Euroopan kaupungit varautuvat yhä kovempaan kuumuuteen. Barcelona, Pariisi ja Wien rakentavat varjoa, viilennyspaikkoja ja vihreämpiä katuja.
Euroopan kaupungit eivät enää varaudu kuumuuteen vain ilmastostrategioissa. Barcelonassa kirjastoista ja puistoista on tehty ilmastoturvapaikkoja, Pariisissa asfalttisia koulupihoja muutetaan vihreiksi keitaiksi ja Wienissä kokonaisia katuja viilennetään puilla, vedellä ja sumutuksella. Kyse on vähitellen paljon suuremmasta muutoksesta: eurooppalaista kaupunkia suunnitellaan uudelleen kesää varten.
Kesäpäivänä kaupungissa yksi asia voi ratkaista yllättävän paljon: löytyykö seuraavan korttelin päästä varjoa.
Vielä muutama vuosikymmen sitten eurooppalaisessa kaupunkisuunnittelussa kuumuus oli monessa maassa lähinnä etelän ongelma. Nyt ajatus on vanhentumassa nopeasti.
Asfaltti, betoni ja rakennukset sitovat päivän aikana lämpöä ja vapauttavat sitä vielä illalla ja yöllä. Siksi tiiviisti rakennettu kaupunki voi olla huomattavasti ympäröivää aluetta kuumempi.
Euroopan kaupungeissa vastaus ei ole pelkästään ilmastointi.
Käynnissä on paljon kiinnostavampi muutos.
Barcelona teki kirjastosta osan kaupungin helleturvaa
Barcelona on rakentanut laajan ilmastoturvapaikkojen verkoston.
Kaupungissa on jo noin 400 paikkaa, joihin ihminen voi mennä kuumuutta pakoon. Mukana on kirjastoja, museoita, kaupunginosakeskuksia, kouluja, puistoja, puutarhoja ja muita julkisia tiloja.
Ajatus on yksinkertainen: uuden rakennuksen rakentamisen sijasta käytetään hyväksi paikkoja, jotka kaupungissa jo ovat.
Ilmastoturvapaikassa pitää olla mahdollisuus levätä, saada juomavettä ja päästä pois pahimmasta kuumuudesta. Kaupungin mukaan jokaisella barcelonalaisella on turvapaikka enintään noin kymmenen minuutin matkan päässä kodistaan.
Tässä piilee koko järjestelmän kiinnostavin oivallus.
Helteeseen varautumisesta tehdään osa tavallista kaupunkia eikä erillinen hätäjärjestelmä, joka otetaan esiin vasta kriisin alkaessa.
Kirjasto on edelleen kirjasto. Puisto on edelleen puisto.
Mutta hellepäivänä niillä on toinenkin tehtävä.
Pariisi repii asfalttia koulupihoilta
Pariisissa muutosta tehdään paikassa, jota harva ensimmäiseksi ajattelisi ilmastoratkaisuksi: koulun pihalla.
Kaupungin Oasis-ohjelmassa asfalttisia koulupihoja muutetaan vihreämmiksi ja viileämmiksi alueiksi. Pihoille lisätään kasvillisuutta ja varjoa, vettä pystytään hyödyntämään paremmin ja lämpöä kerääviä pintoja vähennetään.
Samalla osa pihoista voidaan avata kouluaikojen ulkopuolella myös kaupunginosan muiden asukkaiden käyttöön.
Ratkaisu osuu kahteen ongelmaan yhdellä kertaa. Lapset saavat miellyttävämmän koulupihan, mutta samalla tiiviisti rakennettuun kaupunkiin syntyy uusia viileämpiä paikkoja.
Pariisi kokeilee myös rakennusten viilentämistä ilman, että ratkaisu perustuu yksinomaan koneelliseen ilmastointiin.
Tänä kesänä kaupunki kertoi pilottikoulusta, jossa aurinkosuojauksen, ilman kierrättämisen, yötuuletuksen ja rakennusmateriaalien avulla lämpötilaero kunnostettujen ja kunnostamattomien tilojen välillä nousi kuumimpina hetkinä jopa kymmeneen asteeseen.
Kaupungin tavoitteena on kunnostaa 631 koulua ja 454 päiväkotia vuoteen 2050 mennessä.
Kyse ei siis enää ole yksittäisestä kokeilusta.
Wien rakensi kaupungille oman viilennysverkoston
Wienissä kuumuuteen varautuminen näkyy jo katukuvassa.
Kaupungissa on yli 1 800 julkista juomavesipistettä, yli tuhat puistoa ja satoja erilaisia vesisumutukseen perustuvia viilennysratkaisuja.
Lisäksi Wienissä toimii niin sanottuja Coole Zonen -tiloja. Ne ovat maksuttomia sisätiloja, joissa ihminen voi oleskella kuumuudelta suojassa ilman ostovelvoitetta. Heinäkuun lopussa kaupunki ilmoitti tällaisia paikkoja olevan jo 37.
Kaduille on puolestaan rakennettu sumuttavia vesipisteitä, vesileikkipaikkoja ja muita viilennysratkaisuja.
Mutta ehkä olennaisin muutos tapahtuu asfaltissa.
