Siirry sisältöön 
Sota, pohjalainen uho, suomalainen jääräpäisyys ja tuttu huumori yhdistävät suomalaisten rakastetuimpia elokuvia. Kymmenen suosituimman kotimaisen elokuvan joukosta löytyy neljän vuosikymmenen ajalta hyvin erilaisia tarinoita. Lista kertoo myös siitä, millaiset henkilöhahmot ja kokemukset ovat jääneet suomalaisten mieleen.
Suomalaiset palaavat tuttujen tarinoiden äärelle
Jokaisella sukupolvella on omat elokuvansa. Toiset muistavat Uuno Turhapuron, toiset Häjyt-elokuvan pohjalaiset häjyt tai Tuntemattoman sotilaan uudelleen tulkitun sotatarinan.
Elokuvista tulee osa yhteistä muistia usein huomaamatta. Niiden repliikkejä lainataan, kohtauksia muistellaan ja henkilöhahmoihin verrataan tosielämän ihmisiä vielä vuosikymmeniä ensi-illan jälkeen.
Mutta mitkä kotimaiset elokuvat ovat nousseet suomalaisten kaikkein rakastetuimmiksi?
YouGovin toteuttamassa kyselyssä kärkipaikan sai Aku Louhimiehen vuonna 2017 ohjaama Tuntematon sotilas. Toiseksi sijoittui Aleksi Mäkelän Häjyt vuodelta 1999 ja kolmanneksi Dome Karukosken vuonna 2014 ohjaama Mielensäpahoittaja.
Kymmenen kärkeen mahtuu myös tuoreita elokuvia, kuten Myrskyluodon Maija ja Sisu, sekä vuosikymmeniä vanhoja komediasuosikkeja.
Lista tarjoaa kiinnostavan läpileikkauksen suomalaisesta elokuvakulttuurista.
Siinä eivät hallitse pelkästään palkitut draamat tai suurimmat elokuvateatterimenestykset. Mukana on myös suoraviivaista huumoria, toimintaa, rikostarinoita ja henkilöhahmoja, joista on tullut osa suomalaista populaarikulttuuria.
Tulokset perustuvat Nordisk Film+ -suoratoistopalvelun tilaamaan kyselyyn, johon osallistui 1 500 täysi-ikäistä suomalaista helmi–maaliskuussa 2025. Tulokset julkaistiin myös palvelun kesäkuun 2026 lanseerauksen yhteydessä, ja Nordisk Film nosti ne jälleen esiin 30. lokakuuta 2026.
Kyse ei siis ole uudesta lokakuussa tehdystä äänestyksestä vaan aiemmin kerättyjen tulosten ajankohtaisesta esittelystä.
Tässä ovat suomalaisten kymmenen suosikkielokuvaa
- Tuntematon sotilas (2017) – Aku Louhimiehen ohjaama sotaelokuva Väinö Linnan romaanista.
- Häjyt (1999) – Aleksi Mäkelän rikosdraama pohjalaisista rikollisista ja yhteisön ristiriidoista.
- Mielensäpahoittaja (2014) – Dome Karukosken ohjaama draamakomedia sukupolvien kohtaamisesta ja muutoksesta.
- Myrskyluodon Maija (2024) – Tiina Lymin historiallinen draama rakkaudesta, perheestä ja saaristoelämästä.
- Sisu (2022) – Jalmari Helanderin toimintaelokuva kullankaivajasta toisen maailmansodan loppuvaiheessa.
- Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984) – Ere Kokkosen komedia tutun Uuno-hahmon armeijaseikkailusta.
- Pahat pojat (2003) – Aleksi Mäkelän rikoselokuva veljeksistä, jotka ajautuvat rikosten tielle.
- Napapiirin sankarit 2 (2015) – Teppo Airaksisen ohjaama komedia parisuhteista, perhe-elämästä ja pohjoisen arjesta.
- Luokkakokous (2015) – Taneli Mustosen komedia vanhojen koulukavereiden jälleennäkemisestä.
