Kaksi helsinkiläistä lukiolaista ei löytänyt 14-vuotiaana kesätöitä, joten he keksivät työn itse. Nyt Joonatan Lindholm ja Ville Hautamäki pyörittävät ikkunanpesuyritystä ja vesijettivuokraamoa, käyttävät noin 15 aliurakoitsijaa ja tavoittelevat tälle vuodelle 250 000 euron liikevaihtoa.
Tämä ei ole vain tarina poikkeuksellisen yritteliäistä nuorista. Se kertoo siitä, miten työn tekeminen, riskin jakaminen ja yrittäjäksi ryhtyminen ovat muuttuneet Suomessa.
Kesätyöhaun sijaan syntyi yritysidea
Monen nuoren ensimmäinen kosketus työelämään on edelleen kesätyöhakemus, johon ei koskaan vastata. Lindholmin ja Hautamäen kohdalla tästä syntyi yritysidea. He alkoivat tarjota ikkunanpesua, ensin yksinkertaisilla välineillä ja omin käsin. Kun kysyntää löytyi, työ muuttui vähitellen palveluksi, jota muut tekivät heidän hankkimilleen asiakkaille.
Ylen mukaan kaksikko aloitti ikkunanpesuyrityksen vuonna 2022. Nyt toimintaan kuuluu ikkunanpesua, vesijettivuokrausta ja suunnitelmissa myös kotisiivous. Nuoret käyvät samaan aikaan lukiota ja pelaavat jalkapalloa FC Hongan U17-joukkueessa.
Se tekee tarinasta kiinnostavan: kyse ei ole koulun keskeyttäneistä startup-myytistä, vaan nuorista, jotka rakentavat yritystä tavallisen arjen rinnalla.
Työelämä muuttuu – yrittäjyys alkaa yhä useammin pienestä palvelusta
Uutisen iso kysymys ei ole, voiko 17-vuotias perustaa yrityksen. Voi.
Olennaisempaa on, miksi juuri nyt tällainen malli näyttää toimivan.
Ikkunanpesu, kotisiivous ja vesijettivuokraus ovat konkreettisia palveluita, joissa alkuun pääsee ilman raskasta tehdasta, kallista teknologiaa tai vuosien koulutusta. Tarvitaan asiakkaita, luotettavia tekijöitä, myyntiä, aikatauluja ja kykyä hoitaa lupaukset.
Samalla kaksikon toimintatapa kuvaa työelämän laajempaa muutosta. He eivät ole palkanneet ikkunanpesijöitä työsuhteeseen, vaan käyttävät aliurakoitsijoita.
Ylen haastatteleman Suomen Yrittäjien johtavan ekonomistin Petri Malisen mukaan yritykset käyttävät yhä useammin kumppaneita palkkaamisen sijaan. Taustalla on tarve joustaa kysynnän mukana ja jakaa riskiä.
Kasvumahdollisuus ja uusi vastuu kulkevat käsi kädessä
Tässä on sekä mahdollisuus että varoitus.
Nuorelle yrittäjälle aliurakointi tekee kasvusta kevyempää: ei tarvitse heti rakentaa raskasta työnantajaorganisaatiota.
Toisaalta se kertoo maailmasta, jossa työ pirstoutuu ja yhä useampi kantaa yrittäjäriskiä itse.
Siksi tätä uutista ei kannata lukea pelkkänä kannustavana menestystarinana. Se on myös kuva siitä, millaiseksi työ muuttuu, kun palveluita myydään nopeasti, kausiluonteisesti ja verkostojen kautta.
Asenne ratkaisi enemmän kuin ikä
Lindholmin ja Hautamäen tarinassa kiinnostavaa on myös asenne.
He eivät odottaneet, että joku antaa heille täydellisen ensimmäisen työpaikan. He menivät oville, testasivat ideaa ja tekivät itse työn, kun kaverit eivät lähteneet mukaan.
Vasta myöhemmin he siirtyivät rooliin, jossa he hankkivat asiakkaita ja organisoivat tekijöitä.
