Yhä useampi työikäinen suomalainen kertoo liikkuvansa terveyssuositusten mukaisesti. UKK-instituutin tuore tutkimus paljastaa kuitenkin yllättävän ristiriidan: liikemittareiden mukaan päivittäinen askelmäärä ei ole kasvanut neljässä vuodessa. Selitys löytyy siitä, miten liikuntaharrastukset ja tavallinen arkiliikkuminen eroavat toisistaan.
Kuvittele kaksi tavallista arkipäivää.
Ensimmäisenä käyt kuntosalilla tunnin, mutta vietät muun päivän työpöydän ääressä ja autossa. Toisena et harrasta varsinaista liikuntaa lainkaan, mutta kävelet työmatkoilla, asioilla ja pitkin päivää.
Kumpana päivänä liikut enemmän?
Vastaus ei ole niin yksinkertainen kuin ensi ajatuksella voisi kuvitella.
Suomalaisten liikuntatottumuksista julkaistut uudet tutkimustulokset osoittavat, että liikunnan harrastaminen ja päivän aikana kertyvä kokonaisliikkuminen voivat kehittyä eri suuntiin.
UKK-instituutin maanantaina 26. lokakuuta julkaisema KunnonKartta-väestötutkimus paljastaa, että työikäiset suomalaiset kertovat liikkuvansa aiempaa enemmän.
Samaan aikaan liikemittareilla mitattu keskimääräinen askelmäärä on pysynyt ennallaan.
Havainto haastaa totutun tavan ajatella liikunnallisuutta.
Kuntosalilla käyminen, juoksulenkki tai ohjattu liikuntatunti on tärkeä osa hyvinvointia. Niiden rinnalla merkitystä on kuitenkin myös sillä, mitä tapahtuu päivän muiden tuntien aikana.
Yhä useampi täyttää liikkumissuosituksen
KunnonKartta 2025–2026 -väestötutkimuksen kyselyssä noin 41 prosenttia työikäisistä suomalaisista ilmoitti liikkuvansa viikoittaisen liikkumissuosituksen mukaisesti.
Vastaavassa tutkimuksessa neljä vuotta aikaisemmin osuus oli 27 prosenttia.
Muutos on huomattava.
Suosituksen täyttävien osuus kasvoi neljässä vuodessa 14 prosenttiyksikköä.
Tulos kertoo myönteisestä kehityksestä: yhä useampi suomalainen arvioi saavansa viikkoonsa riittävästi terveyden kannalta hyödyllistä liikuntaa.
Jos asiaa tarkasteltaisiin pelkästään näiden vastausten perusteella, johtopäätös olisi varsin selvä.
Suomalaiset näyttävät liikkuvan aiempaa enemmän.
Tutkimuksessa oli kuitenkin mukana myös toinen tapa arvioida liikkumista.
Osallistujien aktiivisuutta mitattiin liikemittareilla, jotka tallentavat tietoa päivän aikana tapahtuvasta liikkeestä.
Kun tutkijat vertasivat mitattuja askelmääriä neljän vuoden takaisiin tuloksiin, kehitys ei enää näyttänytkään yhtä myönteiseltä.
Keskimääräinen päivittäinen askelmäärä ei ollut kasvanut.
Liikuntaharrastuksiin käytetyn ajan lisääntyminen ei siis näkynyt vastaavana kasvuna päivän kaikissa askeleissa.
Liikuntaharrastus ei kerro koko päivän aktiivisuudesta
Tutkimustulosten kiinnostavin selitys liittyy työelämän ja arjen muutoksiin.
UKK-instituutin mukaan suomalaiset ovat lisänneet erityisesti vapaa-ajalla tapahtuvaa liikkumista ja liikuntaharrastuksia.
Samalla muu päivittäinen liikkuminen on vähentynyt.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että liikunta voi lisääntyä yhdessä osassa päivää, vaikka liike vähenee muualla.
Työpäivä saattaa kulua lähes kokonaan näyttöpäätteen ääressä. Työmatka tehdään autolla, kokoukset järjestetään etäyhteyksillä ja monet arjen asiat hoituvat puhelimella.
