Käytetyn tavaran kauppa kasvaa Suomessa vauhdilla. Hinta selittää paljon, mutta kirpputorien ja second handin suosiossa on kyse myös suuremmasta muutoksesta.
Käytetyn tavaran ostamisesta on tullut Suomessa valtavirtaa. Kirpputori ei ole enää vain paikka, josta etsitään halvempaa vaihtoehtoa uudelle, sillä ostajia vetävät myös löytämisen ilo, yksilölliset tavarat ja mahdollisuus ostaa jotain, mitä ei enää valmisteta.
Kirpputorilla tapahtuu jotakin, mitä tavallisessa kaupassa tapahtuu harvoin.
Et välttämättä tiedä sisään astuessasi, mitä olet ostamassa.
Yhdessä pöydässä on lastenvaatteita, seuraavassa vanhoja astioita, kolmannessa vinyylilevyjä, työkaluja ja vuosikymmeniä vanha valaisin. Suurin osa tavaroista ei kiinnosta lainkaan. Sitten vastaan tulee esine, jota et lähtenyt etsimään mutta jonka kohdalla pysähdyt.
Siinä on kirpputorin vanha viehätys. Mutta ympärillä oleva maailma on muuttunut.
Käytetyn tavaran ostaminen ei ole Suomessa enää marginaalinen tapa kuluttaa. Kaupan liiton vuoden 2025 tutkimuksessa 66 prosenttia suomalaisista kertoi ostaneensa käytettyjä tuotteita edeltävän vuoden aikana. Alle 30-vuotiaista osuus oli jo 81 prosenttia.
Kiertokaupan kuluttajamarkkinan arvoksi Suomessa arvioitiin noin 1,4 miljardia euroa. Kahdessa vuodessa markkina oli kasvanut 56 prosenttia.
Tämä ei ole enää pieni sivujuonne vähittäiskaupan rinnalla.
Jotakin suomalaisten suhteessa käytettyyn tavaraan on muuttunut.
Uuden ei enää tarvitse olla ensimmäinen vaihtoehto
Pitkään kuluttamisen peruslogiikka oli yksinkertainen. Kun jotakin tarvittiin ja siihen oli varaa, ostettiin uusi.
Käytetty tavara oli vaihtoehto silloin, kun haluttiin säästää, etsittiin jotakin vanhaa tai uuden ostaminen ei ollut mahdollista.
Raja on hämärtynyt.
Kaupan liitto kuvasi jo vuoden 2024 tutkimuksessaan second hand -ostamista suomalaisille yhdeksi kuluttamisen tavaksi muiden joukossa. Tuoreemmat luvut osoittavat markkinan kasvaneen sen jälkeen voimakkaasti.
Postin vuoden 2025 tutkimuksessa käytettyä ostaneiden tärkein motiivi oli edelleen hyvin käytännöllinen: hinta. Peräti 74 prosenttia second hand -ostajista mainitsi edullisuuden syyksi ostaa käytettyä.
Mutta sen jälkeen lista muuttuu kiinnostavaksi.
Vastuullisuuden mainitsi 49 prosenttia, löytöjen tekemisen ilon 38 prosenttia ja yksilöllisten tuotteiden löytämisen 34 prosenttia. Yli neljännes haki käytettynä tuotteita, joita ei enää valmisteta.
Siinä on second handin nykyisen vetovoiman ydin.
Kuluttaja ei saa vain halvempaa tavaraa. Hän saa mahdollisuuden löytää jotakin erilaista.
Kirpputorista tuli myös aarteenetsintää
Tavallinen kauppa yrittää poistaa yllätyksiä.
Tuotteet ovat järjestyksessä, valikoima tiedetään etukäteen ja verkkokaupan hakukone vie suoraan halutun tuotteen luo. Tehokkuus on yksi modernin kaupan suurista saavutuksista.
Kirpputori toimii lähes päinvastoin.
Sen tehottomuus on osa viehätystä.
Kymmenien täysin yhdentekevien tavaroiden jälkeen vastaan voi tulla juuri oikean kokoinen takki, vanha levy, lapsuudesta tuttu astia tai huonekalu, jollaista ei tavallisesta kaupasta enää löydy.
