Ian Wace osti rapistuvan Tanera Mòrin vuonna 2017. Nyt saarella on kunnostettu yli 50 rakennusta, istutettu 100 000 puuta ja luotu uusi tarkoitus.
Kun brittiläinen rahoittaja Ian Wace osti Tanera Mòrin Skotlannin luoteisrannikolta vuonna 2017, saaren parhaat vuodet näyttivät olevan kaukana takana. Vuosien ja kymmenien miljoonien puntien jälkeen kyse ei enää ole vain vanhojen rakennusten pelastamisesta, vaan kokonaisen paikan uuden tarkoituksen rakentamisesta.
Saari, joka oli hiljalleen katoamassa
Tanera Mòr on Summer Isles -saariryhmän suurin saari Skotlannin luoteisrannikolla. Sen historia kertoo samalla tarinaa monista syrjäisistä eurooppalaisista yhteisöistä.
1700-luvun lopulla saari eli sillinkalastuksesta. Parhaimmillaan sen silliasemalla työskenteli noin 120 ihmistä, ja 1800-luvun lopulla saarella oli suunnilleen saman verran asukkaita.
Sitten elinkeino hiipui ja ihmiset lähtivät. 2000-luvulle tultaessa saarella eli ja työskenteli enää muutamia ihmisiä.
Ian Wace näki Tanera Mòrin ensimmäisen kerran sen ollessa myynnissä. Ajatus kokonaisen saaren ostamisesta tuntui hänen omien sanojensa mukaan aluksi järjettömältä.
Saari jäi kuitenkin mieleen.
Kun se oli vielä neljä vuotta myöhemmin myynnissä, Wace palasi. Tällä kertaa hän näki kauniin maiseman lisäksi paikan, joka oli menettämässä elinvoimansa.
Vuonna 2017 hän osti saaren noin 1,7 miljoonalla punnalla.
Varsinaisen ostohinnan rinnalla summa osoittautui pian pieneksi.
Kunnostuksesta kasvoi valtava projekti
Tanera Mòrin muuttaminen ei lähtenyt valmiista liiketoimintasuunnitelmasta. Aluksi kyse oli pitkälti siitä, mitä saarella ylipäätään voitaisiin pelastaa.
Vanhojen rakennusten perustuksia etsittiin kasvillisuuden alta. Kivimuurareita ja kirvesmiehiä tuotiin kunnostamaan rakennuksia, ja vanhoja materiaaleja pyrittiin käyttämään uudelleen.
Työ kasvoi vuosi vuodelta.
Tanera-projektin mukaan saarella on tähän mennessä kunnostettu yli 50 rakennusta ja rakennettu noin 7 kilometriä teitä. Projektissa on työllistetty 150 ihmistä.
Myös luontoa on ryhdytty palauttamaan.
Saarelle on istutettu noin 100 000 puuta, ja samalla on kunnostettu viljelymaata ja elinympäristöjä.
Tuoreessa Tanera Mòria käsittelevässä jutussa Wacen kerrotaan sijoittaneen hankkeeseen kymmeniä miljoonia puntia. Aiemmissa arvioissa kokonaispanostuksen on kerrottu nousseen noin 100 miljoonan punnan mittaluokkaan.
Summaa tärkeämpi asia saattaa kuitenkin olla se, mitä rahalla lopulta rakennettiin.
Yksityisestä saaresta tuli jotain muuta
Tanera Mòrista olisi voinut tulla yhden erittäin varakkaan ihmisen yksityinen lomasaari.
Niin ei käynyt.
Vuonna 2020 saari siirrettiin hyväntekeväisyysrahaston omistukseen.
Samalla hankkeelle alkoi muodostua tarkoitus, jota Wace ei ollut suunnitellut saarta ostaessaan.
Tanera Mòrista alettiin kehittää paikkaa, jossa Britannian julkisissa palveluissa työskentelevät ihmiset voivat viettää palauttavia jaksoja. Vieraita tulee muun muassa terveydenhuollosta, poliisista ja asevoimista.
Vuodesta 2018 lähtien saarella on vieraillut yli tuhat hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta tullutta vierasta.
