Länsi-Afrikan simpanssit ovat käyttäneet samoja puita kivien heittämiseen yli vuosikymmenen. Tutkijat epäilevät taustalla olevan opittua kulttuuria.
Guinea-Bissaun metsissä osa simpansseista kantaa kiven tietyn puun luo, heittää sen runkoa vasten ja palaa myöhemmin samaan paikkaan. Tutkijat ovat nyt vahvistaneet, että monet näistä paikoista ovat olleet käytössä yli vuosikymmenen – eikä käyttäytymisen tarkoitusta vieläkään tiedetä varmasti.
Metsässä seisoo puu, jonka runko on täynnä jälkiä. Sen juurelle on kertynyt kiviä.
Ne eivät ole päätyneet paikalle sattumalta.
Länsi-Afrikassa elävät luonnonvaraiset simpanssit ovat vuosien ajan kantaneet kiviä tiettyjen puiden luo, heittäneet niitä runkoihin ja toisinaan pudottaneet niitä puiden koloihin.
Vielä kiinnostavampaa on se, etteivät simpanssit valitse joka kerta uutta puuta.
Tutkijat ovat havainneet niiden palaavan samoille paikoille yhä uudelleen. Guinea-Bissaun Boéssa suuri osa jo aiemmissa tutkimuksissa tunnistetuista kivienheittopaikoista oli edelleen käytössä tuoreella tutkimusmatkalla.
Osa paikoista on näin säilynyt simpanssien käytössä yli kymmenen vuotta.
Kivi ei tässä tapauksessa auta saamaan ruokaa
Simpanssien työkalujen käyttö tunnetaan hyvin.
Ne käyttävät esimerkiksi keppejä ravinnon hankkimiseen ja kiviä pähkinöiden rikkomiseen. Tällaisessa toiminnassa työkalun hyöty on helppo ymmärtää.
Puihin heitettävien kivien tapauksessa selitystä ei kuitenkaan ole löytynyt.
Käyttäytymistä kutsutaan accumulative stone throwing -ilmiöksi eli kasautuvaksi kivien heittämiseksi. Siinä simpanssi poimii kiven, heittää tai lyö sen tiettyä puuta vasten tai pudottaa sen rungossa olevaan koloon.
Vuosien kuluessa puiden ympärille voi muodostua näkyviä kivikasoja.
Ensimmäinen tieteellinen kuvaus käyttäytymisestä julkaistiin vuonna 2016. Tuolloin sitä havaittiin neljässä läntisten simpanssien yhteisössä Guinea-Bissaussa, Guineassa, Liberiassa ja Norsunluurannikolla.
Kyse näyttää siis olevan harvinaisesta ja paikallisesta tavasta.
Useimmiten asialla ovat aikuiset urokset
Kamerapyydykset ovat paljastaneet käyttäytymisessä toistuvan kaavan.
Kivenheittäjä on useimmiten aikuinen urossimpanssi. Kiveä käsitellessään eläin päästää usein myös simpansseille tyypillisen pitkälle kantavan pant-hoot-huudon.
Joskus simpanssi rummuttaa samalla puuta käsillään tai jaloillaan.
Tämä on saanut tutkijat pohtimaan, onko kivien heittäminen kehittynyt osaksi urosten näyttävää viestintäkäyttäytymistä. Kiven osuminen puuhun synnyttää voimakkaan äänen, joka voi kantaa metsässä kauas.
Sekään ei kuitenkaan vielä selitä, miksi juuri tietyt puut valitaan yhä uudelleen.
Sama paikka voi olla tärkeämpi kuin itse kivi
Yksi tutkimuksen kiehtovimmista kysymyksistä liittyy paikkaan.
Simpanssit eivät vain heitä satunnaisia kiviä satunnaisiin puihin. Ne palaavat valikoiduille puille, joissa aiempien heittojen jäljet ja kivikasat säilyvät.
Tutkijat ovat havainneet myös, että simpanssit käyttävät samoja kiviä uudelleen. Alkuperäisessä tutkimuksessa valtaosassa kuvatuista heittotilanteista eläin poimi kiven jo valmiiksi puun juurelta.
Näin paikka muuttuu vähitellen.
Jokainen uusi käynti jättää siihen uuden jäljen, ja kivien määrä kasvaa.
Tässä käyttäytyminen alkaa muistuttaa tavalla, joka kiinnostaa erityisesti arkeologeja, ihmisen jättämiä materiaalisia jälkiä.
Onko kyse simpanssien kulttuurista?
Tutkijat pitävät yhtenä mahdollisuutena sitä, että kivien heittäminen on opittu paikallinen perinne.
