Kun puhutaan nuorten tulevaisuudesta, keskustelu keskittyy usein koulutukseen, työelämään ja mielenterveyteen. Harvemmin kysytään, kuinka moni nuori pääsee toteuttamaan luovuuttaan. Tuore havainto kertoo huolestuttavasta kehityksestä: yhä useampi nuori kokee jäävänsä kulttuurin, taiteen ja luovien harrastusten ulkopuolelle. Vaikutukset voivat ulottua paljon harrastuksia pidemmälle. 

Monille aikuisille ensimmäinen esiintyminen koulun näytelmässä, ensimmäinen bändiharjoitus tai ensimmäinen itse tehty taideteos on jäänyt mieleen vuosikymmeniksi. Nämä kokemukset eivät ole olleet vain harrastuksia. Ne ovat olleet hetkiä, joissa on opittu esiintymään, ilmaisemaan ajatuksia, rakentamaan itseluottamusta ja löytämään oma paikka yhteisössä. 

Nyt yhä useampi nuori kokee, ettei vastaavia mahdollisuuksia ole yhtä helposti saatavilla. Syitä on useita. Harrastusten hinnat ovat nousseet, kulttuuritoiminnan rahoitus on monissa paikoissa kiristynyt ja vapaa-ajasta kilpailevat yhä useammin myös digitaaliset sisällöt. 

Samaan aikaan yhteiskunta tarvitsee juuri niitä taitoja, joita luovat harrastukset kehittävät. Tulevaisuuden työelämässä arvostetaan ongelmanratkaisua, luovaa ajattelua, yhteistyötaitoja ja kykyä nähdä asioita uudesta näkökulmasta. Moni näistä taidoista opitaan käytännössä juuri taiteen, musiikin, teatterin ja muiden luovien toimintojen kautta. 

Luovuus ei ole vain taiteilijoita varten 

Luovuus mielletään usein kulttuurialan ominaisuudeksi, vaikka todellisuudessa sitä tarvitaan lähes kaikilla aloilla. 

Yritykset etsivät työntekijöitä, jotka osaavat ajatella itsenäisesti. Teknologia-alat tarvitsevat ihmisiä, jotka kykenevät yhdistämään eri näkökulmia. Myös yrittäjyys perustuu pitkälti kykyyn nähdä mahdollisuuksia siellä, missä muut näkevät ongelmia. 

Moni näistä taidoista alkaa kehittyä jo nuorena. 

Tutkimuksissa kulttuuri- ja harrastustoiminta on yhdistetty myös parempaan hyvinvointiin, vahvempaan osallisuuden kokemukseen ja pienempään yksinäisyyden riskiin. Tämä tekee aiheesta ajankohtaisen aikana, jolloin nuorten mielenterveys ja yhteisöllisyys ovat jatkuvan keskustelun kohteena. 

Suomessa mahdollisuudet eivät jakaudu tasaisesti 

Suomessa harrastustoiminta on kansainvälisesti vertailtuna laajaa, mutta erot voivat olla suuria. 

Suurissa kaupungeissa nuorella voi olla mahdollisuus valita kymmenien harrastusten välillä. Pienemmillä paikkakunnilla vaihtoehtoja voi olla huomattavasti vähemmän. Myös perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa siihen, kuinka helposti harrastuksiin voi osallistua. 

Tämä herättää tärkeän kysymyksen: onko luovuus tulevaisuudessa kaikkien mahdollisuus vai vain niiden, joilla on siihen varaa? 

Jos luovat ympäristöt alkavat sulkeutua osalta nuorista, menetetään samalla osa tulevaisuuden osaamisesta, innovaatioista ja kulttuurista. 

Mitä tämä merkitsee Suomelle? 

Suomen menestys on pitkään perustunut koulutukseen, osaamiseen ja kykyyn uudistua. Luovuus on ollut merkittävä osa tätä tarinaa. 

Peliala, design, musiikki, elokuva, arkkitehtuuri ja monet muut alat ovat rakentuneet ihmisten kyvylle ajatella toisin. Jos nuorten luovat mahdollisuudet vähenevät, vaikutukset voivat näkyä vuosien päästä myös taloudessa ja innovaatioissa. 

Toisaalta Suomessa on edelleen vahvat mahdollisuudet tehdä asiasta kilpailuetu. Mitä paremmin nuoret pääsevät mukaan kulttuuriin ja luoviin yhteisöihin, sitä enemmän yhteiskunta saa käyttöönsä uusia ideoita, osaamista ja yrittäjyyttä. 

Mitä tämä merkitsee lukijalle? 

• Luovat harrastukset voivat vaikuttaa hyvinvointiin paljon enemmän kuin usein ajatellaan. 

• Luovuus on tulevaisuuden työelämän tärkeimpiä taitoja myös kulttuurialojen ulkopuolella. 

• Nuorten mahdollisuudet harrastaa vaikuttavat pitkällä aikavälillä koko yhteiskuntaan. 

Toimituksen näkökulma 

Tämän uutisen kiinnostavin kysymys ei ole se, kuinka moni nuori harrastaa taidetta. 

Kiinnostavampi kysymys on, millaista yhteiskuntaa olemme rakentamassa. 

Maailma muuttuu nopeasti. Tekoäly hoitaa rutiinitehtäviä, tieto on kaikkien saatavilla ja työelämä muuttuu jatkuvasti. Tulevaisuudessa menestyminen perustuu yhä enemmän ominaisuuksiin, joita koneiden on vaikea korvata: luovuuteen, empatiaan, tarinankerrontaan, mielikuvitukseen ja kykyyn nähdä uusia mahdollisuuksia. 

Juuri näitä taitoja syntyy usein paikoissa, joita ei aina pidetä yhteiskunnan tärkeimpinä investointeina. Nuorisoteatterissa. Bändikämpällä. Taidekerhossa. Tanssisalissa. Kirjastossa. 

Siksi kysymys luovista mahdollisuuksista ei ole kulttuuripoliittinen yksityiskohta. Se on kysymys tulevaisuudesta. 

Yhteiskunta, joka antaa nuorille mahdollisuuden luoda, kokeilla ja ilmaista itseään, ei rakenna vain uusia taiteilijoita. Se rakentaa uusia yrittäjiä, opettajia, tutkijoita, johtajia ja yhteiskunnan uudistajia. 

Ehkä tärkein kysymys ei ole, kuinka paljon kulttuuri maksaa. 

Ehkä tärkeämpi kysymys on, mitä maksaa se, jos luovuudelle ei enää löydy tilaa. 

Lähde: The Guardian / Roundhouse