- Kummeli – kultakuume (1997) – Matti Grönbergin ohjaama komedia Kummeli-ryhmän omalaatuisessa huumorimaailmassa.
Listan vanhin elokuva valmistui vuonna 1984 ja uusin vuonna 2024. Väliin mahtuu neljä vuosikymmentä suomalaisen elokuvan historiaa.
Vaikka elokuvien aiheet vaihtelevat, niiden joukosta löytyy kiinnostavia yhtäläisyyksiä.
Monessa tarinassa keskeisessä asemassa on vahvatahtoinen ihminen, joka joutuu vastakkain ympäristönsä kanssa. Toisissa taas nauretaan suomalaisen arjen hankaluuksille, perhesuhteille tai ihmisten omille heikkouksille.
Tuntematon sotilas on edelleen suomalaisen elokuvan jättiläinen
Kärkipaikka kuuluu elokuvalle, jonka tarina tunnettiin Suomessa jo kauan ennen sen vuoden 2017 ensi-iltaa.
Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas perustuu Väinö Linnan vuonna 1954 julkaisemaan romaaniin.
Teos kertoo jatkosodasta tavallisten sotilaiden näkökulmasta. Sen henkilöhahmot ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa, ja tarinaa on filmatisoitu useita kertoja.
Louhimiehen versio toi tutun kertomuksen uudelle katsojasukupolvelle.
Elokuvassa sota ei näyttäydy vain sotilaallisina operaatioina tai historiallisina tapahtumina. Mukana ovat myös sotilaiden pelot, ihmissuhteet, väsymys ja ristiriidat. Kotirintaman tapahtumat muistuttavat sodan vaikutuksista niihin, jotka eivät ole taistelukentällä.
Elokuva keräsi teattereihin yli miljoona katsojaa ja nousi yhdeksi suomalaisen elokuvahistorian suurimmista yleisömenestyksistä.
Sen suosiota voi tarkastella monesta näkökulmasta.
Tuntematon sotilas on osa kansallista muistia, mutta samalla se kertoo ihmisistä tilanteessa, jossa tavallisen elämän säännöt muuttuvat perusteellisesti.
Yksi tulkinta elokuvan pitkästä suosiosta liittyy juuri tähän yhdistelmään. Historiallinen tarina on monille tuttu, mutta henkilöhahmojen kokemukset antavat sille edelleen inhimillistä merkitystä.
Kysely ei kuitenkaan kerro, miksi yksittäiset vastaajat valitsivat juuri tämän elokuvan suosikikseen.
Häjyt nousi toiseksi – pohjalainen rikostarinaa ei ole unohdettu
Toiseksi sijoittunut Häjyt valmistui vuonna 1999.
Aleksi Mäkelän ohjaama elokuva kertoo Antista ja Jussista, jotka palaavat vankilasta kotiseudulleen Pohjanmaalle. Rikollinen elämä ja paikallisyhteisön odotukset törmäävät toisiinsa.
Elokuvan maailmassa ystävyys, lojaalisuus, väkivalta ja oman aseman puolustaminen kietoutuvat yhteen.
Häjyt on kiinnostava esimerkki kotimaisesta elokuvasta, jonka vaikutus ulottuu sen alkuperäistä ensi-iltaa pidemmälle.
Se käsittelee miehisyyttä ja ryhmään kuulumista tavalla, joka voi herättää nykykatsojassa erilaisia ajatuksia kuin 1990-luvun lopulla.
Elokuvan henkilöhahmot eivät ole yksiselitteisiä sankareita. Heidän toimintansa voi näyttäytyä samanaikaisesti uhmakkaana, itseään tuhoavana ja traagisena.
Juuri ristiriitaisuus tekee tarinasta tulkinnallisesti kiinnostavan.
Häjyjen toinen sija osoittaa, että elokuva on säilyttänyt vahvan aseman vastaajien suosikkien joukossa yli neljännesvuosisadan ensi-iltansa jälkeen.