Wienin ”Raus aus dem Asphalt” -ohjelmassa katutilaa on avattu kasvillisuudelle, puille ja vedelle. Kaupungin mukaan eri puolilla Wieniä on toteutettu jo yli 340 tällaista hanketta ja pelkästään katualueille on istutettu noin 3 300 puuta.
Ajatus on jälleen sama: kaupunkia ei viilennetä vain laitteella. Itse kaupunkirakennetta muutetaan.
Varjosta tulee kaupunkien uutta infrastruktuuria
Eurooppalaisten kaupunkien ratkaisuja yhdistää yksi yllättävän arkinen asia.
Varjo.
Puu ei ole enää pelkkä kaupunkikuvaa kaunistava elementti. Katettu kävelyreitti ei ole vain viihtyisyyskysymys. Juomavesipiste ei ole pieni ylimääräinen palvelu.
Kuumenevassa kaupungissa niistä tulee infrastruktuuria.
EU:n tutkimuskeskuksen kokoamien tietojen mukaan puiden vaikutusta on havaittu sadoissa eurooppalaisissa kaupungeissa. Kaupunkipuut voivat alentaa paikallista ilman lämpötilaa, mutta vielä olennaisempaa ihmiselle on suoralta auringonpaisteelta suojaava varjo.
Samalla ratkaisut parantavat kaupunkia myös silloin, kun lämpömittari ei lähesty ennätyksiä.
Kun asfalttia poistetaan, vettä pääsee maaperään. Kun puita istutetaan, syntyy varjoa. Kun autoliikenteelle varattua tilaa muutetaan kävelyyn, oleskeluun tai kasvillisuudelle, kaupunki muuttuu myös viihtyisämmäksi.
Siksi helteeseen sopeutuminen voi lopulta muuttaa eurooppalaisia kaupunkeja paljon enemmän kuin pelkkä lämpötila antaisi ymmärtää.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Suomessa kuumuus ei ole vielä saman mittaluokan kaupunkisuunnittelun kysymys kuin Barcelonassa, Pariisissa tai Wienissä.
Suunta on silti sama.
Helsinki tunnistaa jo kaupunkien lämpösaarekeilmiön ja kuumuuden aiheuttamat terveysriskit. Kaupunki on ottanut käyttöön viilennysratkaisuja muun muassa seniorikeskuksissa, palvelutaloissa ja sairaaloissa sekä valmistellut laajempaa kuumuuteen varautumista.
Euroopan kokemuksista Suomelle kiinnostavin oppi voi kuitenkin löytyä sairaaloiden sijasta kaduilta.
Suomalaisia kaupunkeja rakennetaan parhaillaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Tämän päivän puu, puisto, koulupiha tai varjostettu aukio voi olla 2040-luvulla huomattavasti tärkeämpi kuin sitä rakennettaessa ymmärretään.
Kuumuuteen varautuminen kannattaa siksi tehdä ennen kuin siitä tulee kiire.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
1. Tulevaisuuden hyvä asuinalue voi näyttää erilaiselta kuin nykyinen.
Puiden, varjon, puistojen ja veden läheisyydestä voi tulla yhä olennaisempi osa asumisen laatua myös Pohjois-Euroopassa.
2. Julkisilla tiloilla voi olla tulevaisuudessa kaksi tehtävää.
Kirjasto, koulu, museo tai puisto voi olla normaalisti vapaa-ajan tai palveluiden paikka ja helleaallon aikana samalla osa kaupungin turvallisuusverkkoa.
3. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen näkyy lopulta hyvin arkisissa asioissa.
Suuret ilmastotavoitteet saavat paljon huomiota, mutta ihmisen arjessa ratkaiseva asia voi olla paljon konkreettisempi: löytyykö kuumana päivänä puu, vesipiste tai viileä tila kävelymatkan päästä.
Toimituksen näkökulma
Euroopan kaupunkien kiinnostavin ilmastomuutos ei ehkä tapahdu lämpömittarissa vaan siinä, mitä kaupungilta aletaan vaatia. Pitkään hyvä kaupunki tarkoitti tehokkaita yhteyksiä, palveluja ja tiivistä rakentamista. Nyt rinnalle nousee uusi vaatimus: kaupungissa täytyy pystyä elämään myös silloin, kun kesä muuttuu.
Barcelona, Pariisi ja Wien osoittavat, ettei vastaus välttämättä ole futuristinen teknologia. Joskus tulevaisuuden kaupunki alkaa hyvin vanhasta keksinnöstä: puusta, vedestä ja paikasta varjossa.
Lähteet
- The New Yorker: The End of the European Summer
- Barcelonan kaupunki: ilmastoturvapaikkojen verkosto
- Katalonian hallinto: Barcelonan ilmastoturvapaikat
- Pariisin kaupunki: koulujen ekologinen peruskorjaus ja viilennys
- European Environment Agency: Paris Oasis Schoolyard Programme
- Wienin kaupunki: kaupungin varautuminen helleaaltoihin
- Wienin kaupunki: kuumuutta vähentävät kaupunkiratkaisut
- EU Joint Research Centre: kaupunkien lämpösaarekkeet ja viilentäminen
- Helsingin kaupunki: Preparing for heat
