Tavallisten lääkkeiden vaikutukset voivat näkyä suoliston mikrobistossa vielä vuosien päästä. Tutkimus nostaa esiin myös useita muita lääkkeitä kuin antibiootit.
Lääkekuurin vaikutus ei välttämättä pääty viimeiseen tablettiin. Laaja virolainen tutkimus osoittaa, että useiden tavallisten lääkkeiden käyttöön liittyviä muutoksia voidaan havaita suoliston mikrobistossa vielä vuosien kuluttua. Havainto haastaa ajatuksen siitä, että pitkäaikaiset vaikutukset koskisivat lähinnä antibiootteja.
Suolisto näyttää muistavan yllättävän pitkään
Kun lääkitys päättyy, on helppo ajatella myös sen vaikutusten päättyvän melko nopeasti. Suoliston näkökulmasta asia ei kuitenkaan välttämättä ole näin yksinkertainen.
Tarton yliopiston genomitutkimuksen instituutin tutkijat tarkastelivat yli 2 500 ihmisen suolistomikrobistoa ja yhdistivät tiedot heidän aiempaan lääkkeiden käyttöönsä.
Tuloksissa näkyi yhteyksiä, jotka ulottuivat vuosien taakse.
Erityisen kiinnostavaa on se, ettei ilmiö rajoittunut antibiootteihin. Pitkäaikaisia yhteyksiä suoliston mikrobiston koostumukseen havaittiin myös muun muassa beetasalpaajien, bentsodiatsepiinijohdannaisten, mahahapon eritystä vähentävien protonipumpun estäjien ja masennuslääkkeiden käytön yhteydessä.
Tutkijoiden tarkastelemista 186 lääkkeestä lähes puoleen liittyi pitkäkestoisia muutoksia suolistomikrobistossa.
Lääkityshistoria voi näkyä vielä vuosien kuluttua
Suolistossa elää valtava määrä mikro-organismeja, jotka muodostavat yksilöllisen mikrobiston. Sen koostumukseen vaikuttavat monet tekijät ruokavaliosta ja elämäntavoista sairauksiin ja lääkityksiin.
Antibioottien vaikutuksesta suolistobakteereihin on puhuttu pitkään. Uusi tutkimus laajentaa näkökulmaa huomattavasti.
Tutkijat havaitsivat, että aikaisempi lääkkeiden käyttö oli yhteydessä suolistomikrobiston koostumukseen vielä senkin jälkeen, kun lääkkeen käytöstä oli kulunut vuosia.
Joidenkin lääkkeiden kohdalla havaittiin myös niin sanottu kumulatiivinen yhteys: mitä enemmän lääkettä oli käytetty aikaisemmin, sitä voimakkaammin yhteys mikrobiston koostumukseen näkyi.
Tämä tekee ihmisen lääkityshistoriasta mahdollisesti huomattavasti tärkeämmän tekijän kuin tähän asti on ajateltu.
Tutkimus ei tarkoita, että lääkkeitä pitäisi vältellä
Tuloksista ei pidä tehdä johtopäätöstä, että ihmiselle määrätty lääkitys pitäisi jättää ottamatta suolistomikrobiston vuoksi.
Tutkimus osoittaa ennen kaikkea yhteyksiä lääkkeiden käytön ja myöhemmän mikrobiston koostumuksen välillä. Se ei osoita, että havaitut muutokset olisivat automaattisesti terveydelle haitallisia tai että lääkkeen hyödyt olisivat niitä pienempiä.
Tutkimuksen 328 henkilön alaryhmältä oli käytettävissä myös toinen mikrobistonäyte. Tutkijat havaitsivat lääkityksen aloittamisen tai lopettamisen yhteydessä samansuuntaisia muutoksia kuin laajemmassa aineistossa. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että ainakin osa havaituista yhteyksistä voi liittyä itse lääkitykseen.
