Viisi vuotta täysin sokeana ollut Elena sai näkönsä takaisin uraauurtavassa silmäleikkauksessa ja pystyi jälleen tunnistamaan poikansa ja opaskoiransa.
67-vuotias Elena oli elänyt yli viisi vuotta täydellisessä pimeydessä vakavan liikenneonnettomuuden jälkeen. Torinossa lääkärit yhdistivät hänen kahden vaurioituneen silmänsä käyttökelpoiset osat tavalla, jota ei sairaalan mukaan ollut koskaan aiemmin tehty – ja Elena pystyi jälleen tunnistamaan poikansa ja opaskoiransa Joen.
Ensimmäisten tuttujen kasvojen joukossa olivat hänen poikansa kasvot. Sitten Elena tunnisti Joen, opaskoiran, joka oli kulkenut hänen rinnallaan vuosien pimeyden ajan.
Hetki oli mahdollinen lähes kuusi tuntia kestäneen leikkauksen jälkeen Torinon Molinette-sairaalassa Italiassa. Sairaalan mukaan kyseessä oli maailman ensimmäinen leikkaus, jossa saman potilaan silmästä toiseen siirrettiin yhdessä silmän etuosan rakenteita ja verkkokalvon keskiosa eli makula.
Elena oli ollut täysin sokea yli viisi vuotta.
Kaksi vaurioitunutta silmää tarjosi yhden mahdollisuuden
Elena menetti näkönsä vakavassa liikenneonnettomuudessa. Vammat olivat molemmissa silmissä vakavia, mutta ratkaisevalla tavalla erilaisia.
Vasemman silmän näköhermo oli vaurioitunut peruuttamattomasti. Silmä ei enää pystynyt välittämään näköinformaatiota aivoihin, vaikka osa sen muista rakenteista oli säilynyt terveenä.
Oikeassa silmässä tilanne oli päinvastainen. Näköhermo pystyi edelleen toimimaan, mutta silmän etuosan rakenteet, sarveiskalvo ja verkkokalvo olivat vaurioituneet pahoin. Oikeassa silmässä oli ollut myös makulopatiaa jo ennen onnettomuutta.
Tavallinen sarveiskalvonsiirto ei sairaalan mukaan tarjonnut ratkaisua.
Juuri kahden silmän erilaiset vauriot synnyttivät kuitenkin poikkeuksellisen mahdollisuuden: voisiko toimimattomasta silmästä ottaa terveenä säilyneet rakenteet ja siirtää ne silmään, jolla oli edelleen toimiva yhteys aivoihin?
Lääkärit rakensivat toimivan kokonaisuuden kahden silmän osista
Torinon yliopistollisen silmäklinikan professori Michele Reibaldin johtama ryhmä päätti yrittää.
Kirurgit siirsivät vasemmasta silmästä oikeaan kokonaisuuden, johon kuului muun muassa sarveiskalvoa, kovakalvoa ja sidekalvoa. Ratkaiseva uutuus oli makulan eli verkkokalvon keskiosan siirtäminen samassa yhteydessä.
Makula on keskeinen tarkalle näölle. Sen avulla ihminen pystyy esimerkiksi erottamaan kasvoja ja yksityiskohtia.
Sairaalan mukaan silmän etuosan rakenteita oli siirretty vastaavalla tavalla aiemminkin, mutta makulan siirtämistä osana tällaista kokonaisuutta ei ollut aikaisemmin onnistuttu toteuttamaan.
Kyse oli autotransplantaatiosta: kudokset tulivat Elenan omasta silmästä, eivät luovuttajalta.
Kuuden tunnin leikkauksen jälkeen tapahtui jotain, mitä kukaan ei voinut luvata
Leikkaus kesti lähes kuusi tuntia. Sen jälkeen lääkäreiden oli odotettava, kiinnittyisivätkö siirretyt kudokset ja ennen kaikkea alkaisiko verkkokalvo todella toimia uudessa paikassaan.
Ensimmäiset tulokset olivat rohkaisevia.
Elena alkoi saada näkökykyään takaisin asteittain. Sairaalan mukaan siirretyt kudokset ovat kiinnittyneet ja silmän toiminta on vähitellen parantunut.
Yksi hetki jäi erityisesti hoitohenkilökunnan mieleen: Elena pystyi jälleen tunnistamaan poikansa kasvot sekä Joen.