Löytöä ei voi täysin tilata etukäteen.
Siksi kirpputorilla käyminen on myös ajanvietettä. Ostamisen rinnalle tulee etsiminen, vertaileminen ja sattuma.
Postin tutkimuksessa tämä näkyy suoraan: 38 prosenttia käytettyä ostavista kertoi yhdeksi motiivikseen hyvien löytöjen tekemisen ilon.
Samalla second hand tarjoaa vastavoiman yhdelle verkkokaupan suurista muutoksista. Kun uusi tavara on muutaman hakusanan ja klikkauksen päässä, käytetyn tavaran ostaminen voi tuntua jopa henkilökohtaisemmalta.
Kaikilla ei ole samaa tuotetta. Eikä seuraavaa samanlaista välttämättä tule vastaan.
Raha toi käytetyn takaisin – mutta ei selitä kaikkea
Käytetyn tavaran kasvua ei kannata romantisoida liikaa.
Suomalaisten kuluttajien taloudellinen tilanne on ollut viime vuosina tiukka, ja hinta vaikuttaa voimakkaasti ostopäätöksiin. Kaupan liiton helmikuussa 2026 julkaiseman kuluttajatutkimuksen mukaan taloudellinen paine ohjaa suomalaisten ostopäätöksiä tällä hetkellä arvoja enemmän.
Second hand sopii tähän tilanteeseen erinomaisesti.
Jos lapselle tarvitaan luistimet yhdeksi talveksi, kotiin tuoli, mökille astioita tai itselle takki, uuden ostaminen ei ole taloudellisesti ainoa järkevä vaihtoehto.
Käytetyn ostamisessa tapahtunut kulttuurinen muutos on kuitenkin vähintään yhtä tärkeä.
Edullinen ostos ei enää välttämättä näytä kompromissilta.
Hyvä kirpputorilöytö voi päinvastoin tuntua onnistuneemmalta ostokselta kuin uuden tuotteen hakeminen kaupasta täydellä hinnalla. Ostaja säästi rahaa ja sai jotakin, jota ei välttämättä tule vastaan toisella ihmisellä.
Säästäväisyydestä tuli jälleen hyväksyttävää – ja joissakin tilanteissa jopa tavoiteltavaa.
Siinä on jotain hyvin suomalaista.
Nuoret tekivät käytetystä tavallista
Yksi sukupolvien välisistä eroista näkyy numeroissa erityisen selvästi.
Postin tutkimuksessa vain 11 prosenttia 18–24-vuotiaista ilmoitti, ettei ollut koskaan ostanut käytettyä. Samasta ikäryhmästä 62 prosenttia oli myös myynyt omia tavaroitaan eteenpäin.
Kaupan liiton tutkimuksessa puolestaan 81 prosenttia alle 30-vuotiaista oli ostanut käytettyä vuoden aikana.
Käytetty tavara ei siis näyttäydy suurelle osalle nuorista poikkeuksena normaalista kuluttamisesta. Se on normaalia kuluttamista.
Samalla second hand on muuttunut digitaaliseksi.
Kaupan liiton mukaan noin 62 prosenttia Suomen kiertokaupan markkinasta muodostuu kuluttajien keskinäisestä vertaisverkkokaupasta. Perinteinen kirpputorikauppa on kasvanut vain vähän, kun yritysten kuluttajille suuntaama second hand -kauppa on yli kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa.
Vanha kirpputoripöytä ei siis kadonnut. Sen rinnalle tuli taskussa kulkeva kirpputori.
Koko Suomi mahtuu samaan kirpputoriin
Ennen käytetyn tavaran markkina oli paikallinen.
Jos etsit tiettyä Arabian astiaa, vanhaa levyä tai varaosaa, olit pitkälti sen varassa, mitä oman paikkakunnan kirpputoreilla sattui olemaan.
Nyt tavaraa etsitään verkon markkinapaikoilta, sovelluksista ja erilaisista second hand -palveluista. Ostaja voi löytää toiselta puolelta Suomea esineen, jonka paikallinen löytäminen olisi sattumaa.
Postin pakettivirrat kertovat muutoksen mittakaavasta.
