Moni yhdistää yksinäisyyden vanhuuteen, mutta todellisuudessa se voi koskettaa ketä tahansa. Suomalaiset tutkijat muistuttavat, että yksinäisyys vaikuttaa sekä mielenterveyteen että fyysiseen hyvinvointiin – ja siksi siitä pitäisi uskaltaa puhua terveydenhuollossa yhtä luontevasti kuin muistakin terveysriskeistä. 

Hiljaisuus voi kertoa enemmän kuin yksikään laboratoriotulos 

Kuvitellaan tavallinen lääkärikäynti. Vastaanotolla mitataan verenpaine, kysytään liikunnasta, tupakoinnista ja unesta. Harvemmin kukaan kuitenkaan kysyy, kuinka usein potilas kokee olevansa yksinäinen. 

Juuri tähän suomalaiset tutkijat haluavat muutoksen. 

Helsingin yliopistossa tarkastettu tutkimus nostaa esiin ajatuksen, että yksinäisyys pitäisi tunnistaa terveydenhuollossa samalla vakavuudella kuin monet muutkin hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Taustalla on yhä vahvistuva tutkimusnäyttö siitä, ettei yksinäisyys ole vain tunne, vaan ilmiö, joka voi näkyä myös ihmisen terveydessä. 

Vaikka tutkimus kohdistuu erityisesti ikääntyneisiin, sen viesti ulottuu paljon laajemmalle. 

Yksinäisyys ei ole vain vanhusten ongelma 

Moni yllättyy kuullessaan, että yksinäisyyttä kokevat myös opiskelijat, nuoret aikuiset, lapsiperheiden vanhemmat, etätyöntekijät ja yrittäjät. 

Elämäntilanteet muuttuvat nopeasti. Muutto uudelle paikkakunnalle, työpaikan vaihtuminen, ero, läheisen kuolema tai pitkään jatkuva etätyö voivat katkaista arjen sosiaaliset kontaktit lähes huomaamatta. 

Samaan aikaan ihminen voi näyttää ulospäin kiireiseltä ja hyvinvoivalta. 

Siksi yksinäisyys jää usein piiloon. Se ei näy verikokeissa eikä röntgenkuvissa, vaikka sen vaikutukset voivat näkyä stressinä, univaikeuksina, uupumuksena tai mielialan laskuna. 

Tutkimusten mukaan pitkäaikainen yksinäisyys on yhteydessä muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien riskiin, masennukseen sekä heikentyneeseen elämänlaatuun. 

Terveyttä voidaan rakentaa myös kysymällä oikeita kysymyksiä 

Yksinäisyyden tunnistaminen ei tarkoita sitä, että lääkärin pitäisi ratkaista ihmisen sosiaaliset ongelmat. 

Ensimmäinen askel on paljon yksinkertaisempi: kysyä. 

Monissa maissa on jo kokeiltu niin sanottua sosiaalista ohjausta, jossa potilas voidaan ohjata esimerkiksi vertaistoimintaan, liikuntaryhmiin, kulttuuripalveluihin tai vapaaehtoistoimintaan silloin, kun yksinäisyys näyttää heikentävän hyvinvointia. 

Suomessa vastaavaa ajattelua on alettu kehittää esimerkiksi hyvinvointialueilla sekä järjestöjen ja kuntien yhteistyössä. 

Ajatus on yksinkertainen mutta merkittävä: joskus terveyttä voidaan vahvistaa lääkkeen sijaan myös yhteydellä toisiin ihmisiin. 

Mitä tämä merkitsee Suomelle? 

Suomi ikääntyy nopeasti, mutta samalla myös työelämä ja arki muuttuvat. Etätyö, yksin asuminen ja muuttoliike lisäävät tilanteita, joissa sosiaaliset verkostot voivat kaventua. 

Jos yksinäisyys tunnistetaan aiempaa paremmin jo varhaisessa vaiheessa, voidaan ehkäistä monia myöhempiä terveysongelmia ja vähentää samalla myös terveydenhuollon kuormitusta. 

Kyse ei ole vain sosiaalipolitiikasta, vaan myös kansanterveydestä. 

Yhteisöllisyys voi tulevaisuudessa olla yhtä tärkeä hyvinvoinnin voimavara kuin liikunta, uni tai terveellinen ravinto. 

Mitä tämä merkitsee lukijalle? 

• Jos tunnet olosi pitkään yksinäiseksi, siitä kannattaa puhua yhtä avoimesti kuin muistakin terveyshuolista. 

• Yhteisöt, harrastukset ja vapaaehtoistoiminta voivat tukea hyvinvointia yllättävän paljon. 

• Myös läheisen yksinäisyyden huomaaminen ja yksi yhteydenotto voivat olla merkityksellisiä. 

Toimituksen näkökulma 

Yksinäisyydestä puhutaan usein vasta silloin, kun siitä on jo tullut vakava ongelma. Ehkä kiinnostavampi kysymys on, miksi emme kysy siitä aiemmin. 

Terveydenhuollossa mitataan yhä tarkemmin kehon toimintaa, mutta ihmisen hyvinvointi rakentuu myös siitä, kokeeko hän kuuluvansa johonkin. Tulevaisuuden terveysteko ei välttämättä ole uusi lääke tai sovellus, vaan yksinkertainen kysymys: ”Onko sinulla ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa arkeasi?” 

Juuri siihen kysymykseen vastaaminen voi joskus olla ensimmäinen askel parempaan hyvinvointiin. 

Lähteet 

• Helsingin yliopisto – Lääkärin pitäisi kysyä potilailta yksinäisyydestä yhtä mutkattomasti kuin muistakin terveyden riskitekijöistä 

• World Health Organization – yksinäisyyttä ja sosiaalisia yhteyksiä koskevat terveyslinjaukset 

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – tutkimukset yksinäisyydestä, hyvinvoinnista ja kansanterveydestä