Kesämökki on suomalaisille vapauden, luonnon ja kiireettömyyden symboli. Mutta mökillä tehdään nykyään myös etätöitä, käytetään lämpöpumppuja ja vietetään aikaa yhä useampana vuodenaikana. Tuore väitöstutkimus nostaa esiin muutoksen, jota moni mökkeilijä ei ehkä tule ajatelleeksi: mitä tapahtuu, kun yksinkertaisesta kesäpaikasta tulee yhä enemmän toinen koti?
Mökille lähdössä on jotakin hyvin suomalaista.
Autoon pakataan ruokakassit, puhtaat vaatteet ja tavarat, joita kaupungissa ei juuri tarvitse. Perillä odottavat tutut maisemat, ehkä puusauna, laituri ja pihapiiri, jossa vuodenaikojen vaihtumisen huomaa eri tavalla kuin kaupungissa.
Mökki voi olla vanha hirsirakennus ilman juoksevaa vettä tai hyvin varusteltu vapaa-ajan asunto, jossa on nykyaikainen keittiö, internetyhteys ja ympärivuotinen lämmitys.
Molempia kutsutaan Suomessa mökeiksi.
Juuri tämä kertoo jotakin suomalaisen mökkikulttuurin muuttumisesta.
Sama sana tarkoittaa nykyään hyvin erilaisia tapoja viettää vapaa-aikaa. Toiselle mökki on paikka, jossa eletään tarkoituksella mahdollisimman yksinkertaisesti. Toiselle se on toinen koti, jossa halutaan nauttia samoista mukavuuksista kuin vakituisessa asunnossa.
Ja yhä useammassa mökkielämää koskevassa keskustelussa nousee esiin kysymys, jota ei ennen tarvinnut samalla tavalla pohtia.
Missä oikeastaan kulkee vapaa-ajan asumisen ja tavallisen asumisen raja?
Suomalaisen mökkeilyn muutosta on tutkinut Itä-Suomen yliopiston Mervi Hiltunen. Hänen yhteiskuntamaantieteen alan väitöstutkimuksensa Second home tourism in Finland – Relational perspective to environmental impacts tarkastettiin Joensuussa 23. lokakuuta 2026.
Tutkimus tarjoaa kiinnostavan näkökulman mökkielämään, joka on monille suomalaisille tuttu mutta jonka laajempia vaikutuksia tulee harvoin tarkasteltua.
Mökki ei nimittäin ole pelkästään rakennus järven rannalla.
Se on osa elämäntapaa, jossa liikutaan kahden paikan välillä, kulutetaan luonnonvaroja, käytetään palveluita ja rakennetaan suhdetta kahteen erilaiseen ympäristöön.
Suomessa on lähes puoli miljoonaa mökkiä – eikä yhtä oikeaa tapaa mökkeillä
Suomalaisen mökkikulttuurin mittakaava on kansainvälisesti huomattava.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2025 lopussa 485 475 vapaa-ajan asuinrakennusta.
Määrä on suuri maassa, jossa asuu vain runsaat viisi miljoonaa ihmistä.
Mökkien merkitys ei kuitenkaan rajoitu niiden omistajiin. Niitä käyttävät perheet, sukulaiset, ystävät ja eri sukupolvet.
Vuoden 2025 Mökkibarometrin mukaan yhtä vapaa-ajan asuntoa käyttää säännöllisesti keskimäärin 4,3 henkilöä.
Mökki on siis monessa tapauksessa enemmän kuin yhden kotitalouden vapaa-ajan paikka.
Se voi olla sukujen yhteinen kokoontumispaikka, peritty rakennus tai maisema, jossa perheen historia näkyy vuosikymmenten ajalta.
Suomalainen mökkimaisema on myös rakentunut pitkän ajan kuluessa.
Tilastokeskuksen mukaan suurin yksittäinen mökkien rakennusvuosikymmen on 1970-luku. Tuolloin rakennettiin yli 90 000 nykyiseen tilastokantaan kuuluvaa vapaa-ajan asuntoa.