Kauppaan tai pankkiin ei tarvitse välttämättä lähteä, eikä toimistossa tarvitse kulkea paikasta toiseen yhtä paljon kuin aikaisemmin.
Tällainen kehitys voi vähentää päivän aikana syntyviä pieniä liikuntahetkiä.
Liikuntaharrastus taas on tietoisesti valittu osa vapaa-aikaa.
Ihminen saattaa siis käydä aikaisempaa useammin kuntosalilla tai lenkillä, mutta ottaa samalla vähemmän askelia työssä ja muussa arjessa.
Kyse ei ole siitä, että liikuntaharrastukset olisivat hyödyttömiä.
Päinvastoin niiden merkitys terveydelle ja fyysiselle kunnolle säilyy.
Uusi tutkimus muistuttaa kuitenkin siitä, ettei harrastettu liikunta yksin kerro koko päivän aktiivisuudesta.
Yllättävä havainto koski myös kaikkein eniten liikkuvia
Tutkimuksessa nousi esiin vielä toinen kiinnostava tulos.
Päivittäin eniten liikkuvan kymmenyksen askelmäärä oli uudessa tutkimuksessa noin 550 askelta pienempi kuin vuosina 2021–2022.
Kyse ei siis ollut pelkästään kaikkein vähiten liikkuvien ihmisten arjesta.
Askelmäärän vähenemistä havaittiin myös siinä osallistujaryhmässä, joka liikkui päivittäin kaikkein eniten.
Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että arkiliikkumisen muutokset voivat koskea hyvin erilaisia ihmisiä.
Tulosta ei kuitenkaan pidä tulkita niin, että jokainen aktiivinen liikkuja olisi vähentänyt liikkumistaan 550 askeleella.
Kyse on kahden tutkimuskierroksen eniten liikkuvan kymmenyksen välisestä vertailusta, ei samojen henkilöiden askelmäärien seurannasta neljän vuoden ajan.
Tutkimuksen perusteella ei myöskään voida päätellä, että ihmisten fyysinen kunto olisi heikentynyt samassa suhteessa.
Askelmäärä on yksi liikkumisen mittari, mutta se ei kuvaa kaikkia liikuntamuotoja eikä esimerkiksi harjoittelun kuormittavuutta täydellisesti.
Miksi askelmäärä ja liikuntasuosituksen täyttyminen voivat kertoa eri tarinaa?
Ristiriidan ymmärtämiseksi kannattaa erottaa toisistaan kolme asiaa: liikuntaharrastus, arjessa tapahtuva liikkuminen ja paikallaanolo.
Liikuntaharrastuksella tarkoitetaan esimerkiksi lenkkeilyä, uintia, kuntosaliharjoittelua tai pallopelejä.
Arkiliikkuminen taas koostuu usein lyhyistä ja huomaamattomista hetkistä.
Portaiden nouseminen, kävely bussipysäkille, kotityöt tai piipahtaminen lähikaupassa eivät välttämättä tunnu varsinaiselta liikunnalta.
Silti ne lisäävät päivän aikaista liikkumista.
Paikallaanolo puolestaan kattaa esimerkiksi pitkät istumisjaksot.
Nämä kolme asiaa voivat muuttua toisistaan riippumatta.
Ihminen saattaa täyttää viikoittaisen reippaan liikunnan suosituksen ja viettää silti huomattavan osan päivistään paikallaan.
Toinen henkilö voi liikkua arjessaan paljon, mutta olla harrastamatta sellaista hengästyttävää liikuntaa, jota terveyssuositukset painottavat.
Molemmissa tilanteissa on myönteisiä puolia ja mahdollisuuksia kehittää omaa aktiivisuutta.
Tärkeää on myös huomata, etteivät liikemittarilla mitatut askelmäärät ja kyselyssä ilmoitettu liikkumissuosituksen täyttyminen mittaa täysin samaa asiaa.
Esimerkiksi pyöräily tai uinti voi olla tehokasta liikuntaa, vaikka siitä ei kerry kävelyn kaltaista askelmäärää.