Vuoden 2025 alussa käytettyjä tavaroita sisältävien pakettien määrä oli Postin mukaan viisinkertaistunut vuodessa. Myöhemmin samana vuonna Posti kertoi jo joka neljännen alkuvuonna kuljettamansa verkkokauppapaketin sisältäneen second hand -tavaraa.
Käytetty tavara alkoi siis liikkua samalla infrastruktuurilla kuin uusi.
Tämä muutti myös kirpputorin luonteen. Paikallisesta tavaran kierrättämisestä syntyi valtakunnallinen markkina.
Samalla hintatieto lisääntyi. Kun tavaran omistaja löytää vastaavan esineen muutamassa minuutissa verkosta, vanhan tavaran hinnoittelu ei enää perustu pelkästään mutu-tuntumaan.
Isoäidin kaapista löytynyt esine voidaan tunnistaa, vertailla ja laittaa myyntiin koko maan nähtäväksi.
Vanhan tavaran mukana tulee jotain, mitä uusi ei tarjoa
Käytetyn tavaran viehätys ei aina mahdu hintalappuun.
Vanha esine on ollut jossakin ennen sinua.
Kirjan sivulla voi olla omistuskirjoitus. Pöydässä näkyvät vuosien jäljet. Astia saattaa olla samaa sarjaa kuin lapsuudenkodissa. Levy voi olla alkuperäinen painos ajalta, jolloin musiikkia ei kuunneltu suoratoistopalvelusta.
Tavaran historia tekee siitä yksilöllisen tavalla, johon massatuotetun uuden tuotteen on vaikea päästä.
Tämä näkyy erityisen hyvin suomalaisessa designissa.
Vuosikymmeniä sitten suomalaisiin koteihin ostettiin astioita, lasia, tekstiilejä ja huonekaluja ennen kaikkea käyttöön. Kaikkea ei ajateltu designklassikkona eikä varsinkaan tulevana keräilyesineenä.
Nyt samoja tavaroita siirtyy sukupolvelta toiselle ja kirpputoreille.
Se tekee suomalaisesta second handista samalla pienen kulttuurihistoriallisen arkiston.
Tavarat kertovat, miltä suomalainen koti näytti, mitä ihmiset arvostivat ja millaista laatua vuosikymmeniä sitten valmistettiin.
Ja toisinaan nuorempi sukupolvi löytää kiinnostavana juuri sen esineen, josta edellinen sukupolvi oli valmis luopumaan.
Kaikki vanha ei silti muutu aarteeksi
Tässä kohtaa kirpputorien romanttinen maailma törmää todellisuuteen.
Vanha ei tarkoita arvokasta.
Tavaran ikä, alkuperäinen hinta tai omistajan tunneside eivät ratkaise sitä, haluaako joku toinen maksaa siitä mitään.
Suomalaiskodeissa on valtava määrä tavaraa, joka oli omistajalleen tärkeää mutta jonka kysyntä seuraavan sukupolven keskuudessa on vähäistä.
Täydellinen astiasto voi olla perheelle täynnä muistoja mutta markkinoilla vaikea myydä. Suuri huonekalu voi olla laadukkaasti tehty mutta väärän kokoinen nykyiseen asuntoon. Kirjasarja, johon aikanaan sijoitettiin paljon rahaa, voi hävitä kilpailun yhden puhelimen sisältämälle tiedolle.
Samaan aikaan jostakin arkisesta esineestä voi tulla haluttu, koska tyyli palaa muotiin tai tavaraa on säilynyt vähän.
Kirpputori on armoton arvon mittari.
Tavaran arvo ei määräydy sen perusteella, mitä siitä aikanaan maksettiin. Se määräytyy sen perusteella, haluaako joku sen nyt.
Siksi kodin tyhjentäminen voi olla yllättävä kokemus. Tunnearvo ja markkina-arvo ovat eri asioita.
Second handista tuli myös oikeaa liiketoimintaa
Käytetyn tavaran markkina ei enää koostu vain kahden kuluttajan välisestä kaupasta.
Kaupan liiton mukaan yritysten kuluttajille suuntaama second hand -kauppa muodosti vuonna 2025 jo neljänneksen koko kiertokaupan markkinasta. Osuus oli kasvanut nopeasti.