Moni suomalainen onkin kasvanut mökkikulttuuriin, jonka rakennukset, tavat ja muistot juontuvat juuri 1960–1980-luvuilta.
Silloin mökki saattoi tarkoittaa yksinkertaista rakennusta, jonka keskeinen tarkoitus oli tarjota mahdollisuus päästä pois kaupungista.
Nyt perinteinen mökki elää rinnakkain aivan toisenlaisen vapaa-ajan asumisen kanssa.
Uusi mökki voi olla arkkitehtuuriltaan ja varustelultaan lähellä omakotitaloa. Vanhaa mökkiä taas voidaan laajentaa, eristää ja varustaa vähitellen niin, että siitä tulee käyttökelpoinen myös talvella.
Tämä muutos ei kuitenkaan tarkoita, että suomalaiset olisivat kokonaan luopuneet yksinkertaisesta mökkeilystä.
Vuoden 2025 Mökkibarometrin mukaan seitsemän prosenttia mökeistä on edelleen täysin sähköttömiä. Yli puolet vapaa-ajan asunnoista käyttää juomavettä, joka tuodaan paikalle erikseen.
Suomalaisessa mökkikulttuurissa elävät siis samaan aikaan sekä moderni mukavuus että tarkoituksellinen vaatimattomuus.
Mökkielämästä on tullut yhä useammin kahden kodin välistä elämää
Hiltusen väitöstutkimuksen kiinnostavimpia näkökulmia on monipaikkaisuus.
Sillä tarkoitetaan elämäntapaa, jossa ihmisen arki tai vapaa-aika jakautuu usean paikan välille.
Mökkiläinen ei välttämättä asu pysyvästi kahdessa paikassa. Silti mökistä voi muodostua toinen tärkeä ympäristö, johon liittyvät omat rutiinit, ihmissuhteet ja arkiset velvollisuudet.
Mökille ei ehkä enää mennä vain lomalle.
Siellä voidaan tehdä töitä, hoitaa puutarhaa, kunnostaa rakennuksia ja viettää pitkiä jaksoja eri vuodenaikoina.
Mökki ei ole enää pelkästään lomapaikka. Hyvin varustelluilla vapaa-ajan asunnoilla voidaan tehdä etätöitä ja viettää aikaa myös kesäsesongin ulkopuolella. Kuvituskuva: Yaroslav Shuraev / Pexels.
Vuoden 2025 Mökkibarometrin mukaan 27 prosenttia työssäkäyvistä vapaa-ajan asunnon omistajista kertoi tekevänsä etätöitä mökiltä. Edellisessä mittauksessa osuus oli 25 prosenttia.
Muutos ei ole valtava, mutta kertoo siitä, ettei mökki ole kaikille enää yksinomaan vapaa-ajan ympäristö.
Samalla teknologia on tehnyt mökillä työskentelystä entistä käytännöllisempää.
Kiinteä laajakaista oli vuonna 2025 käytössä 12 prosentissa mökeistä, kun vuonna 2020 vastaava osuus oli kahdeksan prosenttia.
Valtaosa mökeistä ei edelleenkään tarvitse kiinteää laajakaistaa, sillä yhteyksiä voidaan käyttää myös mobiiliverkon kautta.
Silti kehitys kertoo jotakin olennaista.
Kun työ ja vapaa-aika eivät ole enää yhtä sidottuja tiettyyn paikkaan, myös mökin merkitys muuttuu.
Se, mikä ennen oli paikka päästä kokonaan irti tavallisesta arjesta, voi nykyään olla yksi arjen toteuttamisen ympäristö.
Tässä on kiinnostava ristiriita.
Mökki on perinteisesti merkinnyt vapautta velvollisuuksista. Nyt se voi tarjota vapautta tehdä velvollisuuksia toisessa paikassa.