Siksi tutkimuksen tulokset eivät tarkoita, että suomalaiset kuvailisivat liikkumistaan tahallisesti väärin.
Ne osoittavat ennen kaikkea, miksi liikunnasta tarvitaan useampaa erilaista mittaria.
Tavallinen arki tarjoaa paljon liikuntamahdollisuuksia
Tutkimuksen rakentavin viesti on se, että liikunnan lisääminen ei edellytä aina uutta harrastusta tai suurta muutosta päivärytmiin.
Moni liikkumisen mahdollisuus on jo olemassa tavallisessa arjessa.
Työpäivän aikana voi nousta välillä seisomaan, kävellä lyhyen matkan tai hoitaa puhelun liikkuen.
Kauppamatkaan voi sisällyttää kävelyä, ja hissin sijaan voi toisinaan valita portaat.
Myös kotona tapahtuva arkinen tekeminen voi lisätä liikkumista.
Tällaisten tekojen merkitys perustuu toistuvuuteen.
Yksittäinen lyhyt kävely ei välttämättä tunnu suurelta saavutukselta, mutta useat päivän aikana toistuvat liikkumishetket voivat kasvattaa kokonaisaktiivisuutta.
Samaan aikaan on tärkeää säilyttää myös riittävän kuormittava liikunta.
Reipas kävely, uinti, pyöräily ja muut sykettä kohottavat liikuntamuodot kehittävät kestävyyttä.
Lihaskuntoharjoittelu puolestaan auttaa ylläpitämään voimaa ja toimintakykyä.
Parhaimmillaan nämä täydentävät toisiaan.
Arjen liikkumista ei tarvitse nähdä vaihtoehtona liikuntaharrastukselle.
Molemmille on oma paikkansa.
Kuinka paljon aikuisen pitäisi liikkua?
Suomessa aikuisten liikkumissuositus sisältää useita toisiaan täydentäviä osia.
18–64-vuotiaille suositellaan vähintään kahta tuntia ja 30 minuuttia reipasta liikkumista viikossa.
Vaihtoehtoisesti voi liikkua rasittavasti vähintään tunnin ja 15 minuuttia.
Lisäksi lihaskuntoa ja liikehallintaa tulisi harjoittaa vähintään kahdesti viikossa.
Suosituksessa kehotetaan myös liikkumaan kevyesti mahdollisimman usein, pitämään taukoja paikallaanolosta ja huolehtimaan riittävästä unesta.
Liikkumisen ei tarvitse tapahtua pitkissä yhtenäisissä jaksoissa.
Myös muutaman minuutin mittaiset hetket ovat hyödyllisiä.
Tämä tekee suosituksesta joustavan.
Kaikille ei sovi samanlainen harrastus tai harjoittelumäärä. Liikkumista voidaan sovittaa omaan terveydentilaan, toimintakykyyn ja elämäntilanteeseen.
Tuoreen tutkimuksen perusteella juuri tämä kokonaisuus ansaitsee enemmän huomiota.
Jos ihminen keskittyy ainoastaan siihen, kuinka monta kertaa hän käy viikossa harrastamassa liikuntaa, osa päivän aktiivisuudesta voi jäädä huomaamatta.
Mitä suomalaisista oikeastaan tutkittiin?
UKK-instituutin KunnonKartta 2025–2026 -väestötutkimukseen osallistui 2 032 työikäistä suomalaista.
Aineisto kerättiin syyskuun 2025 ja toukokuun 2026 välisenä aikana.
Tutkimuksessa arvioitiin osallistujien liikkumista sekä kyselyillä että liikemittareilla.
Vastaavia väestötutkimuksia on toteutettu aiemmin vuosina 2017–2018 ja 2021–2022.
Kolmen tutkimuskierroksen mittausmenetelmät on pidetty vertailukelpoisina.
Tämä antaa tutkijoille mahdollisuuden tarkastella liikkumistottumusten muutoksia pidemmällä aikavälillä.