Yritykset ovat havainneet saman asian kuin kuluttajat: tavaran elämän ei tarvitse päättyä ensimmäiseen omistajaan.
Markkinoille on syntynyt yrityksiä, jotka ostavat, tarkastavat, välittävät tai jälleenmyyvät käytettyjä tuotteita. Myös perinteiset tuotemerkit ja kaupat ovat tuoneet käytettyjen tuotteiden kauppaa oman liiketoimintansa rinnalle.
Tällä on merkitystä myös ostajalle.
Kun käytetty tavara ostetaan yritykseltä, kuluttajalla on kuluttajansuojalain mukainen suoja. Kahden yksityishenkilön väliseen kauppaan kuluttajansuojalakia ei sen sijaan sovelleta, vaan sitä koskee kauppalaki.
Second handin ammattimaistuminen tekee käytetystä tavarasta monelle helpommin lähestyttävän vaihtoehdon.
Postin tutkimuksessa ostamisen suurimmiksi esteiksi nousivat juuri tuotteen kuntoon ja laatuun liittyvät epäilyt sekä luottamus kaupankäyntiin.
Kun markkina kasvaa, myös luottamuksesta tulee kilpailuetu.
Ympäristö on tärkeä syy – mutta ei koko selitys
Käytetyn tavaran ostamista perustellaan usein kiertotaloudella, eikä peruste ole tuulesta temmattu.
Suomen ympäristöhallinnon mukaan uudelleenkäyttö vähentää luonnonvarojen kulutusta sekä tuotannosta syntyvää jätettä ja päästöjä. Kun käyttökelpoinen tavara käytetään uudelleen sen sijaan, että se heitetään pois, uuden tuotteen valmistamisen tarve vähenee.
Silti suomalaisen second hand -buumin selittäminen pelkällä ympäristötietoisuudella johtaisi harhaan.
Postin tutkimuksessa hinta oli selvästi vastuullisuutta yleisempi ostomotiivi. Mukana olivat lisäksi löytämisen ilo, yksilöllisyys ja sellaisten tuotteiden etsiminen, joita ei enää valmisteta.
Juuri tämä tekee käytetyn tavaran markkinasta vahvan.
Sen ei tarvitse nojata yhteen syyhyn.
Sama ostos voi olla yhtä aikaa halvempi, ekologisempi, kiinnostavampi ja persoonallisempi kuin uusi.
Harva kuluttamisen muoto pystyy tarjoamaan nämä kaikki samalla kertaa.
Myös kirpputorilla kannattaa pitää järki mukana
Käytetyn tavaran ostamisessa on yksi piirre, joka tekee siitä uuden ostamista vaativampaa: ostajan pitää arvioida tavaraa.
Kunto, aitous, kuluminen ja hinta eivät ole vakioita.
Erityisesti verkossa ostettaessa kuvat ja myyjän antamat tiedot ratkaisevat paljon. Kalliimmissa hankinnoissa kannattaa selvittää tuotteen kunto ja vastaavien tavaroiden hintataso ennen kaupantekoa.
Myös myyjän asema on syytä tunnistaa.
Yritykseltä ostettaessa kuluttajansuoja on erilainen kuin yksityishenkilöltä ostettaessa. Kuluttaja- ja kilpailuviraston mukaan kahden yksityishenkilön välisessä kaupassa kuluttajansuojalaki ei päde, vaikka kauppa tehtäisiin yrityksen ylläpitämällä verkkoalustalla, jos osapuolina ovat selvästi kaksi yksityishenkilöä.
Hyvä löytö ei siis tarkoita, että harkinta pitäisi jättää kirpputorin ovelle.
Varsinkin silloin, kun hintalappu alkaa muistuttaa uuden tavaran hintaa.
Suomalainen kuluttaja kysyy nyt uuden kysymyksen
Second handin nousussa kiinnostavinta ei lopulta ole se, kuinka monta kirpputoripöytää Suomessa on tai mikä sovellus on tällä hetkellä suosituin.
Kiinnostavinta on kysymyksen muuttuminen.
Aikaisemmin kuluttaja kysyi helposti: mitä tämä maksaa uutena?