Kaikissa simpanssiyhteisöissä käyttäytymistä ei esiinny. Pelkkä sopivien kivien tai puiden saatavuus ei myöskään näyttänyt selittävän sitä, missä ilmiö esiintyy.
Tämä tekee sosiaalisesta oppimisesta kiinnostavan selityksen.
Eläinten kulttuurista puhutaan silloin, kun ryhmälle ominaisia käyttäytymistapoja opitaan toisilta yksilöiltä eikä niitä voida selittää pelkästään ympäristöllä tai perimällä.
Simpansseilta tunnetaan jo useita tällaisia paikallisia käyttäytymisperinteitä.
Kivien heittäminen voi kuulua niiden joukkoon.
Rituaalista ei vielä voida puhua varmana
Kivikasat tiettyjen puiden ympärillä ovat synnyttäneet myös rohkeamman ajatuksen.
Voisiko paikoilla olla simpansseille jonkinlainen symbolinen merkitys?
Tutkijat ovat verranneet ilmiötä varovaisesti ihmisten tapaan jättää esineitä tärkeisiin paikkoihin tai muodostaa kivikasoja. Samankaltaisuus on kuitenkin ulkoinen, eikä simpanssien toiminnan merkitystä tunneta.
Tutkimuksella ei siis ole osoitettu, että simpansseilla olisi ihmisen kaltaisia rituaaleja.
Juuri tämä epävarmuus tekee ilmiöstä kiinnostavan.
Kun käyttäytyminen jatkuu samassa paikassa yli vuosikymmenen eikä sillä ole selvää yhteyttä ravinnon hankkimiseen, tutkijoiden on etsittävä selitystä simpanssien viestinnästä, sosiaalisista suhteista ja opituista perinteistä.
Kamerat yrittävät nyt ratkaista arvoituksen
Boén simpanssit eivät ole tottuneet ihmisiin, joten tutkijat eivät voi seurata niitä lähietäisyydeltä.
Sen sijaan kivienheittopaikoille on asennettu kameroita ja äänityslaitteita.
Tutkimuksessa halutaan selvittää muun muassa, kuka kiven heittää, ketkä muut simpanssit ovat paikalla ja miten muut yksilöt reagoivat tilanteeseen.
Tutkijat mittaavat myös puita ja tekevät heitetyistä kivistä kolmiulotteisia malleja.
Näiden tietojen avulla voidaan päästä lähemmäksi kysymystä, jota yli vuosikymmenen jatkunut käyttäytyminen on pitänyt avoimena:
Mitä simpanssi yrittää saada aikaan, kun se palaa saman puun luo kivi kädessään?
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Tutkimus ei liity suoraan Suomeen, mutta se kertoo laajemmasta muutoksesta tavassa ymmärtää eläinten käyttäytymistä.
Eläinten kulttuuria tutkitaan yhä enemmän myös luonnonsuojelun näkökulmasta. Jos eläinryhmällä on paikallinen, sukupolvelta toiselle siirtyvä käyttäytymisperinne, elinympäristön menettäminen voi hävittää samalla jotain sellaista, mitä ei synny automaattisesti uudessa paikassa.
Sama ajatus koskee myös suomalaista luonnontutkimusta: lajien suojeleminen ei aina tarkoita vain yksilöiden määrän säilyttämistä, vaan myös eläinten käyttäytymisen ja elinympäristön välisten yhteyksien ymmärtämistä.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Simpanssit eivät käytä työkaluja vain ravinnon hankintaan. Kiviä käytetään myös käyttäytymisessä, jonka tarkoitus näyttää olevan sosiaalinen tai viestinnällinen.
- Sama simpanssiyhteisö voi ylläpitää tiettyyn paikkaan liittyvää käyttäytymistapaa yli vuosikymmenen ajan.
- Eläinten kulttuuri ei tarkoita samaa kuin ihmisten kulttuuri, mutta eläimillä voi olla ryhmäkohtaisia tapoja, jotka opitaan toisilta ja säilyvät pitkään.
Toimituksen näkökulma
Puun juureen kasautunut kivikasa näyttää pieneltä yksityiskohdalta, kunnes ymmärtää, että samaan paikkaan ovat palanneet simpanssit vuodesta toiseen. Silloin kyse ei ole enää vain yhdestä eläimestä ja yhdestä kivestä, vaan käyttäytymisestä, joka ylittää yksittäisen hetken. Ihminen on pitkään etsinyt kulttuurin alkuperää omasta historiastaan. Joskus vihje voi löytyä metsän keskeltä puusta, johon joku toinen laji on palannut jo yli kymmenen vuoden ajan.
Lähteet
