Laaja tutkimus löysi yhteyksiä hevosen luonteen, elinolojen ja ihmissuhteen välillä. Yli kymmenen vuoden yhteinen historia erottui tuloksissa.
Hevosen luonteeseen liittyvät vahvimmin ikä, sukupuoli ja rotu, mutta tuore tutkimus nostaa niiden rinnalle myös arjen ja ihmissuhteet. Pitkä yhteinen historia, yhdessä vietetty aika ja elinolot olivat yhteydessä siihen, miten hevonen suhtautui ihmisiin ja toisiin hevosiin.
Jokainen hevosen kanssa paljon aikaa viettänyt tietää tunteen: ajan myötä eläimestä oppii lukemaan yhä pienempiä eleitä, ja samalla hevonen tuntuu oppivan tuntemaan ihmisensä.
Mutta muuttuuko hevonen pitkän yhteisen taipaleen aikana – vai oppivatko hevonen ja ihminen vain paremmin toisensa?
Turun yliopiston ja kansainvälisen tutkijaryhmän tuore tutkimus antaa tähän kiinnostavan vihjeen. Hevosten persoonallisuudessa havaittiin yhteyksiä paitsi biologisiin ominaisuuksiin myös siihen, millaisissa oloissa ne elivät ja millainen niiden suhde ihmiseen oli.
Erityisen kiinnostava havainto koski yhdessä vietettyjä vuosia.
Yli kymmenen vuoden suhde erottui tuloksissa
Hevoset, jotka olivat olleet saman omistajan kanssa yli kymmenen vuotta, saivat noin 12 prosenttia korkeammat pisteet ihmissosiaalisuudessa kuin hevoset, jotka olivat olleet nykyisellä omistajallaan alle vuoden.
Ihmissosiaalisuudella tarkoitettiin tutkimuksessa hevosen taipumusta hakeutua ihmisten seuraan ja suhtautua myönteisesti vuorovaikutukseen heidän kanssaan.
Myös omistushistorialla havaittiin yhteys. Useita omistajia vaihtaneet hevoset saivat ihmissosiaalisuudessa matalampia pisteitä kuin suoraan kasvattajalta ostetut hevoset.
Tutkimus ei kuitenkaan osoita, että pitkä omistussuhde itsessään tekisi hevosesta sosiaalisemman. On myös mahdollista, että ihmisiin luontevasti suhtautuvien hevosten kanssa syntyy helpommin pitkiä ja vakaita suhteita.
Juuri tämä tekee tuloksesta kiinnostavan: hevosen ja ihmisen suhdetta ei välttämättä kannata tarkastella vain niin, että ihminen vaikuttaa hevoseen. Suhde rakentuu kahteen suuntaan.
Myös yhdessäolon tapa näytti merkitsevän
Kaiken ihmisen kanssa vietetyn ajan ei tarvitse olla harjoittelua.
Hevoset, joiden omistajat viettivät niiden kanssa useammin aikaa ilman erityistä tavoitetta tai vaatimuksia – esimerkiksi rapsutellen ja muuten vain läsnä ollen – saivat korkeampia pisteitä ihmissosiaalisuudessa.
Havainto on kiinnostava etenkin aikana, jolloin hevosen kanssa tekemiseen liittyy usein tavoitteellisuutta: ratsastamista, harjoittelua, kilpailuja, koulutusta tai muuta suorittamista.
Tutkimuksen perusteella myös tavallisella yhdessäololla on yhteys hevosen ja ihmisen väliseen suhteeseen.
Se ei todista, että rapsuttelu muuttaisi hevosen persoonallisuutta. Tulokset kuitenkin muistuttavat, että hevosen arki muodostuu paljon muustakin kuin varsinaisesta harjoittelusta.
Säännöllisesti ratsastetut hevoset erosivat harvoin ratsastetuista
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös ratsastamisen määrää.
Hevoset, joilla ratsastettiin 4–7 kertaa viikossa, saivat korkeampia pisteitä tarkkaavaisuudessa ja matalampia pisteitä neuroottisuudessa kuin harvemmin ratsastetut hevoset.
Tulosta ei pidä tulkita niin, että runsas ratsastaminen automaattisesti tekee hevosesta rauhallisemman.
Taustalla voi olla esimerkiksi säännöllisen harjoittelun tuoma tottuminen. Yhtä hyvin rauhallisempia ja helpommin käsiteltäviä hevosia voidaan ratsastaa useammin.
Tutkimus nostaa näin esiin olennaisen kysymyksen: muokkaako hevosen arki sen käyttäytymistä vai muokkaako hevosen luonne sitä, millaista arkea ihminen sille järjestää?
Todennäköisesti vaikutuksia kulkee molempiin suuntiin.
Yksin eläminen näkyi suhteessa toisiin hevosiin
Yksi tutkimuksen selvimmistä yhteyksistä koski hevosten sosiaalista ympäristöä.
Yksin pidetyt hevoset saivat matalampia pisteitä sosiaalisuudessa muita hevosia kohtaan kuin pareittain tai ryhmissä elävät hevoset.
