Yle täyttää tänään 100 vuotta. Ensimmäinen lähetys kuultiin 9.9.1926 – sen jälkeen radioyhtiöstä on kasvanut osa suomalaisten yhteistä arkea.
Yleisradion ensimmäinen lähetys kuultiin tasan sata vuotta sitten, 9. syyskuuta 1926. Välineet ovat vaihtuneet radiosta televisioon, verkkoon ja puhelimeen, mutta Ylen historia kertoo samalla siitä, miten suomalaisten tapa saada tietoa, viihtyä ja kokea yhteisiä hetkiä on muuttunut.
Sata vuotta sitten suomalaisiin koteihin tuli ääni
Torstaina 9. syyskuuta 1926 suomalaisessa mediassa tapahtui jotain, jonka mittakaavaa tuskin vielä ymmärrettiin.
O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradio lähetti ensimmäisen ohjelmansa. Väliaikainen toimitusjohtaja L. M. Viherjuuri puhui, kuuluttaja kuulutti ja musiikki soi suorana.
Radio oli tuolloin uutta teknologiaa. Maailman ensimmäinen yleisradioyhtiö BBC oli aloittanut toimintansa vasta neljä vuotta aikaisemmin.
Suomessa radion merkitys oli alusta lähtien suurempi kuin uuden viihdelaitteen. Sen avulla sama ääni pystyi ensimmäistä kertaa tavoittamaan ihmisiä eri puolilla pitkien etäisyyksien maata lähes samanaikaisesti.
Siinä oli Yleisradion ensimmäinen suuri lupaus: välimatka ei enää tarkoittanut, että tieto ja kulttuuri jäisivät kauas.
Ensimmäisenä vuonna kuultiin jo eduskuntaa, musiikkia ja lastenohjelmia
Ylen tehtävä alkoi hahmottua nopeasti.
Jo ensimmäisen toimintavuoden aikana ohjelmistoon tulivat kieltenopetus, eduskunnan lähetykset ja sinfoniakonsertit. Joulukuussa 1926 alkoi Markus-sedän Lastentunti, josta tuli pitkäikäinen osa suomalaista radiohistoriaa.
Alkuvuosien Yle oli kuitenkin nykyiseen mediataloon verrattuna pieni. Ohjelmia tehtiin pääosin suorina lähetyksinä, eikä ensimmäisiltä vuosilta ole juuri säilynyt tallenteita.
Vanhin edelleen kuunneltavissa oleva Ylen ohjelmatallenne on presidentti P. E. Svinhufvudin uudenvuodenpuhe vuodelta 1935.
Se kertoo myös siitä, kuinka suuri muutos sadassa vuodessa on tapahtunut. Nykyään kokonainen vuosisata uutisia, puhetta, musiikkia, urheilua, draamaa ja suomalaista arkea muodostaa digitaalisen arkiston, johon voidaan palata vuosikymmenten jälkeen.
Yhteiset hetket tekivät Ylestä enemmän kuin mediayhtiön
Ylen historiaan mahtuu teknologisia murroksia, mutta sen pitkäikäisimmät jäljet ovat syntyneet hetkistä, joita suomalaiset ovat kokeneet yhtä aikaa.
Sota-aikana radio välitti uutisia ja yhteyksiä rintaman ja kotirintaman välillä. Myöhemmin televisio toi suomalaiset seuraamaan samoja urheilukilpailuja, uutistapahtumia, vaaleja ja viihdeohjelmia.
Presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotto radioitiin ensimmäisen kerran vuonna 1949. Nykyisin Linnan juhlat ovat edelleen Ylen seuratuimpia lähetyksiä, ja niitä seuraa enimmillään yli kaksi miljoonaa ihmistä.
Yksittäiset ohjelmat ovat vaihtuneet, mutta sama ilmiö on säilynyt: miljoonat suomalaiset tietävät samanaikaisesti, mitä muutkin suomalaiset parhaillaan katsovat tai kuuntelevat.
Sellainen yhteinen kokemus on nykyisessä pirstaloituneessa mediamaailmassa harvinaisempi kuin ennen.
Radiosta puhelimeen – mutta peruskysymys pysyi
Ylen satavuotinen historia voidaan nähdä myös teknologisten murrosten ketjuna.
Ensin radio toi maailman äänen kotiin. Televisio toi kuvan. Internet vapautti uutiset lähetysajoista. Suoratoisto teki ohjelmasta katsottavan silloin, kun käyttäjä itse haluaa. Älypuhelin siirsi median taskuun.