Kyse ei ole tavanomaisesta hyvinvointilomasta. Vieraat voivat osallistua esimerkiksi puiden istuttamiseen, puutarhanhoitoon, polkujen rakentamiseen, ruoanlaittoon ja muihin saaren töihin.
Ajatus on poikkeuksellinen: samalla kun ihmiset auttavat palauttamaan saarta, saaren ympäristö tarjoaa heille mahdollisuuden palautua.
Vanhaa ei yritetty korvata uudella
Tanera Mòrin kiinnostavin piirre ei ehkä lopulta ole käytetty rahamäärä eikä edes projektin mittakaava.
Se on tapa, jolla uutta on rakennettu vanhan ympärille.
Vuonna 1784 rakennettu historiallinen silliasema on säilytetty. Vanhoja taloja on kunnostettu. Paikallisia käsityötaitoja on hyödynnetty, ja saaren aikaisemmasta elämästä on etsitty vihjeitä siihen, miltä uuden Taneran pitäisi näyttää.
Samaan aikaan saari ei ole museo.
Tanera-projektin mukaan siellä voi nykyisin työskennellä samanaikaisesti yli 150 ihmistä. Vielä tämän vuosisadan alussa vastaava luku oli vain murto-osa siitä.
Syrjäinen paikka on siis saanut takaisin jotain, minkä menettäminen usein ratkaisee pienten yhteisöjen kohtalon: ihmisiä, työtä ja tarkoituksen.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Suomessa on sama ongelma pienemmässä mittakaavassa tuhansissa paikoissa.
Kyliä tyhjenee, vanhoja rakennuksia jää käyttämättä ja paikallisia palveluja katoaa. Saaristossa ja syrjäisillä alueilla yhdenkin työnantajan tai palvelun loppuminen voi käynnistää kierteen, jota on vaikea pysäyttää.
Tanera Mòrin ratkaisu ei tietenkään ole sellaisenaan kopioitavissa Suomeen. Sadalla miljoonalla punnalla voidaan tehdä asioita, joihin tavallisella kyläyhdistyksellä tai kunnalla ei ole mitään mahdollisuutta.
Mutta hankkeen kiinnostavin oppi ei vaadi miljardööriä.
Vanhan paikan tulevaisuuden ei tarvitse perustua siihen, että siitä tehdään uudelleen täsmälleen sellainen kuin se joskus oli.
Historialliselle ympäristölle voidaan löytää uusi tehtävä, joka synnyttää samalla työtä, toimintaa ja syyn tulla paikalle.
Juuri siinä ajatuksessa voisi olla käyttöä myös suomalaisessa maaseutu- ja saaristokeskustelussa.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
1. Rapistuva paikka ei välttämättä ole arvoton.
Vanhojen rakennusten, luonnon ja paikallisen historian yhdistelmä voi olla voimavara, jos sille löydetään nykymaailmaan sopiva käyttötarkoitus.
2. Ennallistaminen voi tarkoittaa paljon muutakin kuin luontoa.
Tanera Mòrissa samassa projektissa palautetaan rakennuksia, maisemaa, työpaikkoja ja yhteisöllistä toimintaa.
3. Suuri investointi tarvitsee tarkoituksen.
Pelkkä raha olisi voinut tehdä saaresta ylellisen yksityiskohteen. Tanera Mòrin kiinnostavuus syntyy siitä, että investointi muutettiin vuosien aikana laajemmaksi yhteiskunnalliseksi hankkeeksi.
Toimituksen näkökulma
Tanera Mòrin tarinassa on helppo jäädä tuijottamaan valtavaa rahasummaa. Kiinnostavampi kysymys on, mitä tapahtuu, kun vanhaa paikkaa ei yritetä säilyttää pelkästään menneisyyden muistomerkkinä vaan sille annetaan uusi tehtävä.
Kaikkea vanhaa ei voida pelastaa, eikä jokaista tyhjenevää kylää voida rakentaa uudelleen sadalla miljoonalla punnalla. Mutta Tanera Mòr muistuttaa yhdestä yksinkertaisesta asiasta: paikka alkaa kuolla lopullisesti vasta silloin, kun sille ei enää nähdä tulevaisuutta.
Lähteet