Tässäkin syy ja seuraus on erotettava toisistaan. Sosiaalisen kanssakäymisen vähäisyys voi liittyä hevosen käyttäytymiseen, mutta myös valmiiksi haastavasti muiden hevosten kanssa käyttäytyviä yksilöitä voidaan pitää useammin erillään.
Havainto on silti tärkeä, sillä hevonen on sosiaalinen eläin. Sen elinympäristö ei tarjoa vain puitteita syömiselle, liikkumiselle ja lepäämiselle, vaan myös mahdollisuuksia lajityypilliseen vuorovaikutukseen.
Tuhansien hevosten aineisto – mutta tutkimuksella on tärkeä rajoitus
Tutkimukseen osallistui vuosina 2023–2024 yhteensä 2 257 hevosenomistajaa. He antoivat tietoja noin 2 767 hevosesta muun muassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Omistajat arvioivat hevostensa persoonallisuutta 52 kohdan kyselyllä. Tutkijat tarkastelivat myös hevosten elinolosuhteita, ratsastamisen ja käsittelyn määrää, yhdessä vietettyä aikaa, omistushistoriaa ja hevosen ja ihmisen suhteen kestoa.
Aineistosta muodostui neljä persoonallisuuden ulottuvuutta: ihmissosiaalisuus, tarkkaavaisuus, neuroottisuus sekä sosiaalisuus muita hevosia kohtaan.
Suurimmat erot liittyivät edelleen hevosen omiin ominaisuuksiin, kuten ikään, sukupuoleen ja rotuun. Ympäristöön ja ihmisen toimintaan liittyneet yhteydet olivat tätä pienempiä.
Tutkimuksen tärkein rajoitus on kuitenkin vielä olennaisempi: kyseessä oli poikittaistutkimus.
Se kertoo asioiden välisistä yhteyksistä, mutta ei pysty osoittamaan, mikä aiheuttaa mitä. Tutkijat itse korostavat, että havaitut yhteydet olivat suhteellisen heikkoja ja niiden selvittämiseksi tarvitaan tutkimusta, jossa samoja hevosia seurataan pidemmän ajan kuluessa.
Siksi tutkimuksesta ei voi päätellä, että tietty hoitotapa muuttaisi hevosen persoonallisuutta tietyllä tavalla.
Sen sijaan se antaa hyvän syyn tarkastella hevosen luonnetta hieman laajemmin
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Suomessa hevonen on monelle harrastus- ja kilpakumppani, mutta samalla sen hyvinvointi riippuu pitkälti ihmisen tekemistä päivittäisistä ratkaisuista.
Tutkimuksen kiinnostavin anti suomalaiselle hevostaloudelle liittyykin siihen, ettei hevosen käyttäytymistä kannata nähdä pelkästään yksilön pysyvänä ominaisuutena. Talliratkaisut, sosiaalinen ympäristö, harjoittelun säännöllisyys ja ihmisen kanssa muodostuva suhde kuuluvat kaikki samaan kokonaisuuteen.
Tällä on merkitystä niin hevosenomistajille, talleille, ratsastuskouluille kuin hevosten koulutuksen ja hyvinvoinnin ammattilaisille. Mitä paremmin käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä ymmärretään, sitä parempia ratkaisuja voidaan tehdä sekä hevosen että ihmisen kannalta.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Pitkä suhde kannattaa ottaa vakavasti. Yli kymmenen vuotta samalla omistajalla olleet hevoset olivat tutkimuksessa ihmissosiaalisempia kuin alle vuoden nykyisellä omistajallaan olleet.
- Kaiken yhdessäolon ei tarvitse olla suorittamista. Myös ilman tavoitteita hevosen kanssa vietetty aika oli yhteydessä suurempaan ihmissosiaalisuuteen.
- Luonteen takana voi olla muutakin kuin ”sellainen se vain on”. Kun hevosen käyttäytymistä arvioidaan, kannattaa katsoa myös sen elinolosuhteita, sosiaalisia suhteita, historiaa ja arjen rutiineja.
Toimituksen näkökulma
Eläimen luonteesta puhuminen on helppoa: yksi on kiltti, toinen herkkä, kolmas vaikea. Tällaiset määritelmät voivat kuitenkin peittää näkyvistä olennaisen kysymyksen siitä, millaisessa maailmassa eläin elää. Jos hevosen käyttäytyminen rakentuu edes osittain suhteessa sen kokemuksiin ja ympäristöön, ihmisen tehtävä ei ole vain oppia tuntemaan hevosen luonne. Kannattaa myös kysyä, millaista luonnetta hevosen arki antaa sille mahdollisuuden näyttää.
Lähteet
Turun yliopisto – Hevosen hoito, elinolot ja vuorovaikutussuhde omistajaan muovaavat sen luonnetta
Royal Society Open Science – Alkuperäinen tutkimusartikkeli, DOI 10.1098/rsos.260116