Mielensäpahoittaja on tunnistettava suomalainen hahmo
Kolmanneksi sijoittunut Mielensäpahoittaja edustaa aivan toisenlaista elokuvaperinnettä.
Dome Karukosken vuonna 2014 ohjaama elokuva perustuu Tuomas Kyrön luomaan henkilöhahmoon.
Mielensäpahoittaja suhtautuu moniin nykyajan ilmiöihin epäluuloisesti. Hän kaipaa menneitä aikoja, tuttuja toimintatapoja ja maailmaa, jossa asiat olivat hänen mielestään selvempiä.
Hahmo on samanaikaisesti huvittava ja inhimillinen.
Hänen suhtautumisessaan maailmaan näkyvät sukupolvien väliset erot, muutosvastarinta ja vaikeus puhua omista tunteista.
Elokuvaa ei kuitenkaan tarvitse katsoa pelkästään vanhemman sukupolven kuvauksena.
Mielensäpahoittajan tunnistaa siitäkin, miten helposti ihminen takertuu tuttuihin asioihin silloin, kun ympäröivä maailma muuttuu.
Hahmon suosiota voi selittää myös hänen ristiriitaisuudellaan: hän osaa olla rasittava, mutta samalla hänen käytöksensä taustalla voi nähdä yksinäisyyttä, välittämistä ja epävarmuutta.
Siksi Mielensäpahoittaja sopii samaan suosikkilistaan Tuntemattoman sotilaan ja Häjyjen kanssa, vaikka lajityyppi on erilainen.
Kaikissa kolmessa elokuvassa ihmiset yrittävät selviytyä maailmassa, jota he eivät täysin hallitse.
Myrskyluodon Maija kertoo tarinan suomalaisesta sitkeydestä
Listan neljänneksi sijoittui vuonna 2024 valmistunut Myrskyluodon Maija.
Tiina Lymin ohjaama historiallinen draama perustuu Anni Blomqvistin romaaneihin ja kertoo nuoresta naisesta, jonka elämä rakentuu Ahvenanmaan saaristossa.
Tarinassa ovat läsnä rakkaus, perhe, menetykset ja ankarat luonnonolosuhteet.
Maijan elämä ei ole romantisoitu kuva menneisyydestä. Saaristolaiselämään liittyvät raskas työ, rajalliset mahdollisuudet ja riippuvuus luonnon voimista.
Elokuvan keskiössä on ihminen, joka yrittää rakentaa elämäänsä vaikeissa olosuhteissa.
Myrskyluodon Maija eroaa monista listan muista elokuvista siinä, että tarinaa kannattelee naisen elämänkokemus.
Sotaelokuvat ja mieskeskeiset komediat saavat rinnalleen kuvauksen perheestä, rakkaudesta ja selviytymisestä naisen näkökulmasta.
Sen korkea sijoitus kertoo, että myös uudet historialliset draamat ovat pystyneet nousemaan suomalaisten suosikeiksi.
Vanhaan aikaan sijoittuva elokuva ei siis tarkoita vanhanaikaista elokuvakokemusta.
Sisu vie suomalaisen periksiantamattomuuden äärimmilleen
Viidennellä sijalla on Jalmari Helanderin Sisu.
Vuonna 2022 valmistunut toimintaelokuva sijoittuu toisen maailmansodan loppuvaiheen Lappiin. Sen päähenkilö on kullankaivaja Aatami Korpi, joka joutuu taistelemaan natsisotilaita vastaan.
Elokuva rakentuu hyvin erilaisista aineksista kuin historialliset draamat.
Sen tarinankerronnassa korostuvat fyysinen toiminta, väkivalta, jännitys ja lähes myyttisiin mittoihin kasvava päähenkilö.
Sisun voi nähdä myös suomalaiselle yleisölle tuttuna kertomuksena periksiantamattomuudesta.
Päähenkilö ei luovuta, vaikka vastassa on ylivoimainen vihollinen.
