Britannian sokerisäännöstely loi harvinaisen kokeen: vähäisempi sokerialtistus elämän alussa yhdistyi parempaan terveyteen vuosikymmeniä myöhemmin.
Se, kuinka paljon sokeria ihminen saa jo ennen syntymäänsä ja ensimmäisinä elinvuosinaan, voi jättää jäljen, joka näkyy vielä vanhuudessa. Britannian sodanjälkeinen sokerisäännöstely on tarjonnut tutkijoille harvinaisen mahdollisuuden seurata tätä yhteyttä yli puolen vuosisadan päähän
Ensimmäiset tuhat päivää voivat olla luultua tärkeämpiä
Alle kaksivuotias ei myöhemmin muista, mitä hän söi. Keho voi silti kantaa tuon ajan jälkiä vuosikymmeniä.
Britanniassa toisen maailmansodan jälkeen jatkunut sokerin säännöstely loi tilanteen, jota tutkijat eivät voisi tarkoituksella järjestää. Kun säännöstely päättyi syyskuussa 1953, sokerin kulutus kasvoi nopeasti. Näin vain muutaman vuoden sisällä syntyneet lapset altistuivat ensimmäisinä elinvuosinaan hyvin erilaisille sokerimäärille.
Tuoreessa Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin 64 809 UK Biobankin osallistujaa. Tutkijoita kiinnosti erityisesti ensimmäisten tuhannen päivän jakso hedelmöityksestä lapsen kaksivuotispäivään.
Tulokset olivat huomionarvoisia: sokerisäännöstelylle tämän ajanjakson aikana altistuneilla oli myöhemmässä elämässä yhdeksän prosenttia pienempi riski tutkimuksessa tarkasteltuihin ikääntymiseen liittyviin sairauksiin ja 19 prosenttia pienempi kokonaiskuolleisuuden riski kuin niillä, jotka eivät olleet vastaavalla tavalla säännöstelyn piirissä.
Ero näkyi jopa biologisessa iässä
Tutkimuksessa ei tarkasteltu vain diagnooseja.
Sokerisäännöstelylle varhain altistuneiden biologinen ikä oli useilla käytetyillä mittareilla noin 1–1,2 vuotta nuorempi. Myös yksittäisten elinten perusteella arvioidussa ikääntymisessä havaittiin eroja, jotka korostuivat keuhkoissa, sydämessä ja maksassa.
Tutkijat löysivät lisäksi eroja kymmenissä veren proteiineissa ja sellaisissa biologisissa reiteissä, jotka liittyvät aineenvaihduntaan ja pitkäikäisyyteen.
Kyse ei kuitenkaan ole todisteesta siitä, että juuri sokeri yksin määrää ihmisen terveyden vuosikymmeniksi. Tutkimus perustuu historialliseen luonnolliseen kokeeseen ja väestöaineistoon, joten kaikkia ihmisten välisiä eroja ei voida poistaa.
Tulosten kiinnostavuutta lisää kuitenkin se, etteivät ne jää yhden tutkimuksen varaan.
Sydän, mielenterveys ja muistisairaudet kertovat samansuuntaista tarinaa
Britannian sokerisäännöstelyn päättymistä on viime vuosina käytetty useissa tutkimuksissa varhaisen ravitsemuksen pitkäaikaisvaikutusten selvittämiseen.
BMJ:ssä julkaistussa tutkimuksessa ensimmäisten tuhannen päivän aikana pisimpään sokerisäännöstelylle altistuneilla havaittiin pienempi riski useisiin sydän- ja verisuonisairauksiin. Esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien riski oli noin 20 prosenttia ja aivohalvauksen riski noin 31 prosenttia pienempi kuin ihmisillä, jotka eivät altistuneet säännöstelylle.
Erillisessä Nature Communications -tutkimuksessa varhainen sokerisäännöstely yhdistyi noin 14 prosenttia pienempään sydämen vajaatoiminnan riskiin. Sairaus ilmaantui näillä ihmisillä keskimäärin noin 2,6 vuotta myöhemmin.
