuttuvat. Kauppa siirtyy verkkoon. Väestörakenne muuttuu eri puolilla maata eri tavoin. Palveluverkkoa järjestellään uudelleen. Teollisuus tarvitsee erilaisia tiloja kuin ennen.
Se tarkoittaa, että yhä useammin joudutaan kysymään, mitä tehdään rakennukselle sen jälkeen, kun ensimmäinen käyttäjä lähtee.
Kysymys on erityisen tärkeä Suomessa, jossa rakennuskanta on kansainvälisesti verrattuna nuorta. Tulevaisuuden rakennusperintöä eivät ole vain kartanot, kirkot ja 1800-luvun kivitalot. Myös tavallinen tehdas, konttori tai 1970-luvun julkinen rakennus voi jonakin päivänä olla tärkeä osa paikallista historiaa.
Kaikkea ei pidä museoida.
Mutta kaikkea ei myöskään kannata arvioida vain sen perusteella, mihin rakennusta tarvitaan tänään.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Tyhjä rakennus ei välttämättä ole arvoton rakennus. Sen kiinnostavin käyttötarkoitus voi olla vielä keksimättä.
- Rakennuksen muuttaminen uuteen käyttöön ei ole aina halvempaa tai helpompaa kuin uuden rakentaminen. Sijainti, rakenne, talotekniikka ja viranomaisvaatimukset ratkaisevat paljon.
- Kaupunkien kiinnostavimmat paikat syntyvät usein kerroksista. Vanha tehdas, asema, koulu tai konttori voi saada uuden tehtävän ilman, että sen menneisyys täytyy pyyhkiä pois.
Toimituksen näkökulma
Olemme tottuneet kysymään, mitä varten rakennus rakennetaan. Tulevaisuudessa pitäisi kysyä yhtä usein, mitä varten se voidaan rakentaa uudelleen.
Kaapelitehdas muistuttaa, kuinka helposti yhden aikakauden tarpeettomasta rakennuksesta voi tulla seuraavan aikakauden tärkeä paikka. Siksi tyhjä talo keskellä kaupunkia ei ole välttämättä epäonnistuminen.
Se voi olla rakennus, joka odottaa seuraavaa tehtäväänsä.
Lähteet
- Helsingin kaupunki: käyttötarkoitusten muutokset ja asuntorakentaminen keskustassa. Kaupungin mukaan vuodesta 2015 käyttötarkoitusten muutoksilla ja niihin liittyvillä asemakaavamuutoksilla on syntynyt noin 200 000 neliömetriä uutta asuntotilaa. (Helsingin kaupunki)
Helsinki takes decisive action to accelerate housing construction in the city centre - Helsingin kaupunki: rakennuksen käyttötarkoituksen olennainen muuttaminen edellyttää luvitusta, ja muutoksissa on huomioitava muun muassa poistumistiet, palotekniikka, ääneneristys ja ilmanvaihto. (Helsingin kaupunki)
Helsingin rakennusvalvonnan ohjeet korjaus- ja muutostöihin - Helsingin kaupunki: Keski-Pasilan, Ilmalan ja Postipuiston kehittäminen. Ilmalan entisiä toimistoalueita suunnitellaan monipuolisemmiksi asumisen, työn ja palvelujen alueiksi. (Helsingin kaupunki)
Keski-Pasilan, Ilmalan ja Postipuiston kehittäminen - Kaapelitehdas: rakennuksen historia vuosina 1939–2022, teollisen tuotannon päättyminen ja muutos kulttuurikeskukseksi. (kaapelitehdas.fi)
Kaapelitehtaan historia - Helsingin kaupungin historia: Katajanokan vankila valmistui vuonna 1837, lopetti toimintansa vuonna 2002 ja muuttui hotelliksi vuonna 2007. (Helsingin kaupunki)
Katajanokan historia – Helsingin kaupunki - Hotel Kakola: Kakolan vankilatoiminnot siirtyivät Saramäkeen vuonna 2007. Vanhojen tilojen uudistaminen alkoi myöhemmin, ja hotelli avattiin vuonna 2020. Alueella toimii nykyään myös muita palveluja. (Hotel Kakola)
Kakolan historia - Helsingin kaupunki: rakennusten ja asuntojen muunneltavuutta kehitetään osana Re-thinking Urban Housing -ohjelmaa. (Helsingin kaupunki)
Re-thinking Urban Housing -ohjelma
