Työpaikan vaihtaminen kiinnostaa suomalaisia jälleen. Uusi tutkimus paljastaa, että hyväkään nykyinen työ ei enää välttämättä pidä työntekijää paikallaan.
Suomalaisten työnhakuinto on kasvanut, mutta kiinnostavin muutos tapahtuu niiden joukossa, joilla ei näytä olevan erityistä syytä lähteä. Lähes puolet työssäkäyvistä on tyytyväisiä nykyiseen työhönsä ja silti valmis vaihtamaan työpaikkaa.
Työpaikan vaihtamisesta ajatellaan helposti, että jokin nykyisessä työssä on pielessä. Palkka ei riitä, johtaminen ärsyttää, työ kuormittaa tai etenemismahdollisuudet ovat loppuneet.
Suomalaisten työmarkkinoilla tapahtuu kuitenkin nyt jotain kiinnostavampaa.
Yhä useampi katselee ympärilleen, vaikka nykyisessä työpaikassa olisi aivan hyvä olla.
Duunitorin uuden työnhakututkimuksen mukaan 47 prosenttia työssäkäyvistä suomalaisista on tyytyväisiä nykyiseen työhönsä mutta samalla valmiita vaihtamaan työpaikkaa.
Kaikista työpaikan vaihtamiseen valmiista noin kaksi kolmesta viihtyy nykyisessä työssään.
Se muuttaa yhtä työelämän vanhaa oletusta: tyytyväinen työntekijä ei välttämättä ole työntekijä, joka aikoo jäädä.
Hyvä työ ei enää sulje pois parempaa
Ilmiön voi tunnistaa tavallisesta arjesta.
Ihminen ei välttämättä selaa työpaikkailmoituksia joka ilta eikä ole lähettämässä hakemusta huomenna. Silti kiinnostava tehtävä LinkedInissä, tuttavan vinkki tai rekrytoijan yhteydenotto voi saada miettimään vaihtoehtoja.
Raja aktiivisen työnhakijan ja työpaikkaansa sitoutuneen työntekijän välillä on muuttunut aiempaa häilyvämmäksi.
Tutkimuksen perusteella vain neljännes työssäkäyvistä on sekä tyytyväisiä nykyiseen työhönsä että haluttomia vaihtamaan työpaikkaa.
Toinen neljännes on tyytymättömiä ja valmiita vaihtamaan.
Suurin yksittäinen joukko löytyy niiden välistä: ihmisistä, joilla on asiat nykyisessä työssä hyvin mutta jotka eivät silti ole sulkeneet ovea seuraavalta mahdollisuudelta.
Tämä kertoo työelämän muutoksesta, jota pelkät avoimien työpaikkojen tai työttömien työnhakijoiden määrät eivät paljasta.
Työmarkkinoilla liikkuu myös suuri joukko ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti hae mitään.
He kuuntelevat.
Vakituinen työpaikkakaan ei enää tarkoita pysähtymistä
Vielä selvemmin muutos näkyy vakituisessa työsuhteessa olevissa.
Heistä 74 prosenttia joko hakee uutta työtä, on harkinnut hakemista tai suhtautuu muuten myönteisesti työpaikan vaihtamiseen.
Aktiivisesti töitä hakee kuitenkin vain 14 prosenttia vakituisessa työsuhteessa olevista.
Ero on valtava.
Jos työmarkkinoita tarkastellaan vain aktiivisten hakijoiden kautta, suuri osa mahdollisesta liikkeestä jää näkymättömäksi.
Määräaikaisessa työsuhteessa olevista aktiivisesti uutta työtä hakee 30 prosenttia. Se on ymmärrettävää: työn jatkuminen ei ole samalla tavalla varmaa.
Vakituisessa työssä olevan avoimuus vaihtamiselle kertoo jostain toisesta.
Työsuhteen turvallisuus ja halu katsoa ympärilleen eivät enää sulje toisiaan pois.
Työnantajien kilpailija ei olekaan vain toinen työnantaja
Tuloksissa on työnantajille epämukava mutta tärkeä viesti.
Työntekijän tyytyväisyys ei yksin riitä pitämään häntä yrityksessä.
Jos ihminen viihtyy työssään mutta saa muualta kiinnostavamman tehtävän, paremman palkan, enemmän joustavuutta, vahvemman mahdollisuuden kehittyä tai muuten houkuttelevamman kokonaisuuden, lähtemiselle ei tarvita kriisiä.
Tämä muuttaa myös rekrytointia.
Yritys, joka etsii osaajia vain aktiivisten työnhakijoiden joukosta, katsoo tutkimuksen perusteella vain pientä osaa potentiaalisesta työvoimasta.
Erityisen kiinnostavia ovat kokeneet asiantuntijat. Heillä voi olla hyvä ja vakaa työpaikka, eikä heidän tarvitse aktiivisesti etsiä seuraavaa tehtävää. Siksi uuden mahdollisuuden täytyy olla riittävän kiinnostava, jotta vaihtamista kannattaa edes harkita.
Samalla työntekijöiden sitouttaminen muuttuu vaikeammaksi.
Pelkkä työtyytyväisyys ei välttämättä enää ole paras mittari sille, kuinka todennäköisesti osaaja pysyy yrityksessä.
Työnhaku on vilkastunut
Taustalla näkyy myös laajempi muutos suomalaisilla työmarkkinoilla.