Uuden tutkimuksen tulokset ovat ensimmäinen osa laajempaa kokonaisuutta.
Seuraava laaja Liikuntaraportti on tarkoitus julkaista Helsingissä 26. tammikuuta 2027.
Raporttiin kootaan tuloksia useista väestötutkimuksista, jotka käsittelevät eri ikäryhmien liikkumista, paikallaanoloa, unta ja fyysistä kuntoa.
Nyt julkaistut tulokset eivät siis vielä ole koko tutkimuskokonaisuuden lopullinen yhteenveto.
Ne tarjoavat kuitenkin olennaisen havainnon työikäisten arjesta.
Liikkumisen arviointi muuttuu huomattavasti sen mukaan, mitä mitataan.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Tutkimuksen tulokset ovat kiinnostavia erityisesti työelämän ja kansanterveyden näkökulmasta.
Suomessa tehdään paljon työtä, joka ei edellytä fyysistä liikkumista.
Tietotyössä merkittävä osa päivästä saattaa kulua istuen. Samalla monet arjen palvelut ovat siirtyneet verkkoon.
Tällaiset muutokset helpottavat elämää, mutta vähentävät joitakin tilanteita, joissa ihminen olisi aiemmin liikkunut huomaamattaan.
Jos liikunnan edistämisessä keskitytään pelkästään harrastamiseen, työpäivän ja arkisen asioinnin merkitys voi jäädä liian vähälle huomiolle.
Tutkimus antaa siksi aihetta tarkastella myös työpaikkojen toimintatapoja, kaupunkisuunnittelua ja arjen liikkumismahdollisuuksia.
Julkisten tilojen, kävelyreittien ja työympäristöjen suunnittelulla voidaan helpottaa sitä, että liikkuminen olisi luonteva osa päivää.
Kyse on laajemmasta asiasta kuin yksilön liikuntamotivaatiosta.
Yhteiskunta voi joko lisätä tai vähentää mahdollisuuksia liikkua tavallisen päivän aikana.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
1. Tarkastele koko päivää, älä vain liikuntaharrastuksia. Kuntosaliharjoittelu tai lenkki on arvokasta, mutta myös työmatkat, kävelyt ja muut arkiset liikkumishetket vaikuttavat päivän kokonaisuuteen.
2. Lisää liikettä pienissä osissa. Lyhyet kävelyt, portaiden käyttäminen ja istumisen tauottaminen ovat käytännöllisiä tapoja lisätä arjen aktiivisuutta. Uutta harrastusta ei aina tarvitse aloittaa.
3. Älä arvioi liikkumistasi vain askelmäärällä. Pyöräily, uinti ja lihaskuntoharjoittelu voivat tuottaa merkittäviä hyötyjä ilman suurta askelmäärää. Tärkeämpää on monipuolinen kokonaisuus kuin yksittäinen mittarilukema.
Toimituksen näkökulma: liikuntahetki ei kerro koko totuutta
Liikkumisesta puhutaan usein harrastuksina, suorituksina ja tavoitteina, vaikka suuri osa aktiivisuudesta syntyy tavallisten päivien keskellä. Uusi tutkimus muistuttaa, että liikunnallinen elämä ei muodostu pelkästään niistä hetkistä, jotka merkitään kalenteriin. Samalla se tarjoaa myönteisen viestin: suomalaiset näyttävät löytäneen aiempaa paremmin aikaa vapaa-ajan liikunnalle. Seuraava mahdollisuus on tehdä myös muusta arjesta hieman liikkuvampaa.
Lähteet
- UKK-instituutti, 26.10.2026: Työikäiset suomalaiset kertovat liikkuvansa enemmän, mutta liikemittarilla mitatut askelmäärät eivät ole kasvaneet. KunnonKartta 2025–2026 -väestötutkimuksen ensimmäiset tulokset.
UKK-instituutti
- UKK-instituutti: KunnonKartta-väestötutkimuksen kuvaus ja tutkimusmenetelmät.
UKK-instituutti
- UKK-instituutti: Aikuisten liikkumisen suositus.
UKK-instituutti