Mukavuudet lisääntyvät, mutta mökkeily ei muutu samaa tahtia kaikilla
Mökkikulttuurin muutosta on helppo kuvata kertomuksena siitä, kuinka vaatimattomista kesämajoista on siirrytty ylellisiin vapaa-ajan asuntoihin.
Todellisuus on monimutkaisempi.
Vuoden 2025 Mökkibarometrin mukaan kolme neljästä mökistä kuuluu sähköverkkoon. Lämpöpumppu löytyy 34 prosentista vapaa-ajan asuntoja, kun vuonna 2020 osuus oli 28 prosenttia.
Aurinkopaneeleita on puolestaan 19 prosentissa mökeistä.
Teknologian yleistyminen antaa mahdollisuuksia käyttää mökkejä tehokkaammin ja hallita niiden energiankulutusta.
Mutta mökin varustelun parantaminen ei ole vain tekninen asia.
Se liittyy myös siihen, mitä mökiltä halutaan.
Jos paikassa vietetään vain muutamia kesäviikonloppuja, yksinkertainen varustelu voi riittää hyvin.
Jos siellä halutaan viettää pitkiä syksyjä, talvilomia tai etätyöviikkoja, tarpeet voivat olla erilaiset.
Mukavuuksien lisääntyminen ei myöskään tarkoita sitä, että kaikkia mökkejä kunnostettaisiin jatkuvasti.
Mökkibarometrin mukaan kolmannes omistajista oli parantanut mökin varustelutasoa viimeisen vuoden aikana, mutta sekä toteutunut kunnostaminen että tulevat kunnostusaikeet olivat vähentyneet aiemmasta.
Myös peruslämmön pitäminen talvella päällä on vähentynyt.
Vuonna 2025 sitä piti päällä 33 prosenttia mökinomistajista, kun aiempi osuus oli 40 prosenttia.
Näin suomalaisessa mökkikulttuurissa näkyy kaksi samanaikaista kehityssuuntaa.
Osa mökeistä muuttuu paremmin varustelluiksi ja monikäyttöisemmiksi. Samalla taloudelliset ja käytännölliset realiteetit voivat vähentää omistajien halukkuutta tehdä uusia investointeja.
Mökkien kehitys ei siis kulje yhtä ainoaa suuntaa.
Luonnonläheinen elämä ei ole automaattisesti ympäristöystävällistä
Hiltusen tutkimuksen keskeisin havainto liittyy juuri tähän ristiriitaan.
Mökkeily mielletään Suomessa luonnonläheiseksi elämäntavaksi.
Ja monella tavalla sitä se onkin.
Mökillä vietetään aikaa metsässä ja vesistöjen äärellä, seurataan vuodenkiertoa ja tehdään asioita, jotka kaupungissa jäävät helposti tekemättä.
Luonnon läheisyys voi olla tärkeä osa mökin vetovoimaa.
Mutta luonnonläheinen kokemus ja ympäristövaikutuksiltaan kevyt elämäntapa eivät ole sama asia.
Hiltusen mukaan mökkeilyn ympäristövaikutuksia synnyttävät erityisesti kaupunkien ja maaseudun välinen liikkuminen, rantarakentaminen, vapaa-ajan asuntojen käyttö ja kulutustottumukset.
Mökille matkustetaan usein henkilöautolla.
Rakennuksia lämmitetään ja ylläpidetään, pihoja kunnostetaan ja tavaroita kuljetetaan kahden paikan välillä.
Kun vapaa-ajan asunto sijaitsee vesistön äärellä, sen rakentamiseen ja käyttöön voi liittyä myös paikallisia ympäristövaikutuksia.
Yksittäisen mökin vaikutukset riippuvat kuitenkin monesta tekijästä.
Merkitystä on esimerkiksi sillä, kuinka kaukana mökki sijaitsee, kuinka usein sinne matkustetaan, miten sitä lämmitetään ja kuinka paljon siellä kulutetaan energiaa sekä muita resursseja.
Tämän vuoksi ei ole mielekästä väittää, että mökkeily olisi aina ympäristölle raskasta tai että ympärivuotinen mökki olisi automaattisesti huono ratkaisu.
