Moni helsinkiläinen on kulkenut Mannerheimintietä pitkin ja huomannut, että yksi Suomen tunnetuimmista rakennuksista on kadonnut arjesta vuosiksi. Suljettujen ovien takana ei kuitenkaan tehdä tavallista museoremonttia.
Kansallismuseossa valmistellaan yhtä Suomen kulttuurihistorian suurimmista uudistuksista vuosikymmeniin. Kun museo avautuu keväällä 2027, kyse ei ole vain uusista näyttelytiloista vaan siitä, miten Suomi kertoo oman tarinansa seuraavalle sukupolvelle.
Rakennus syntyi aikana, jolloin Suomea ei vielä ollut itsenäisenä valtiona
Kansallismuseon historia alkaa ajasta, jolloin Suomi oli vielä osa Venäjän keisarikuntaa.
Rakennuksen suunnittelivat suomalaisen arkkitehtuurin legendat Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Kansallisromanttinen rakennus valmistui vuonna 1916, vain vuotta ennen Suomen itsenäistymistä. Se suunniteltiin aikana, jolloin suomalaisuutta rakennettiin tietoisesti osaksi kansallista identiteettiä.
Museon tehtävä oli yksinkertainen mutta kunnianhimoinen: kerätä yhteen Suomen historia kivikaudesta nykypäivään ja näyttää, mikä tekee Suomesta Suomen.
Rakennus itsessään oli symboli. Sen graniittiseinät, tornit ja keskiaikaisia linnoja muistuttavat muodot viestivät pysyvyyttä aikana, jolloin tulevaisuus oli epävarma.
Yli sata vuotta vanha laajennushaave toteutuu vihdoin
Yllättävää kyllä, nykyinen laajennus ei ole uusi idea.
Jo alkuperäiset arkkitehdit suunnittelivat museon kasvattamista. Vuosikymmenten aikana esitettiin useita vaihtoehtoja, mutta ne jäivät rahoituksen tai poliittisen tahdon puutteessa toteutumatta. Myös tunnettu arkkitehti Aarno Ruusuvuori suunnitteli museolle laajennusta 1980-luvulla, mutta hanke ei koskaan edennyt.
Nyt yli sadan vuoden odotus päättyy.
Vuonna 2019 arkkitehtitoimisto JKMM Architects voitti kansainvälisen suunnittelukilpailun, jonka tavoitteena oli ratkaista yksi vaikea kysymys: miten laajentaa kansallisromanttista monumenttia rikkomatta sen identiteettiä?
Sama toimisto suunnitteli Amos Rexin – nyt vuorossa on Kansallismuseo
Kansallismuseon laajennuksen suunnitellut JKMM ei välttämättä ole nimi, jonka suuri yleisö tunnistaa heti. Silti miljoonat suomalaiset ovat jo nähneet heidän työnsä tai vierailleet heidän suunnittelemissaan rakennuksissa. Toimisto nousi laajempaan tietoisuuteen erityisesti Helsingin Amos Rex -taidemuseon myötä. Vuonna 2018 avattu museo rakennettiin suurelta osin maan alle Lasipalatsin aukion alle, ja sen kumpuilevista kupoleista on tullut yksi Helsingin tunnetuimmista nykyarkkitehtuurin symboleista.
Amos Rex ei kuitenkaan ole poikkeus, vaan osa pidempää tarinaa.
JKMM on ollut mukana muovaamassa suomalaista kaupunkikuvaa jo vuosikymmenten ajan. Turussa heidän suunnittelemansa pääkirjaston uudistus yhdisti vanhan historiallisesti arvokkaan kirjastorakennuksen moderniin laajennukseen tavalla, jota on pidetty yhtenä suomalaisen kirjastoarkkitehtuurin onnistuneimmista esimerkeistä. Seinäjoella toimisto sai harvinaisen tehtävän rakentaa uuden kirjaston keskelle Alvar Aallon suunnittelemaa hallinto- ja kulttuurikeskusta. Lopputuloksena syntynyt Apila-kirjasto osoitti, että uuden arkkitehtuurin ei tarvitse kilpailla historian kanssa, vaan se voi täydentää sitä.
Viime vuosina JKMM on tullut tunnetuksi myös suurista kaupunkikehityshankkeista. Tampereen uusi Tammelan stadion on paljon enemmän kuin urheilupaikka. Se yhdistää stadionin, asumisen, liiketilat ja kaupunkikorttelin yhdeksi kokonaisuudeksi tavalla, joka on herättänyt kiinnostusta myös kansainvälisesti. Samalla toimisto on ollut mukana suunnittelemassa rakennuksia, joissa kulttuuri, kaupunkielämä ja julkinen tila kietoutuvat yhteen yhä tiiviimmin.