Elokuvan tarkoitus ei ole esittää realistista kuvausta sodasta samalla tavalla kuin Tuntematon sotilas. Se hyödyntää toimintaelokuvan tyylikeinoja ja vie tilanteita tarkoituksellisesti äärimmäisyyksiin.
Viides sija on kiinnostava, koska se nostaa perinteisten kotimaisten draamojen rinnalle kansainvälisen toimintaelokuvan ilmaisua hyödyntävän suomalaisen tuotannon.
Uuno Turhapuro osoittaa, miten pitkään huumori voi säilyä
Kuudennelta sijalta löytyy koko listan vanhin elokuva.
Vuonna 1984 ensi-iltansa saanut Uuno Turhapuro armeijan leivissä on Ere Kokkosen ohjaama komedia, jossa Vesa-Matti Loirin esittämä Uuno joutuu armeijaympäristöön.
Uunon hahmo edustaa aivan omanlaistaan suomalaista huumoriperinnettä.
Hän välttelee työntekoa, joutuu hankaliin tilanteisiin ja selviytyy niistä usein keinoilla, joita muut eivät osaisi edes ajatella.
Uunon suosio on rakentunut pitkälti hahmon tunnistettavuuden varaan.
Katsoja tietää jo etukäteen, millainen ihminen ruudulle ilmestyy. Silti Uunon tapa toimia uusissa tilanteissa voi huvittaa.
On huomionarvoista, että yli neljäkymmentä vuotta vanha komedia sijoittuu edelleen kymmenen suosituimman kotimaisen elokuvan joukkoon.
Se kertoo ainakin siitä, ettei elokuvan ikä yksin ratkaise sen asemaa katsojien suosikkina.
Uuno Turhapuro on myös osa suomalaisen televisio- ja elokuvaviihteen pitkää jatkumoa, jossa tutut hahmot säilyvät yleisön muistissa sukupolvien vaihtuessa.
Pahat pojat, Napapiirin sankarit ja Luokkakokous – erilaisia tarinoita suomalaisista
Sijoille seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän yltäneet elokuvat edustavat keskenään erilaisia tapoja kuvata suomalaisia ihmisiä.
Aleksi Mäkelän Pahat pojat vuodelta 2003 kertoo veljeksistä, joiden elämä ajautuu rikollisuuteen.
Elokuvassa perhesuhteet, ulkopuolisuuden kokemukset ja rikokset muodostavat tapahtumaketjun, jossa yhteiskunnan ja yksilön vastuu tulevat eri tavoin esiin.
Napapiirin sankarit 2 puolestaan siirtää huomion tavallisen arjen vaikeuksiin.
Vuonna 2015 valmistuneessa komediassa ihmissuhteet, perhe-elämä ja pohjoisen ympäristö muodostavat lähtökohdan tilanteille, joissa pienetkin ongelmat voivat kasvaa suuriksi.
Samana vuonna ensi-iltansa saanut Luokkakokous edustaa suorasukaisempaa komediaa.
Elokuvan keskiössä ovat vanhat koulukaverit, jotka kohtaavat uudelleen vuosien jälkeen. Asetelma tarjoaa mahdollisuuden nauraa ikääntymiselle, menneisyyden muistoille ja sille, miten erilaisiksi ihmisten elämät ovat muodostuneet.
Näiden kolmen elokuvan yhteinen nimittäjä ei ole lajityyppi vaan tunnistettava inhimillinen ristiriita.
Pahoissa pojissa se liittyy rikoksiin ja perhesuhteisiin. Napapiirin sankareissa arkeen ja vastuuseen. Luokkakokouksessa menneisyyden ja nykyisen elämän väliseen eroon.
Kaikkien kolmen sijoittuminen suosikkilistalle kertoo, että suomalaiset ovat löytäneet mieleen jääviä tarinoita hyvin erilaisista ympäristöistä.
Kummeli – kultakuume päättää kärkikymmenikön
Kymmenenneksi sijoittunut Kummeli – kultakuume valmistui vuonna 1997.