Joe oli mukana myös sairaalassa. Molinette-sairaala oli antanut opaskoiralle luvan pysyä Elenan rinnalla koko sairaalajakson ajan.
Nyt sama koira, joka oli auttanut Elenaa kulkemaan pimeydessä, tuli jälleen hänen nähtäväkseen.
Yksi onnistuminen ei vielä tarkoita uutta hoitoa kaikille
Tapauksen inhimillinen lopputulos on poikkeuksellinen, mutta lääketieteellisesti tärkein kysymys on vasta avautumassa.
Lääkäreiden on seurattava, kuinka hyvin siirretty verkkokalvo toimii pitkällä aikavälillä ja kuinka paljon Elenan näkö vielä paranee. Siksi tapauksesta ei voi vielä päätellä, että sama menetelmä soveltuisi laajasti muille sokeille potilaille.
Elenan tilanne oli myös anatomisesti hyvin erityinen. Hänen toisessa silmässään oli käyttökelpoisia rakenteita mutta vaurioitunut näköhermo, toisessa puolestaan toimiva näköhermo mutta vakavasti vaurioituneita silmän rakenteita.
Juuri tämä yhdistelmä mahdollisti ratkaisun.
Silti tapaus osoittaa jotain laajempaa: kudos, joka ei yhdessä silmässä enää pystynyt tuottamaan näköä, saattoi olla arvokasta toisessa silmässä. Lääkärit eivät siis korvanneet yhtä vaurioitunutta silmää uudella, vaan hyödynsivät kahden vaurioituneen silmän jäljellä olevia toimivia osia yhden näkevän silmän rakentamiseen.
Se tekee tapauksesta kiinnostavan paljon yhden potilaan tarinaa laajemmassa mittakaavassa.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Torinon tapaus ei vielä tarkoita uutta Suomessa tarjottavaa hoitomuotoa. Se kertoo kuitenkin siitä, kuinka nopeasti silmäkirurgian mahdollisuudet voivat muuttua, kun kudossiirrot, mikrokirurgia ja verkkokalvon hoidot kehittyvät.
Suomalaisen terveydenhuollon kannalta tällaiset yksittäiset läpimurrot ovat tärkeitä seurattavia. Jos menetelmän toimivuudesta ja turvallisuudesta kertyy myöhemmin lisää näyttöä, erittäin vaikeina pidettyihin silmävammoihin voi tulevaisuudessa avautua uusia hoitovaihtoehtoja.
Samalla tapaus muistuttaa, että lääketieteen läpimurto ei aina tarkoita kokonaan uuden teknologian keksimistä. Joskus ratkaiseva askel syntyy siitä, että jo olemassa olevia kirurgisia mahdollisuuksia yhdistetään uudella tavalla.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Yhden potilaan onnistunut leikkaus ei vielä tarkoita yleisesti saatavilla olevaa hoitoa. Menetelmän pitkäaikaisia tuloksia on edelleen seurattava.
- Vakavakaan silmävaurio ei ole kaikilla potilailla samanlainen. Elenan tapauksessa juuri silmien erilaiset vauriot tekivät poikkeuksellisen leikkauksen mahdolliseksi.
- Näön palautumisessa ei ollut kyse vain siitä, että Elena pystyi havaitsemaan valoa. Hän pystyi jälleen tunnistamaan hänelle tärkeiden ihmisten ja eläimen kasvoja.
Toimituksen näkökulma
Lääketieteen kehityksestä kerrotaan usein uusien lääkkeiden, laitteiden ja tekoälyn kautta. Elenan tapaus muistuttaa toisesta innovaation muodosta: joskus ratkaisu löytyy siitä, mitä potilaalla on jo jäljellä. Kahdesta silmästä, joista kumpikaan ei yksin pystynyt näkemään, kirurgit rakensivat yhden toimivan kokonaisuuden. Ehkä lääketieteen kiinnostavimmat rajat eivät aina kulje siinä, mitä voidaan korvata, vaan siinä, mitä vielä voidaan pelastaa.
Lähteet
ANSA – Dopo 5 anni di cecità, torna a vedere con un trapianto da un occhio all’altro
RaiNews – Donna cieca torna a vedere dopo un autotrapianto segmento anteriore occhio e parte retina
la Repubblica – Torna a vedere dopo un trapianto da occhio a occhio, è la prima volta al mondo
