Suomessa puhutaan jatkuvasti osaajapulasta. Yritykset etsivät työntekijöitä, julkinen sektori tarvitsee ammattilaisia ja teknologia-ala varoittaa kasvun hidastumisesta osaajien puutteeseen. Samaan aikaan työttömiä työnhakijoita on kymmeniä tuhansia. Näennäinen ristiriita herättää kysymyksen: onko ongelma todella osaajien määrä vai se, kohtaavatko osaaminen ja työelämän tarpeet enää samalla tavalla kuin ennen?

Suomen työmarkkinat ovat keskellä muutosta, joka on monella tavalla historiallinen. Väestö ikääntyy, syntyvyys on laskenut pitkään ja työikäisen väestön määrä kasvaa aiempaa hitaammin. Samalla yritykset etsivät osaajia aloille, joita ei vielä kymmenen vuotta sitten ollut nykyisessä muodossaan olemassa.

OECD:n mukaan suuri osa Suomen työvoimapulasta kohdistuu korkean osaamisen ammatteihin. Tarvetta on erityisesti teknologia-alalla, terveydenhuollossa, vihreän siirtymän tehtävissä sekä erilaisissa asiantuntijarooleissa. Kysymys ei siis ole vain työntekijöiden määrästä, vaan siitä, löytyykö oikeanlaista osaamista oikeaan aikaan.

Osaajia ei välttämättä löydetä – niitä täytyy rakentaa

Perinteisesti osaajapulaa on pyritty ratkaisemaan kouluttamalla lisää ihmisiä tai houkuttelemalla kansainvälisiä osaajia Suomeen. Molemmat ovat edelleen tärkeitä ratkaisuja, mutta ne eivät yksin riitä.

Työelämän muutos on nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Tekoäly, automaatio, digitalisaatio ja vihreä siirtymä muuttavat lähes kaikkia toimialoja. Monet työtehtävät säilyvät, mutta niiden sisältö muuttuu. Samalla syntyy kokonaan uusia ammatteja, joita varten ei ole vielä valmiita koulutuspolkuja.

Tämä tarkoittaa, että tulevaisuuden osaajia ei välttämättä löydetä valmiina mistään. Heidät on koulutettava, uudelleenkoulutettava tai heidän osaamistaan on päivitettävä jatkuvasti.

Moni asiantuntija arvioikin, että jatkuvasta oppimisesta on tulossa yksi tärkeimmistä kilpailutekijöistä sekä yksilöille että yrityksille. Tulevaisuuden menestyjät eivät välttämättä ole niitä, joilla on tänään parhaat taidot, vaan niitä, jotka oppivat uusia taitoja nopeimmin.

Mistä Suomen tulevat osaajat löytyvät?

Yksi vastaus löytyy nuorista. Suomi tarvitsee enemmän korkeakoulutettuja ja enemmän ihmisiä aloille, joilla työvoiman kysyntä kasvaa voimakkaasti.

Toinen vastaus löytyy kansainvälisistä osaajista. Useat tutkimukset ja talousennusteet viittaavat siihen, että Suomen on vaikea ylläpitää talouskasvua ilman työperäistä maahanmuuttoa. Kilpailu osaajista on kuitenkin globaalia. Samoista ihmisistä kilpailevat Saksa, Ruotsi, Kanada, Alankomaat ja monet muut maat.

Kolmas vastaus löytyy ehkä kaikkein lähempää: nykyisestä työvoimasta.

Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, joiden osaaminen voisi vastata tulevaisuuden tarpeisiin lisäkoulutuksen avulla. Työuran aikana tapahtuva oppiminen voi osoittautua paljon tärkeämmäksi kuin yksikään tutkinto.

Tämä koskee yhtä lailla toimistotyöntekijöitä, sairaanhoitajia, yrittäjiä, insinöörejä kuin johtajiakin. Jokainen ammatti muuttuu tavalla tai toisella.