Samalla yleisö muuttui.
Vuonna 1926 kuulija vastaanotti sen, mitä radioasemalta lähetettiin. Vuonna 2026 suomalainen valitsee muutamassa sekunnissa Ylen, kaupallisen median, suoratoistopalvelun, podcastin, YouTuben, TikTokin tai kansainvälisen uutispalvelun.
Juuri siksi Ylen toinen vuosisata alkaa hyvin erilaisesta tilanteesta kuin ensimmäinen.
Yleisön tavoittaminen ei enää tarkoita vain riittävän voimakasta lähetintä. Se tarkoittaa kilpailua ihmisen huomiosta.
Ylen asema on myös yhteiskunnallinen kysymys
Yle ei ole tavallinen mediayhtiö.
Suomen valtio omistaa 99,98 prosenttia Yleisradiosta, ja yhtiöllä on lakiin perustuva julkisen palvelun tehtävä. Sen tarkoituksena on palvella suomalaisia riippumatta siitä, kuinka kaupallisesti kiinnostavaa tietyn yleisön tavoittaminen on.
Juuri tämä tekee Ylestä myös jatkuvan yhteiskunnallisen keskustelun kohteen.
Kysymykset Ylen rahoituksesta, tehtävistä, koosta ja asemasta suhteessa kaupalliseen mediaan eivät ole uusia. Julkisen palvelun yleisradioyhtiön merkitystä on arvioitu eri aikoina uudelleen teknologian, politiikan ja mediankäytön muuttuessa.
Satavuotispäivä ei poista tätä keskustelua. Päinvastoin se tekee kysymyksestä kiinnostavamman: millaista julkista mediaa Suomi tarvitsee seuraavat sata vuotta?
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Yleisradion historia kertoo samalla Suomen muutoksesta.
Kun ensimmäinen lähetys kuultiin vuonna 1926, Suomi oli alle kymmenvuotias itsenäinen valtio. Suuri osa väestöstä asui maaseudulla, pitkät etäisyydet erottivat ihmisiä toisistaan ja tiedonvälitys oli aivan toisenlaista kuin nykyään.
Radio pystyi ylittämään nämä välimatkat.
Sata vuotta myöhemmin ongelma on lähes päinvastainen. Tiedosta ei ole pulaa, vaan sitä on enemmän kuin ihminen pystyy vastaanottamaan. Yhteistä mediakokemusta haastavat algoritmit, kansainväliset alustat ja henkilökohtaisiksi rakentuvat sisältövirrat.
Vuonna 1926 haasteena oli saada sama lähetys kaikkien ulottuville. Vuonna 2026 yhä tärkeämpi kysymys on, onko suomalaisilla enää riittävästi yhteisiä paikkoja, joissa sama tieto ja samat tapahtumat kohdataan.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Ylen historia on samalla oman suvun mediahistoriaa. Isovanhempien radio, vanhempien televisio ja tämän päivän Areena puhelimessa ovat saman teknologisen muutoksen eri vaiheita.
- Yhteiset mediahetket ovat muuttuneet harvinaisemmiksi. Kun jokainen voi rakentaa oman sisältövirtansa, kaikille yhteisten uutisten, ohjelmien ja tapahtumien merkitys muuttuu.
- Ylen seuraava suuri haaste ei ole uuden lähetyslaitteen keksiminen. Se on oman merkityksensä säilyttäminen maailmassa, jossa suomalainen voi valita sisältönsä lähes rajattomasta kansainvälisestä tarjonnasta.
Toimituksen näkökulma
Sata vuotta sitten radion ihme oli se, että yksi ääni pystyi tavoittamaan kokonaisen maan. Nyt teknologia pystyy tekemään päinvastaisen: jokaiselle voidaan rakentaa täysin omanlaisensa mediamaailma. Siksi Ylen satavuotispäivän kiinnostavin kysymys ei lopulta ole, mitä kaikkea yhtiö on tehnyt menneisyydessä. Se on, tarvitseeko yhä yksilöllisemmäksi muuttuva Suomi tulevaisuudessa jopa enemmän yhteisiä mediahetkiä kuin ennen.
Lähteet
Yle – 100-vuotias Eila Ilola on seurannut Yleisradiota lähes koko sen olemassaolon ajan
Yle – Käärijä, Mirella, Jenni Vartiainen ja Erika Vikman tähdittämään Yle 100 Show’ta 5.9.