Myös mielenterveyden puolelta on saatu kiinnostavia tuloksia. Molecular Psychiatry -lehdessä heinäkuussa julkaistussa yli 64 000 ihmisen tutkimuksessa pisimpään sokerisäännöstelylle varhaislapsuudessa altistuneilla oli 17 prosenttia pienempi masennuksen ja 23 prosenttia pienempi ahdistuneisuuden riski.
Yksittäinen tutkimus ei vielä ratkaise kysymystä syystä ja seurauksesta. Useiden erillisten tutkimusten samansuuntaiset havainnot tekevät varhaislapsuuden ravitsemuksesta kuitenkin yhä kiinnostavamman tutkimuskohteen.
Vaikutus ei ehkä kulje vain kehon kautta
Yksi uusien havaintojen kiinnostavimmista puolista liittyy siihen, mitä tapahtui vuosikymmeniä myöhemmin ruokapöydässä.
Tutkijat havaitsivat, että lapsuudessaan sokerisäännöstelylle altistuneet käyttivät vielä noin 50-vuotiaina vähemmän sokeria. Heidän ruokavalionsa oli myös kokonaisuutena monipuolisempi ja terveellisempi.
Mahdollinen selitys on kaksiosainen.
Ensimmäisten elinvuosien ravinto voi vaikuttaa aineenvaihdunnan, elinten ja immuunijärjestelmän kehitykseen. Samalla lapsuudessa muodostuva makutottumus voi seurata ihmistä paljon pidempään kuin tavallisesti ajatellaan.
Jos lapsi tottuu hyvin makeaan ruokaan jo ensimmäisinä elinvuosinaan, kysymys ei siis välttämättä koske vain sitä, kuinka paljon sokeria hän syö tänään. Varhaiset makutottumukset voivat vaikuttaa myös myöhempiin ruokavalintoihin.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Suomessa havainto nostaa huomion erityisesti pienten lasten ruokavalioon. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, ettei alle kaksivuotiaille lapsille annettaisi sokeroituja ruokia ja juomia.
Kyse ei ole siitä, että lapsen pitäisi kasvaa täysin ilman makeaa tai että yksittäinen herkku ratkaisisi hänen tulevan terveytensä. Tutkimukset kohdistavat huomion ennen kaikkea siihen, millainen ruokavalion perusta muodostuu raskauden ja ensimmäisten elinvuosien aikana.
Tällä on merkitystä paitsi kodeissa myös neuvoloissa, varhaiskasvatuksessa ja lastenruokien valmistuksessa. Jos ensimmäiset tuhat päivää todella vaikuttavat terveyteen vuosikymmenten päähän, pienten lasten ravitsemus on samalla pitkän aikavälin kansanterveyskysymys.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Pienen lapsen ruokavaliossa olennaisinta ei ole yksittäinen herkku vaan toistuva kokonaisuus ja se, kuinka makeaan makuun lapsi tottuu.
- Ensimmäiset tuhat päivää – raskaus mukaan lukien – näyttävät olevan poikkeuksellisen tärkeä vaihe myöhemmän terveyden kannalta.
- Tutkimustulokset kertovat väestötason yhteyksistä. Niiden perusteella ei voi päätellä yksittäisen ihmisen sairastuvan tai pysyvän terveenä sen mukaan, kuinka paljon sokeria hän sai lapsena.
Toimituksen näkökulma
Tutkimuksen kiinnostavin viesti ei lopulta koske yhtä ruoka-ainetta vaan aikaa. Ihmisen terveyteen vaikuttavat valinnat eivät välttämättä ala aikuisuudessa tai edes kouluikäisenä, vaan paljon aikaisemmin.
Britannian yli 70 vuotta sitten päättynyt sokerisäännöstely tarjoaa tästä poikkeuksellisen ikkunan. Jos varhaislapsuuden ruokailutottumukset todella seuraavat ihmistä sekä biologisesti että käyttäytymisen kautta vuosikymmeniä, lasten ruokavalioon panostaminen on yksi pitkäjänteisimmistä terveysinvestoinneista, joita yhteiskunta voi tehdä.
Lähteet
ScienceDaily / The Conversation – What you eat before age 2 may affect your health 70 years later