Hiltusen tutkimuksen varsinainen anti on kokonaisuuden tarkastelussa.
Mökin ympäristövaikutuksia ei voi ymmärtää katsomalla vain rakennusta.
On tarkasteltava myös sitä, millaisen elämäntavan rakennus mahdollistaa ja millaiseen liikkumiseen sekä kulutukseen se liittyy.
Tämä on tärkeä havainto juuri Suomessa, jossa mökkikulttuuri on niin laaja osa elämää.
Pitkät mökkimatkat ovat muuttuvan elämäntavan näkymätön puoli
Vuoden 2025 Mökkibarometrin mukaan vapaa-ajan asunto sijaitsee keskimäärin 91 kilometrin päässä omistajan vakituisesta asunnosta.
Mediaanietäisyys on kuitenkin vain 45 kilometriä.
Lukujen välinen ero kertoo siitä, että mökkimatkojen pituuksissa on suuria eroja.
Monella mökki on suhteellisen lähellä kotia. Toiset matkustavat vapaa-ajan asunnolleen huomattavasti kauemmas.
Liikkuminen on tärkeä osa mökkeilyn ympäristövaikutuksia.
Jos mökille ajetaan usein edestakaisin, matkustamisesta voi muodostua huomattava osa mökkielämän kokonaiskuormitusta.
Toisaalta pitkä yhtäjaksoinen oleskelu voi tarkoittaa harvempia edestakaisia matkoja.
Tästä ei kuitenkaan seuraa yksinkertaista sääntöä, jonka mukaan pidempi mökkiloma olisi aina ympäristön kannalta parempi.
Kokonaisuus riippuu myös esimerkiksi mökin energiankäytöstä, matkustustavasta ja siitä, mitä muita matkoja mökkeily mahdollisesti korvaa.
Hiltusen tutkimus auttaa hahmottamaan juuri tällaisia riippuvuuksia.
Kun mökkiä ajatellaan toisena kotina, sen vaikutukset syntyvät useasta toisiinsa liittyvästä tekijästä.
Siksi yksittäinen ratkaisu, kuten uuden lämmityslaitteen hankkiminen, ei vielä kerro koko elämäntavan ympäristövaikutuksista.
Koronavuodet muuttivat mökkeilyä – mutta pysyikö muutos?
Koronapandemian aikana mökkeily sai Suomessa uudenlaista merkitystä.
Kotimaan matkailu, etätyö ja vapaa-ajan viettäminen omassa tai läheisten mökissä korostuivat poikkeuksellisella tavalla.
Mökkibarometrin mukaan mökkeilyyn käytetty aika nousi tuolloin selvästi tavanomaista suuremmaksi.
Vuonna 2021 mökillä vietettiin keskimäärin 103 vuorokautta.
Vuoden 2024 käyttöä koskevassa vuoden 2025 Mökkibarometrissa keskimääräinen määrä oli enää 85 vuorokautta.
Se oli lähellä koronaa edeltävää tasoa, joka oli 79 vuorokautta.
Mökkielämä ei siis jäänyt kokonaan poikkeusvuosien rytmiin.
Silti kaikki muutokset eivät kadonneet.
Etätyöskentely mökeiltä on säilynyt, verkkoyhteydet ovat yleistyneet ja ajatus mökin käyttämisestä muutenkin kuin kesälomalla on tullut monelle tutummaksi.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka poikkeuksellinen aika voi muuttaa ihmisten toimintatapoja, vaikka osa vanhoista käytännöistä myöhemmin palaa.
Mökki ei muuttunut kaikille pysyväksi etätyöpaikaksi.
Mutta sen mahdollisten käyttötapojen kirjo laajeni.
Mökki on myös osa maaseudun taloutta
Suomessa mökkeilyä tarkastellaan usein yksittäisen omistajan näkökulmasta.
Puhutaan mökin hankinnasta, remontista, lämmityksestä ja ylläpidosta.