Se on yrittäjyyden ydintä ilman juhlapuheita: ensin tehdään pieni, arkinen asia niin hyvin, että siitä syntyy kysyntää.
Miksi tämä tapahtuu juuri nyt?
Nuorten yrittäjyys ei synny tyhjästä. Se syntyy ympäristöstä, jossa työn aloittaminen on samaan aikaan vaikeaa ja helpompaa kuin ennen.
Vaikeaa siksi, että alaikäisen tai kokemattoman nuoren on hankala saada ensimmäistä työpaikkaa. Työnantajalle nuori hakija tarkoittaa perehdytystä, vastuuta ja epävarmuutta.
Helppoa siksi, että pienimuotoisen palvelun voi nykyään käynnistää nopeasti: asiakkaita voi etsiä suoraan, markkinointia voi tehdä sosiaalisessa mediassa ja maksaminen, ajanvaraus sekä näkyvyys onnistuvat kevyillä digitaalisilla työkaluilla.
Palvelualoilla on myös paljon sellaista kysyntää, jota isot yritykset eivät aina tavoita tehokkaasti. Ikkunanpesu, kotisiivous, pihatyöt ja kausipalvelut ovat töitä, joissa paikallisuus, ripeys ja luottamus ratkaisevat.
Nuori yrittäjä voi kilpailla juuri näillä asioilla.
Tämän vuoksi uutinen tuntuu isommalta kuin kahden nuoren yritystarina.
Se näyttää, että yrittäjyys ei ole enää vain toimitiloja, pankkilainaa ja pitkää liiketoimintasuunnitelmaa. Se voi alkaa ämpäristä, rätistä, ovikellosta ja siitä havainnosta, että joku maksaa hyvin tehdystä työstä.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Suomessa puhutaan paljon nuorten työelämätaidoista, yrittäjyyskasvatuksesta ja siitä, miten talouteen saadaan kasvua.
Tämä uutinen antaa siihen käytännön esimerkin.
Yrittäjyys ei aina ala innovaatiosta, vaan vastuun ottamisesta.
Kouluille ja vanhemmille tarina muistuttaa, että nuorten oma-aloitteisuus tarvitsee tilaa. Kaikkea ei tarvitse silottaa valmiiksi.
Yrityksille se taas kertoo, että nuoret eivät välttämättä näe työelämää enää vain palkkatyönä. He haluavat vapautta, omistajuutta ja mahdollisuuden rakentaa jotain omaa.
Samalla yhteiskunnan pitää osata kysyä, miten nuoria tuetaan vastuulliseen yrittäjyyteen. Laskutus, verotus, vakuutukset, sopimukset ja työn teettäminen eivät ole sivuasioita, kun alaikäiset tai juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevat nuoret alkavat pyörittää kasvavaa toimintaa.
Rohkeus tarvitsee rinnalleen osaamista.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
• Nuorten työelämä ei ole enää vain kesätöitä ja ensimmäisiä palkkakuitteja. Yhä useampi voi aloittaa työn tekemisen itse rakentamalla pienen palvelun.
• Vanhemmille ja opettajille uutinen on muistutus siitä, että nuoren erikoinenkin idea voi olla ensimmäinen askel todelliseen osaamiseen.
• Kuluttajalle tämä näkyy arjessa uusina paikallisina palveluina, joita tarjoavat pienet ja ketterät tekijät suurten yritysten rinnalla.
Toimituksen näkökulma
Tämän uutisen kiinnostavin kohta ei ole se, että 17-vuotiaat haluavat rikastua.
Kiinnostavinta on se, että he ovat ymmärtäneet työn muuttuneen ennen monia aikuisia. He eivät ajattele työtä vain paikkana, johon mennään, vaan ongelmana, joka ratkaistaan asiakkaalle.
Siinä on Suomen kannalta arvokas havainto.
Tulevaisuuden työelämä ei tarvitse vain lisää hakemuksia avoimiin työpaikkoihin. Se tarvitsee ihmisiä, jotka näkevät tekemättömän työn ympärillään ja uskaltavat muuttaa sen palveluksi.
Lähteet
• Yle: 17-vuotiaat sarjayrittäjät
