Coloradon murmelitutkimus on jatkunut vuodesta 1962. Rahoituksen horjuessa tutkijat tekivät eläimistä sometähtiä – ja yleisö löysi tieteen.
Stonehenge piipittää maastopyöräilijöille. Citroën on uusi tulokas, joka on ottanut uusperheen isäpuolen roolin tosissaan. Open Kite johtaa omaa yhteisöään. Coloradossa tutkijat ovat tehneet vuosikymmeniä seuraamistaan murmeleista persoonia, joita yleisö voi oppia tuntemaan – koska yksi maailman pisimmistä yksittäisiä nisäkkäitä seuranneista tutkimuksista tarvitsee nyt apua jatkuakseen.
Stonehenge ei ole vain tutkimuskohde
Tiede muuttuu kummallisella tavalla kiinnostavammaksi, kun tutkimusaineistolla on nimi.
Coloradon Kalliovuorilla elää naarasmurmeli nimeltä Stonehenge. Tutkijat tuntevat sen niin hyvin, että he tietävät yhden sen tavoista: se ääntelee ohikulkeville maastopyöräilijöille.
Stonehenge on myös oman sukulinjansa matriarkka. Tänä vuonna sillä oli poikasia, mutta ne joutuivat mäyrän saaliiksi. Tutkijoiden mukaan noin puolet murmelinpoikasista ei selviä ensimmäisestä elinvuodestaan.
Stonehenge jatkoi elämäänsä – ja kesän edetessä sillä oli edessään murmelin tärkein tehtävä: syödä.
Paljon.
Sillä Kalliovuorten talvessa pyöreä vatsa ei ole elintasosairaus vaan henkivakuutus.
Ja nyt Stonehengestä on tullut jotain muutakin.
Se on yksi ensimmäisen Fat Marmot Weekin tähdistä.
Sitten kuvioihin tuli Citroën
Stonehenge ei ole yksin.
Kilpailuun osallistuu kahdeksan murmelia, joilla jokaisella on nimi ja oma tarinansa: Dan’s Hat, Citroën, Open Kite, Dawn, Stonehenge, 1, Dandelion ja G.
Yksi kiinnostavimmista on Citroën.
Uros ilmestyi tutkimusalueelle vasta toukokuun lopulla. Se löysi seurakseen Open Kiten, joka kuuluu alueen vahvoihin naaraisiin.
Tutkijat ovat seuranneet, kuinka uusi tulokas on ottanut paikkansa yhteisössä ja suhtautunut vakavasti myös Open Kiten edellisen vuoden poikasiin. Tutkimusryhmä kuvailee Citroënia käytännössä tunnolliseksi isäpuoleksi.
Open Kite puolestaan on murmeliyhteisön johtohahmoja.
Ja sitten on Dawn, monen poikueen isä, joka tarkkailee poikastensa leikkejä ja jolla on tutkijoiden mukaan omituinen mieltymys kivien maisteluun.
1 puolestaan järjestelee ja koristelee koloaan, jonka se jakaa toisen emon kanssa.
Dan’s Hat kuuluu Stonehengen sukulinjaan. Sen piti viettää kesää eräänlaisena poikasten tätinä, mutta luonnossa tarinat eivät aina pääty onnellisesti: mäyrä tappoi poikaset.
Juuri nämä yksityiskohdat tekevät tutkimuksesta poikkeuksellisen.
Tutkijat eivät katso vuorenrinteellä liikkuvaa ruskeaa eläintä ja kirjaa havaintoa murmelista.
He tietävät, kuka siellä kulkee.
Kuuden vuosikymmenen aikana eläimistä tulee tuttuja
Gothicissa Coloradossa murmeleita on seurattu vuodesta 1962 lähtien.
Tutkimus kuuluu maailman pisimpään jatkuneisiin yksittäisiä nisäkkäitä koskeviin seurantatutkimuksiin. Sitä tekevät nykyisin muun muassa UCLA:n ja Ottawan yliopiston tutkijat.
Yli 60 vuotta yhtä eläinpopulaatiota seurattaessa tapahtuu jotain, mitä lyhyellä tutkimuksella ei voida saavuttaa.
Tutkijat näkevät sukupolvet.