Mutta vapaa-ajan asumisella on merkitystä myös ympäröiville kunnille ja paikallisille yrityksille.
Mökkiläiset ostavat ruokaa, käyttävät rakennus- ja huoltopalveluita sekä tarvitsevat erilaisia arjen palveluita.
Joillakin paikkakunnilla mökkiläisten määrä voi muuttaa paikallista väestömäärää huomattavasti etenkin kesäisin.
Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2025 juhannuksena Luhangan paikalla oleva väestö kasvoi yli 3,5-kertaiseksi tavanomaiseen määrään nähden.
Mökkiläisillä voi siis olla suuri merkitys pienille kunnille.
Samalla Mökkibarometri nostaa esiin kehityksen, joka on paikallisten palveluiden näkökulmasta kiinnostava.
Vapaa-ajan asukkaat hankkivat tavaroita sekä vakituisen asuinkuntansa että mökkipaikkakuntansa kaupoista, mutta ostosten tekeminen vakituisessa asuinkunnassa on yleistynyt.
Myös lähiseudun palveluiden hyödyntäminen on vähentynyt aiempaan verrattuna.
Tämä tarkoittaa, ettei mökkeilyn lisääntyvä monipuolisuus automaattisesti kasvata paikallisten yritysten asiakasmääriä samassa suhteessa.
Mökkeilijän valinnat vaikuttavat siihen, miten mökkeilyn taloudelliset hyödyt jakautuvat eri alueille.
Mitä suomalaiset oikeastaan haluavat mökiltään?
Mökkikulttuurin muutos herättää kysymyksen, johon tilastot eivät yksin vastaa.
Miksi mökki on suomalaisille niin tärkeä?
Joillekin kyse on luonnosta, hiljaisuudesta ja vapaudesta viettää aikaa omalla tavalla.
Toisille mökki on tärkeä siksi, että siellä on vietetty lapsuuden kesiä ja suvun yhteisiä juhlia.
Jollekin mökki tarjoaa mahdollisuuden tehdä käsillä asioita, joihin tavallisessa arjessa ei ole tilaa.
Ja yhä useammalle mökki voi olla myös käytännöllinen toinen asuinpaikka.
Nämä merkitykset eivät sulje toisiaan pois.
Sama mökki voi olla yhtä aikaa perheen historiaan liittyvä paikka, etätyöympäristö ja luonnossa liikkumisen tukikohta.
Ehkä juuri siksi mökkikulttuurin muutosta on vaikea kuvata yhdellä lauseella.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että rakennuksista tulee suurempia tai paremmin varusteltuja.
Kyse on siitä, että samaan paikkaan liittyy entistä monipuolisempia odotuksia.
Mökiltä voidaan haluta irtiottoa tavallisesta elämästä mutta samalla tavallisen elämän mukavuuksia.
Halutaan luonnonrauhaa, mutta myös toimivaa verkkoyhteyttä.
Halutaan yksinkertaisuutta, mutta ei välttämättä hankaluutta.
Tämä ristiriita ei tee mökkeilystä epäaitoa.
Se kertoo siitä, kuinka suomalainen elämäntapa mukautuu muuttuvaan yhteiskuntaan.
Millainen mökkeily olisi kestävää myös tulevaisuudessa?
Hiltusen tutkimus ei tarjoa yhtä oikeaa mökkeilyn mallia.
Sen sijaan se antaa mahdollisuuden tarkastella kokonaisuutta aiempaa tarkemmin.
Mökin ympäristövaikutuksia voi pohtia esimerkiksi liikkumisen, rakennuksen energiankäytön ja kulutustottumusten kautta.
Mökkimatkojen yhdistäminen pidemmiksi oleskeluiksi voi joissakin tilanteissa vähentää edestakaista ajamista.
Rakennuksen huolellinen ylläpito voi pidentää sen käyttöikää.
Energiatehokkuuden parantaminen voi puolestaan vähentää lämmitykseen tarvittavan energian määrää, jos valittu ratkaisu sopii juuri kyseiseen rakennukseen.