Juuri tästä syystä Kansallismuseon hanke sopii luontevasti JKMM:n kädenjälkeen. Toimisto tunnetaan erityisesti kyvystään yhdistää vanha ja uusi niin, ettei kumpikaan jää toisen varjoon. Sama ajattelutapa näkyy nyt myös Kansallismuseossa. Sen sijaan että uusi rakennus pyrkisi hallitsemaan historiallista ympäristöä, se asettuu sen rinnalle ja antaa yli satavuotiaan päärakennuksen säilyttää asemansa Helsingin tunnistettavana maamerkkinä.
JKMM:n asemaa suomalaisessa arkkitehtuurissa kuvaa hyvin se, että toimisto voitti myös Helsingin uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon kansainvälisen suunnittelukilpailun. Kilpailuun osallistui satoja ehdotuksia eri puolilta maailmaa. Kun Suomeen rakennetaan uusia kansallisesti merkittäviä kulttuurirakennuksia, sama nimi nousee esiin yhä uudelleen. Se kertoo luottamuksesta, mutta myös siitä, että JKMM on noussut sukupolvensa vaikutusvaltaisimpien suomalaisarkkitehtien joukkoon.
Tulevaisuuden museo piiloutuu maan alle
Uuden museon ehkä kiinnostavin yksityiskohta on se, että suurin osa siitä ei näy ulospäin.
Noin 90 prosenttia laajennuksesta sijaitsee maan alla. Kallion sisään rakennetaan uusia näyttelyhalleja, tapahtumatiloja ja teknisiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat kansainvälisen tason näyttelyt. Maan pinnalle nousee futuristinen lasinen paviljonki, jonka leveä pyöreä katto näyttää lähes leijuvan ilmassa.
Ratkaisu on poikkeuksellinen.
Sen sijaan että uusi rakennus kilpailisi vanhan museon kanssa, se antaa historiallisen rakennuksen säilyä pääroolissa.
Samalla museo saa Pohjoismaiden suurimpiin kuuluvia näyttelytiloja ilman että Helsingin kaupunkikuva muuttuu radikaalisti.
Kansallismuseosta halutaan olohuone, ei pelkkä näyttelytila
Vielä suurempi muutos tapahtuu ajattelutavassa.
Perinteinen museo oli paikka, johon mentiin katsomaan vitriinejä.
Uusi Kansallismuseo haluaa olla paikka, johon voi tulla myös ilman näyttelylippua.
Suunnitelmiin kuuluu avoimia julkisia tiloja, ravintola, tapahtumia, sisäpiha ja alueita, joissa voi viettää aikaa ilman varsinaista museokäyntiä. Tavoitteena on tehdä museosta osa kaupunkilaisten arkea samalla tavalla kuin kirjastot ovat onnistuneet tekemään.
Ajatus heijastaa laajempaa muutosta kulttuurilaitoksissa ympäri maailmaa. Museo ei enää kilpaile toisten museoiden kanssa. Se kilpailee ihmisten vapaa-ajasta.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Kansallismuseon uudistus osuu aikaan, jolloin suomalaisuudesta keskustellaan enemmän kuin vuosikymmeniin.
Suomi on kansainvälisempi, monimuotoisempi ja kaupungistuneempi kuin silloin, kun museo avattiin vuonna 1916. Siksi museon tehtävä ei enää ole vain kertoa menneisyydestä.
Sen täytyy myös vastata kysymykseen, millainen Suomi on nyt.
Arkkitehtien mukaan uusi laajennus symboloi avoimempaa ja monimuotoisempaa käsitystä suomalaisuudesta kuin alkuperäinen rakennus, joka syntyi kansallisvaltion rakentamisen aikana.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
Vuonna 2027 Helsinkiin avautuu yksi Suomen merkittävimmistä uusista kulttuurikohteista.
Museosta tulee aiempaa enemmän kaupunkilaisten yhteinen kohtaamispaikka.
Uudistus tarjoaa uuden tavan tarkastella Suomen historiaa ja identiteettiä.
Toimituksen näkökulma
Kansallismuseon uudistus kertoo lopulta vähemmän rakennuksesta kuin Suomesta.
Vuonna 1916 valmistunut museo rakennettiin aikana, jolloin suomalaiset yrittivät määritellä, keitä he ovat. Keväällä 2027 avautuva museo joutuu vastaamaan samaan kysymykseen uudelleen – mutta täysin erilaisessa maailmassa.
Ehkä kiinnostavin asia uudessa Kansallismuseossa ei olekaan sen futuristinen paviljonki tai maan alle louhitut näyttelysalit.
Kiinnostavinta on nähdä, millaisen tarinan Suomi haluaa kertoa itsestään seuraavat sata vuotta.
Lähteet
Kansallismuseo, JKMM Architects, Wallpaper Magazine, Yle