He näkevät syntymät ja kuolemat, sosiaaliset suhteet, lisääntymisen, käyttäytymisen ja ympäristön muuttumisen.
Ja ennen kaikkea he oppivat huomaamaan, etteivät murmelit ole keskenään samanlaisia.
Osa hakeutuu muiden seuraan. Toiset viihtyvät enemmän yksin. Jotkut suhtautuvat tutkijoiden pyydyksiin epäluuloisesti, kun taas toiset voidaan houkutella kauralla ja maapähkinävoilla samaan pyydykseen useita kertoja yhden aamun aikana.
Pitkä tutkimus muuttaa eläinpopulaation tilastosta elämäkerraksi.
Siksi sen katkeaminen olisi erityisen suuri menetys.
Murmelin on lihottava itsensä selvitäkseen
Fat Marmot Week kuulostaa tarkoituksella kevyeltä.
Taustalla oleva biologinen ilmiö ei sitä ole.
Keltavatsamurmelit viettävät suuren osan vuodesta horroksessa. Ennen talvea niiden on kasvatettava painoaan rajusti. Suurimmat yksilöt voivat painaa syksyllä noin kuusi kiloa, ja eläin voi käytännössä kaksinkertaistaa painonsa kesän aikana.
Talven aikana varasto syödään lähes kokonaan.
Murmelin horros on myös huomattavan syvä. Sen ruumiinlämpö voi laskea noin viiteen asteeseen ja hengitys hidastua äärimmillään yhteen hengenvetoon minuutissa tai kahdessa.
Talvesta selviytyminen riippuu siis kesällä kerätystä energiasta – mutta myös ympäristöstä.
Ja juuri siinä tutkijat ovat nähneet huolestuttavan muutoksen.
Viime talvi teki tutkimuksesta paljon vakavamman
Coloradon vuoristossa vähäinen lumipeite osoittautui murmeleille tuhoisaksi.
Tutkijoiden seuraamassa populaatiossa oli yli 160 eläintä. Tämän kauden alkaessa niitä oli jäljellä noin 60.
Tutkijat arvioivat suuren osan kuolleen, koska vähäinen lumi ei enää eristänyt maanalaisia talvipesiä riittävästi kylmyydeltä.
Tämä tekee söpöjen eläinten ympärille rakennetusta verkkokilpailusta yllättävän vakavan.
Kun yleisö katsoo Stonehengeä, Citroënia tai Open Kitea, se katsoo samalla yksittäisiä eläimiä populaatiosta, joka menetti yhden talven aikana suuren osan jäsenistään.
Murmelit ovat tässä mielessä pieniä mittareita paljon suuremmalle muutokselle.
Kun tutkimusraha loppuu, tiede joutuu opettelemaan somen
Tutkimuksella on samaan aikaan toinen ongelma.
Rahoitusleikkaukset ovat iskeneet tutkijaryhmään. Projektia johtavan Dan Blumsteinin UCLA:n osasto on menettänyt kolmanneksen jatko-opiskelijoistaan.
Murmelitutkimuksen jatkumisen turvaamiseksi tarvitaan kolmen vuoden rahoitus, yhteensä yli 200 000 dollaria.
Niin syntyi Fat Marmot Week.
Ajatus muistuttaa Alaskan kuuluisaa Fat Bear Week -kilpailua. Yleisö seuraa eläimiä ja äänestää suosikkiaan samalla kun tutkijat kertovat niiden elämästä ja horrokseen valmistautumisesta.
Ensimmäinen Fat Marmot Week järjestetään 24.–29. elokuuta 2026.
Mutta tutkijat ovat menneet vielä pidemmälle.
He ovat vieneet murmelit paikkaan, josta harva olisi ensimmäisenä lähtenyt etsimään yliopistotutkimusta: OnlyFansiin.
Tempaus herätti huomiota. Sen ympärille syntyi lopulta jopa $OnlyMarms-niminen meemikryptovaluutta, jonka transaktiomaksuja ohjataan tutkimukselle.
Sen kautta projektille on kertynyt noin 100 000 dollaria.
Yli 60 vuotta jatkunut eläintutkimus yrittää siis tällä hetkellä turvata tulevaisuuttaan sosiaalisen median, verkkokilpailun ja kryptovaluutan avulla.