Duunitorin mukaan työnhaku on vilkastunut viime vuodesta. Työmarkkinoilla on siis enemmän liikettä myös niiden keskuudessa, jotka ovat jo töissä.
Samaan aikaan osaajien löytäminen ei ole työnantajille itsestään selvää. Duunitorin tämän vuoden rekrytointitutkimuksessa 30 prosenttia työnantajien edustajista arvioi osaajien löytämisen melko vaikeaksi tai vaikeaksi.
Erityisen hankalaa on kokeneiden osaajien tavoittaminen.
Näissä kahdessa havainnossa on kiinnostava ristiriita.
Suuri määrä suomalaisia olisi ainakin periaatteessa valmis keskustelemaan uudesta työstä, mutta yritysten on silti vaikea löytää tarvitsemiaan ihmisiä.
Ongelma ei siis ole pelkästään osaajien määrä. Kyse on myös siitä, kohtaavatko oikeat ihmiset ja oikeat työpaikat toisensa – ja onko tarjolla riittävän hyvä syy vaihtaa.
Työpaikan vaihtaminen ei aina pääty paremmin
Avoimuudessa uudelle työlle on myös toinen puoli.
Työpaikan vaihtaminen ei automaattisesti tarkoita työelämän paranemista.
Duunitorin aiemmassa Työnhaku Suomessa -tutkimuksessa viidennes vastaajista kertoi katuneensa työpaikan vaihtamista. Viimeisen vuoden aikana uuteen työhön siirtyneiden yleisimpiä katumuksen syitä olivat huono johtaminen, huono ilmapiiri, liiallinen työkuorma ja heikko perehdytys.
Tämä tekee nykyisestä ilmiöstä erityisen kiinnostavan myös työntekijälle.
Jos nykyisessä työssä on hyvä olla, uuden työpaikan ei pitäisi olla vain erilainen. Sen pitäisi olla aidosti parempi niissä asioissa, jotka itselle merkitsevät.
Työpaikkailmoituksen houkutteleva lupaus ja työpaikan todellinen arki eivät aina ole sama asia.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Suomen työmarkkinoista keskustellaan paljon työttömyyden, avoimien työpaikkojen ja työvoimapulan kautta. Tämä tutkimus nostaa rinnalle vähemmän näkyvän työmarkkinan.
Se muodostuu ihmisistä, jotka ovat jo töissä mutta voisivat sopivan mahdollisuuden tullessa vaihtaa tehtävää.
Yrityksille tämä tarkoittaa, että rekrytointi ei voi perustua vain siihen, ketkä juuri nyt lähettävät hakemuksia. Osaajien tavoittaminen alkaa yhä useammin jo ennen kuin ihminen itse kokee olevansa työnhakija.
Samalla yritysten on kiinnitettävä enemmän huomiota nykyisiin työntekijöihinsä. Jos hyväkin työntekijä on avoin uusille vaihtoehdoille, sitoutuminen syntyy jatkuvasti – ei kerran allekirjoitetusta työsopimuksesta.
Suomen kannalta lisääntyvä liikkuvuus voi olla myös myönteinen asia. Kun osaaminen siirtyy yritysten ja toimialojen välillä, ihmiset voivat löytää paremmin kykyjään vastaavia tehtäviä ja yritykset tarvitsemaansa osaamista.
Ratkaisevaa on, kuinka hyvin tämä kohtaaminen toimii.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Työpaikkoja kannattaa seurata, vaikka et olisi tyytymätön. Uuden mahdollisuuden tutkiminen ei tarkoita, että nykyisestä työstä pitäisi lähteä.
- Vertaa muutakin kuin palkkaa. Jos nykyinen työ on hyvä, uuden tehtävän kannattaa parantaa kokonaisuutta – esimerkiksi työn sisältöä, johtamista, joustavuutta, kehittymistä tai työmäärää.
- Selvitä uuden työpaikan todellisuus ennen päätöstä. Viidennes aiemman tutkimuksen vastaajista oli katunut työpaikan vaihtamista, joten hyvältä kuulostava tarjous ei yksin riitä.
Toimituksen näkökulma
Suomalaisen työelämän kiinnostavin muutos ei ehkä ole se, että tyytymättömät haluavat pois. Niin on ollut aina.
Paljon olennaisempaa on, että tyytyväisetkin katsovat ympärilleen.
Se tekee työmarkkinoista liikkuvammat mutta pakottaa samalla työnantajat miettimään uudelleen, mitä työntekijän sitoutuminen oikeastaan tarkoittaa. Tulevaisuuden työelämässä hyvä työpaikka ei välttämättä ole se, josta kukaan ei halua lähteä – vaan se, jonka työntekijä valitsee uudelleen silloinkin, kun vaihtoehtoja olisi.
Lähteet
Duunitori / STT Info, 10.9.2026: Uusi tutkimus: yhä useampi työssäkäyvä on lähtökuopissa – tyytyväisetkin harkitsevat vaihtoa. (STT Info)
Alkuperäinen tiedote ja tutkimustulokset
Duunitori, 18.12.2025: Nämä syyt saavat suomalaiset irtisanoutumaan – huono johtaminen korostuu. (Duunitori.fi)
Duunitorin aiempi työnhakututkimus
Duunitori, Kansallinen rekrytointitutkimus 2026. (Duunitori.fi)
Duunitorin rekrytointitutkimus 2026