Nyt rinnalle on tullut toinen kysymys:
Miksi tämän pitäisi olla uusi?
Se on paljon suurempi muutos kuin ensisilmäyksellä näyttää.
Jos käytetty vaate, huonekalu, elektroniikkalaite tai astia täyttää saman tarpeen, uutena valmistettu tuote joutuu ensimmäistä kertaa perustelemaan oman lisäarvonsa.
Käytetty ei enää automaattisesti ole uuden huonompi versio.
Joskus se on juuri se versio, jonka ostaja haluaa.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
Ensimmäiseksi vanhaa tavaraa ei kannata automaattisesti pitää arvottomana. Ennen pois heittämistä kannattaa tarkistaa, löytyykö vastaavalle tuotteelle kysyntää. Samalla on hyvä hyväksyä, ettei omistajan tunnearvo tarkoita markkina-arvoa.
Toiseksi käytetty kannattaa ostaa ensisijaisesti käyttöön, ei siksi, että tavaran arvon oletetaan nousevan. Kirpputorin paras löytö on edelleen esine, jota oikeasti tarvitsee tai josta aidosti pitää.
Kolmanneksi ostajan kannattaa tietää, keneltä hän ostaa. Yritykseltä ja yksityishenkilöltä tehtyihin kauppoihin liittyvät oikeudet eivät ole samat, ja etenkin arvokkaammissa käytetyn tavaran kaupoissa tuotteen kunto ja myyjän antamat tiedot kannattaa tarkistaa huolellisesti.
Toimituksen näkökulma
Kirpputorien ja second handin nousun kiinnostavin viesti ei ole se, että suomalaiset olisivat yhtäkkiä lakanneet haluamasta uutta. Muutos on hienovaraisempi: uutuus ei enää yksin tee tavarasta parempaa. Kun kaksi kolmesta suomalaisesta ostaa käytettyä vuoden aikana, tavaran ensimmäinen omistaja ei enää välttämättä ole sen viimeinen.
Ehkä tässä ei lopulta ole mitään kovin uutta. Aikaisemmat sukupolvet korjasivat, säästivät ja antoivat käyttökelpoisia tavaroita eteenpäin, koska hyvän tavaran pois heittäminen tuntui järjettömältä. Nyt sama ajatus on saanut sovellukset, verkkokaupan ja miljardiluokan markkinan ympärilleen.
Hyvää tavaraa ei tarvitse korvata vain siksi, että joku toinen ehti käyttää sitä ensin.
Lähteet
- Kaupan liitto, 18.9.2025: Kiertokauppa kasvanut vauhdilla – uhkaako Kiina-krääsä myös second hand -markkinoita? Kiertokaupan markkina noin 1,4 miljardia euroa, kasvu 56 prosenttia kahdessa vuodessa, 66 prosenttia suomalaisista ja 81 prosenttia alle 30-vuotiaista ostanut käytettyä. (Kauppa)
Kaupan liiton tutkimus - Posti, 1.9.2025: Secondhand is growing rapidly – Yet one in four Finns has never bought secondhand. Suomalaisten second hand -ostamisen motiivit, ikäryhmäerot, ostokanavat ja ostamisen esteet. (Posti)
Postin second hand -tutkimus - Posti, 16.2.2025: E-commerce is picking up speed. Postin mukaan second hand -tuotteita sisältävien pakettien määrä viisinkertaistui vuodessa. (Posti)
Postin verkkokauppaindeksi - Posti, tammi–kesäkuu 2025: second hand -verkkokaupan kasvu kasvatti Postin pakettivolyymeja. (Posti)
- Kaupan liitto, 4.2.2026: kuluttajatutkimus suomalaisten ostopäätöksistä ja taloudellisen paineen vaikutuksesta kuluttamiseen. (Kauppa)
- Suomen ympäristöhallinto: uudelleenkäyttö vähentää luonnonvarojen kulutusta, jätettä ja tuotannon päästöjä. (Ympäristö)
Ympäristöhallinto: uudelleenkäyttö - Kilpailu- ja kuluttajavirasto: käytetyn tavaran kauppa ja kuluttajansuoja. (kkv.fi)
KKV: Käytetyn tavaran kauppa