Siinä on vuoden 2026 tieteestä kertova kuva, jota olisi ollut vaikea kuvitella vielä muutama vuosi sitten.
Söpö murmeli voi tehdä sen, mihin tutkimusraportti ei pysty
Fat Marmot Weekin kiinnostavin puoli ei lopulta ole kilpailu siitä, mikä eläimistä on lihavin.
Kiinnostavampaa on tapa, jolla tutkimusryhmä on ratkaissut tieteen ikivanhan ongelman.
Ihmisen on vaikea välittää populaatiosta.
Yksilöstä on paljon helpompi välittää.
Kun kerrotaan, että vuoristossa elää keltavatsamurmeleita, asia on biologinen fakta.
Kun kerrotaan Stonehengestä, joka piipittää maastopyöräilijöille, tai Citroënista, joka ilmestyi keväällä paikalle ja löysi paikkansa murmeliperheestä, eläimestä tulee muistettava.
Silloin myös tutkimuksesta tulee ymmärrettävää.
Tutkijat eivät siis ole vain tehneet murmeleista sometähtiä.
He ovat muuttaneet vuosikymmenten tutkimusaineiston tarinoiksi, joihin tavallinen ihminen pystyy muodostamaan suhteen.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Coloradon murmelit ovat kaukana Suomesta, mutta tutkimuksen ongelma ei ole.
Pitkät seuranta-aineistot ovat tieteen erityisen arvokasta pääomaa. Niiden merkitys syntyy juuri jatkuvuudesta. Kun samaa ympäristöä, eläinpopulaatiota tai ilmiötä seurataan vuosikymmeniä, voidaan havaita muutoksia, joita yksittäinen tutkimushanke ei koskaan paljastaisi.
Jos tällainen tutkimus katkeaa rahoituksen loppuessa, menetettyä aikaa ei voi myöhemmin ostaa takaisin.
Coloradon tutkijoiden ratkaisu nostaa samalla esiin toisen kysymyksen myös suomalaisille yliopistoille ja tutkimuslaitoksille: pitääkö tieteen opetella kertomaan itsestään kokonaan uudella tavalla?
Tutkimuksen popularisointi ei tarkoita sen yksinkertaistamista tyhjäksi.
Stonehenge ja Citroën osoittavat päinvastaista.
Yksittäisen eläimen tarina voi olla portti vuosikymmenten tieteeseen.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Pitkä tutkimus on korvaamatonta. Vuodesta 1962 jatkunutta havaintosarjaa ei voida rakentaa uudelleen, jos se kerran katkeaa.
- Luonnon suuret muutokset näkyvät yksittäisissä eläimissä. Stonehengen ja Citroënin takana on kokonainen vuoristoekosysteemi, jonka lumiolosuhteet muuttuvat.
- Tiede kilpailee nyt huomiosta siinä missä kaikki muukin. Jos tutkimuksen halutaan tavoittavan suuri yleisö, pelkkä tutkimuspaperi ei enää välttämättä riitä.
Toimituksen näkökulma
Tässä uutisessa tärkeintä ei lopulta ole se, voittaako Stonehenge, Citroën vai joku kuudesta muusta murmelista.
Tärkeintä on, että niiden nimet muistetaan.
Tiede on pitkään ollut hyvä kertomaan, mitä se tietää, mutta paljon huonompi kertomaan, miksi tavallisen ihmisen pitäisi välittää. Coloradon tutkijat tekevät nyt päinvastoin: ensin he saavat ihmisen kiinnostumaan Stonehengestä – ja vasta sen jälkeen ymmärtämään, miksi yli 60 vuotta jatkunut tutkimus kannattaa pelastaa.
Joskus yhden murmelin nimi voi tehdä tieteen merkityksen näkyväksi paremmin kuin sata sivua tutkimustuloksia.
Lähteet
- Associated Press – Move over bears. Fat Marmot Week puts a spotlight on the alpine rodents
- University of Ottawa – Fat Marmot Week: It’s bulking season!
- The Guardian – First ever Fat Marmot Week to kick off in effort to raise money for research
- Colorado Springs Gazette – Introducing Fat Marmot Week
- Fat Marmot Weekin kilpailijoiden esittely
(AP News)