Silti tarvitaan lisää tutkimusta siitä, mitä pitkäaikaiset muutokset käytännössä merkitsevät ihmisen terveydelle.
Suoliston tutkimuksessa lääkityshistoriaa ei voi enää sivuuttaa
Havainnolla voi olla merkitystä myös paljon laajemmin kuin yksittäisen lääkkeen käyttäjälle.
Suolistomikrobistoa tutkitaan nykyään yhteydessä lukuisiin sairauksiin ja terveyden ilmiöihin. Jos vuosia aikaisemmin käytetty lääke on muuttanut mikrobistoa, osa sairauteen yhdistetyistä eroista voikin liittyä aikaisempaan lääkitykseen.
Silloin tutkimuksessa ei välttämättä riitä kysymys siitä, mitä lääkkeitä ihminen käyttää juuri nyt.
Oleellista voi olla myös se, mitä hän käytti kaksi, kolme tai viisi vuotta sitten.
Tämä on tutkimuksen ehkä tärkein havainto: suolistomikrobisto ei ole vain kuva tämänhetkisestä elämästä. Siihen voi jäädä jälkiä ihmisen aikaisemmista vuosista.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Lääkkeitä käyttää suuri osa suomalaisista, joten havainto koskettaa potentiaalisesti hyvin laajaa joukkoa.
Erityisen kiinnostavaa on se, että tutkimuksessa esiin nousivat antibioottien lisäksi lääkeryhmät, joita käytetään yleisesti esimerkiksi verenpaineen, mielenterveyden oireiden ja happoperäisten vatsavaivojen hoidossa.
Tulevaisuudessa lääkityshistorian huomioiminen voi auttaa ymmärtämään paremmin ihmisten välisiä eroja suolistomikrobistossa. Samalla se voi tarkentaa tutkimusta, jossa mikrobiston yhteyksiä sairauksiin ja terveyteen selvitetään.
Kyse ei kuitenkaan ole perusteesta muuttaa lääkitystä omin päin. Lääkkeiden hyödyt ja haitat arvioidaan sairauden ja potilaan tilanteen perusteella, eikä mikrobistotutkimus muuta tätä perusperiaatetta.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Myös vanhalla lääkityksellä voi olla merkitystä. Suolistomikrobiston koostumuksessa voidaan havaita yhteyksiä vuosia aikaisemmin käytettyihin lääkkeisiin.
- Kyse ei ole pelkästään antibiooteista. Tutkimuksessa pitkäaikaisia yhteyksiä havaittiin useiden aivan muidenkin lääkeryhmien kohdalla.
- Tutkimustulos ei ole syy lopettaa lääkitystä. Mikrobiston muutos ei itsessään tarkoita terveyshaittaa, eikä lääkitystä pidä muuttaa ilman terveydenhuollon ammattilaisen arviota.
Toimituksen näkökulma
Lääkkeistä puhutaan usein niiden välittömien vaikutusten ja haittavaikutusten kautta. Suolistomikrobiston tutkimus tuo rinnalle kiinnostavamman aikajänteen: elimistö voi kantaa merkkejä aikaisemmista lääkityksistä huomattavasti pidempään kuin olemme tottuneet ajattelemaan.
Se ei tee tavallisista lääkkeistä vaarallisia. Sen sijaan se muistuttaa siitä, kuinka monimutkainen kokonaisuus ihmiskeho on – ja kuinka vähän vielä tiedämme siitä, mitä kaikkea vuosien aikana käyttämämme lääkkeet jättävät jälkeensä.
Lähteet
- mSystems – A hidden confounder for microbiome studies: medications used years before sample collection
- University of Tartu – Medications leave lasting mark on the gut microbiome, even years after use
- mSystems – The gut remembers: the long-lasting effect of medication use on the gut microbiome
- Nature Communications – Gut metagenome associations with extensive digital health data in a volunteer-based Estonian microbiome cohort