On kuitenkin tärkeää huomata, ettei kestävä mökkeily tarkoita samaa asiaa kaikissa mökeissä.
Ympärivuotisessa vapaa-ajan asunnossa energiankäytön hallinta voi olla keskeinen kysymys.
Vanhassa kesämökissä tärkeämpää voi olla säilyttää rakennus hyvässä kunnossa ja välttää tarpeetonta uudisrakentamista.
Toiselle merkittävin valinta liittyy matkustamiseen.
Kolmannelle paikallisten palveluiden käyttämiseen ja tavaroiden hankintaan.
Kestävän mökkikulttuurin kannalta kiinnostavin kysymys ei ehkä olekaan, pitäisikö mökkeilystä luopua tai palata vanhaan aikaan.
Olennaisempaa on miettiä, millä tavoin mökkielämää voidaan jatkaa niin, että sen tärkeimmät arvot säilyvät mutta haitallisia vaikutuksia vähennetään.
Mökkikulttuurin seuraava vaihe saattaa olla vähemmän yksiselitteinen kuin edellinen
Suomalaisen mökkeilyn tulevaisuudesta on helppo kuvitella kaksi erilaista kuvaa.
Toisessa on vanha hirsimökki, jossa lämmitetään sauna puilla ja haetaan vesi kaivosta.
Toisessa on ympärivuotinen vapaa-ajan asunto, jossa sähkö, lämmitys ja tietoliikenneyhteydet mahdollistavat työskentelyn ja pitkät oleskelut.
Todellisuudessa suomalainen mökkikulttuuri sisältää jo nyt molemmat.
Ja niiden lisäksi lukemattomia välimuotoja.
Uusi tutkimus tekee näkyväksi, ettei mökin merkitystä voi enää ymmärtää vain kesäloman kautta.
Mökki on suomalaisille osa monipaikkaista elämää, johon liittyvät sekä henkilökohtaiset muistot että laajemmat ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset.
Se, mitä mökiltä haluamme, voi muuttua elämänvaiheen mukaan.
Mutta jokin mökkikulttuurin ytimessä näyttää säilyvän.
Mahdollisuus siirtyä toiseen ympäristöön ja elää siellä hetken omalla tavalla.
Kysymys on siitä, mitä kaikkea haluamme ottaa mukaamme, kun lähdemme pois arjesta.
Ja kuinka paljon mökin pitää muistuttaa kotia, jotta se tuntuisi meille hyvältä paikalta.
Lähteet
Alkuperäislähteet
1. Itä-Suomen yliopisto, 8.10.2026. Mervi Hiltusen väitöstutkimuksen esittely; väitös 23.10.2026. Väitöstutkimus syventää ymmärrystä mökkeilyn ympäristövaikutuksista. Tutkimuksen aineistoissa on myös vuosien 2004 ja 2012 kyselyitä, joten sen perusteella ei yksin voida mitata kaikkien mökkeilytapojen muutosta vuonna 2026.
Itä-Suomen yliopisto
2. Maa- ja metsätalousministeriö, 26.8.2025. Myllymäki, Timo; Turja, Tuomo; Mohammed, Najil. Mökkibarometri 2025, korjattu julkaisuversio. Mökkibarometri 2025 – tutkimusraportti.
Valtioneuvosto Julkaisut
3. Valtioneuvosto / saaristopolitiikka, 2025. Mökkibarometri 2025: suomalaisten mökkeilyinto palannut koronaa edeltävään aikaan.
Valtioneuvosto
4. Tilastokeskus, 2026. Kesä tilastojen valossa 2026. Mökkimäärät, mökkirakennusten ikä, käyttö ja varustelu.
Tilastokeskus
5. Tilastokeskus, 22.10.2026. Ulkomaanmatkojen määrä kasvoi edellisvuodesta kesällä 2026. Taustatietoa kotimaan matkailun ja mökkiyöpymisten kehityksestä.
Tilastokeskus
