Kun vetoketju hajoaa tai kahvinkeitin lakkaa toimimasta, yhä useampi suomalainen ei suuntaakaan ostamaan uutta. Sen sijaan tavara viedään korjattavaksi tai korjataan itse. Pieneltä näyttävä muutos kertoo paljon suuremmasta ilmiöstä: suhtautumisemme kuluttamiseen on muuttumassa.
Moni muistaa ajan, jolloin kengät vietiin suutarille, kellot kellosepälle ja rikkoutunut radio huoltoon. Viime vuosikymmeninä tästä tavasta luovuttiin vähitellen, kun uudet tuotteet halpenivat ja korjaaminen kävi suhteellisesti kalliimmaksi. Nyt kehitys näyttää kääntyvän toiseen suuntaan.
Korjaamisesta on tullut jälleen arkipäivää, eikä kyse ole pelkästään säästämisestä. Monille se on tietoinen valinta. Ihmiset haluavat käyttää tavaroita pidempään, vähentää jätettä ja ostaa harkitummin. Samalla korjaamisesta on tullut myös tapa vastustaa kertakäyttökulttuuria, jossa lähes kaikki tuntuu olevan helposti korvattavaa.
Muutos näkyy monella tavalla. Suutarit kertovat asiakkaiden lisääntyneen, ompelimoissa korjataan vaatteita entistä enemmän ja polkupyörähuollot käyvät vilkkaina. Monissa kaupungeissa järjestetään korjauskahviloita, joissa vapaaehtoiset auttavat korjaamaan kodinkoneita, vaatteita ja elektroniikkaa. Myös sosiaalinen media on täynnä ohjeita, joiden avulla rikkinäisen tavaran voi kunnostaa itse.
Ilmiö näkyy erityisesti nuoremmissa sukupolvissa. Siinä missä aikaisemmin uuden ostaminen oli usein ensimmäinen vaihtoehto, nyt moni pohtii ensin, voiko vanhan pelastaa. Käytettyjen tavaroiden kauppa, vintage-vaatteet ja huonekalujen entisöinti ovat kasvattaneet suosiotaan samaan aikaan, kun kiinnostus käsillä tekemiseen on lisääntynyt.
Korjaaminen ei kuitenkaan tarkoita paluuta menneisyyteen. Päinvastoin, se on osa uudenlaista kuluttamista. Digitaaliset varaosapalvelut, verkkokurssit ja korjausoppaat tekevät kunnostamisesta helpompaa kuin koskaan. Myös valmistajille kasvaa paine suunnitella tuotteita, joita voidaan huoltaa ja korjata sen sijaan, että ne päätyisivät nopeasti jätteeksi.
Suomessa kehitykselle on poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat. Meillä on edelleen vahva käsityöosaamisen perinne, kattava ammatillinen koulutus sekä tuhansia pieniä yrityksiä, joiden erikoisosaaminen perustuu juuri korjaamiseen. Suutarit, kellosepät, verhoilijat, ompelijat, soitinrakentajat ja kodinkonehuoltajat pitävät yllä taitoja, joita monessa maassa on jo vaikea löytää.
Korjaamisen yleistyminen voi synnyttää myös aivan uutta liiketoimintaa. Korjauspalvelut ovat paikallisia palveluja, joita ei voi siirtää halvemman työvoiman maihin samalla tavalla kuin massatuotantoa. Jokainen korjattu pyörä, ommeltu takki tai kunnostettu huonekalu työllistää ihmisiä omalla paikkakunnallaan.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Korjauskulttuurin vahvistuminen voi osoittautua paljon merkittävämmäksi ilmiöksi kuin ensi silmäyksellä näyttää. Se vähentää luonnonvarojen kulutusta, pidentää tuotteiden käyttöikää ja tukee paikallista yrittäjyyttä. Samalla se palauttaa arvostusta ammatteihin, joiden merkitystä on pitkään pidetty itsestään selvänä.
Suomella on mahdollisuus profiloitua maana, jossa tavaroita ei vain valmisteta, vaan myös pidetään kunnossa mahdollisimman pitkään. Tämä ajattelutapa sopii hyvin kiertotalouden tavoitteisiin ja vahvistaa kuvaa vastuullisesta yhteiskunnasta.
Ehkä vielä tärkeämpää on kuitenkin kulttuurinen muutos. Kun rikkinäinen tavara korjataan eikä heitetä pois, muuttuu myös tapa suhtautua omistamiseen. Tavarat eivät ole enää hetkellisiä kulutushyödykkeitä vaan pitkäaikaisia käyttöesineitä, joihin syntyy aivan erilainen suhde.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Korjaaminen voi säästää rahaa ja pidentää tuttujen tavaroiden käyttöikää vuosilla.
- Lähipalveluiden käyttäminen tukee paikallisia yrittäjiä ja säilyttää arvokasta ammattiosaamista.
- Jokainen korjattu tuote vähentää uusien raaka-aineiden tarvetta ja pienentää ympäristökuormitusta.
Toimituksen näkökulma
Korjaamisen paluu ei ole vain ympäristöuutinen eikä kuluttajailmiö. Se kertoo siitä, että ihmiset alkavat arvostaa pysyvyyttä aikana, jolloin lähes kaikki ympärillämme muuttuu nopeasti. Ehkä suurin muutos ei tapahdukaan tavaroissa vaan ajattelussa. Kun opimme korjaamaan esineitä uudelleen, saatamme samalla oppia arvostamaan enemmän myös taitoja, ihmisiä ja asioita, joiden olemassaolo on pitkään tuntunut itsestään selvältä. Juuri siksi korjaamisesta voi tulla yksi seuraavan vuosikymmenen merkittävimmistä elämäntapamuutoksista.
Lähteet
Euroopan komissio (Right to Repair -aloite), Motiva, Kuluttajaliitto, Suomen Kiertovoima KIVO, useat suomalaiset korjauskahvilat ja kiertotaloutta käsittelevät julkaisut