Työelämän uusi jakolinja

Aiemmin työmarkkinoita tarkasteltiin usein koulutustason kautta. Tulevaisuudessa merkittävämpi ero voi syntyä niiden välille, jotka jatkavat oppimista, ja niiden, jotka eivät siihen pysty tai saa mahdollisuutta.

Monet yritykset ovat jo huomanneet tämän. Rekrytoinnissa katsotaan yhä useammin kykyä oppia, sopeutua ja omaksua uusia toimintatapoja. Varsinkin tekoälyn yleistyminen voi nopeuttaa kehitystä entisestään.

Työntekijän arvo ei välttämättä määräydy enää pelkästään sen mukaan, mitä hän osaa tänään. Yhä tärkeämmäksi voi nousta se, mitä hän pystyy oppimaan huomenna.

Mitä tämä merkitsee Suomelle?

Suomen tuleva kilpailukyky ei ratkea pelkästään investoinneilla, verotuksella tai viennillä.

Se ratkeaa myös sillä, kuinka tehokkaasti maa pystyy muuttamaan osaamista uudeksi kasvuksi.

Jos Suomi onnistuu yhdistämään koulutuksen, jatkuvan oppimisen, tutkimuksen ja kansainvälisen osaamisen houkuttelun, osaajapulasta voi tulla mahdollisuus uudistua. Jos taas osaamisen kehitys jää jälkeen työelämän muutoksesta, työvoimapula voi muuttua pitkäaikaiseksi kasvun esteeksi.

Kyse ei ole vain työmarkkinoista. Kyse on Suomen asemasta tulevaisuuden taloudessa.

Mitä tämä merkitsee lukijalle?

• Uuden oppimisen merkitys kasvaa lähes kaikissa ammateissa.
• Työuran aikana tapahtuva kouluttautuminen voi olla tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.
• Osaamisen päivittäminen voi olla tulevaisuuden tärkein työelämätaito.

Toimituksen näkökulma

Osaajapulasta puhuttaessa keskustelu keskittyy usein siihen, mistä uusia työntekijöitä löydetään. Todellisuudessa kyse voi olla paljon suuremmasta muutoksesta.

Ehkä Suomen tulevaisuutta ei ratkaise se, kuinka monta ihmistä meillä on työmarkkinoilla. Ehkä ratkaisevampaa on se, kuinka nopeasti ihmiset, yritykset ja koko yhteiskunta pystyvät oppimaan uutta.

Tämä muuttaa myös vastuunjakoa. Aikaisemmin osaamisen kehittäminen nähtiin pitkälti koulujen, korkeakoulujen ja yksilön omana tehtävänä. Nyt vastuu siirtyy yhä enemmän myös työnantajille. Yritykset eivät voi enää odottaa löytävänsä valmiita osaajia jokaiseen tehtävään. Niiden on opittava kasvattamaan niitä itse.

Samalla syntyy tärkeä yhteiskunnallinen kysymys: kenen vastuulla jatkuva oppiminen lopulta on?

Jos vastuu jää yksin työntekijälle, osa ihmisistä jää helposti kehityksen ulkopuolelle. Jos vastuu on vain julkisella sektorilla, muutos ei tapahdu riittävän nopeasti. Todennäköisesti tulevaisuuden ratkaisu löytyy yhteistyöstä, jossa koulutusjärjestelmä, työnantajat ja työntekijät rakentavat osaamista yhdessä.

Tämän vuoksi osaajapula ei ehkä olekaan Suomen suurin haaste.

Suurempi haaste on se, pystyykö Suomi rakentamaan yhteiskunnan, jossa uuden oppiminen on mahdollista läpi koko työuran.

Jos siinä onnistutaan, osaajapula voi muuttua kasvun mahdollisuudeksi. Jos ei, edessä voi olla tilanne, jossa työpaikat ja tekijät kulkevat jatkuvasti toistensa ohi.

Lähde: OECD, OECD Economic Survey Finland, OECD Skills Outlook, Euroopan komissio.