Kummeli-ryhmän huumori nousi alun perin televisiosta, mutta sen henkilöhahmot ja omalaatuinen komiikka ovat eläneet myös elokuvissa.
Kummelin huumori perustuu usein arkisten tilanteiden muuttumiseen koomisiksi, yllättäviin repliikkeihin ja tarkoituksellisen erikoisiin hahmoihin.
Kyse ei ole samanlaisesta realistisesta henkilökuvauksesta kuin monissa draamaelokuvissa.
Kummelin maailmassa tilanteet voivat muuttua täysin järjettömiksi, mutta juuri se on osa huumorin viehätystä.
Elokuvan mukanaolo kertoo, että suomalaisten suosikkilistalle mahtuu myös huumoria, joka ei pyri olemaan hillittyä tai vakavasti otettavaa.
Se toimii omilla ehdoillaan.
Kummeli – kultakuume on listan toinen 1990-luvun elokuva Häjyjen rinnalla.
Näiden elokuvien välinen ero on suuri, mutta molemmat ovat onnistuneet säilyttämään paikkansa kyselyyn vastanneiden muistoissa ja suosikeissa.
Yksi kiinnostava piirre: kymmenen suosikin joukossa on paljon miehiä
Kun kärkikymmenikköä katsoo kokonaisuutena, huomio kiinnittyy myös päähenkilöihin.
Monessa elokuvassa keskiössä ovat mieshahmot.
Tuntematon sotilas kertoo sotilaista, Häjyt rikollisista, Mielensäpahoittaja vanhasta miehestä ja Sisu lähes pysäyttämättömästä kullankaivajasta.
Myös Uuno Turhapuro, Pahat pojat, Napapiirin sankarit 2, Luokkakokous ja Kummeli rakentuvat suurelta osin mieshahmojen ympärille.
Myrskyluodon Maija on listan selkein poikkeus, sillä sen keskushenkilö on nainen.
Havainto on kiinnostava, mutta siitä ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Kysely ei kerro, valitsivatko miehet ja naiset erilaisia elokuvia, eikä julkistetussa aineistossa esitetä vastaajien ikäryhmien suosikkeja.
Lista kuvaa kyselyssä muodostunutta kokonaisjärjestystä, ei eri väestöryhmien mieltymyksiä.
Se kuitenkin herättää kysymyksen siitä, millaiset tarinat ovat vuosikymmenten aikana saaneet näkyvimmän aseman suomalaisessa elokuvakulttuurissa.
Komedia on vahvempi kuin ensimmäinen silmäys antaa ymmärtää
Kun listan elokuvat ryhmitellään lajityypeittäin, yksi asia korostuu.
Huumori on mukana useissa suosikeissa.
Mielensäpahoittaja, Uuno Turhapuro armeijan leivissä, Napapiirin sankarit 2, Luokkakokous ja Kummeli – kultakuume ovat keskenään erilaisia komedioita.
Näin puolet kymmenestä suosikista on ensisijaisesti komedioita tai draamakomedioita.
Mukana on kuivaa sukupolvihuumoria, perinteistä farssia, arkisten tilanteiden komiikkaa ja tarkoituksellisen liioittelevaa huumoria.
Tämä kertoo suomalaisen elokuvan yhdestä vahvasta perinteestä.
Vakavilla historiallisilla kertomuksilla on tärkeä paikkansa, mutta samaan aikaan yleisö arvostaa elokuvia, joissa saa nauraa tutuille tilanteille ja ihmisten heikkouksille.
Kiinnostavaa on myös se, ettei huumorin tarvitse olla erityisen uutta säilyttääkseen asemansa.
Uuno Turhapuro armeijan leivissä ja Kummeli – kultakuume ovat osoituksia siitä, kuinka pitkään tietty komedian muoto voi pysyä yleisön suosiossa.
Suosikkielokuva ja katsotuin elokuva eivät tarkoita samaa
Elokuvien suosiosta puhutaan usein lipputulojen ja katsojamäärien kautta.
Ne ovat tärkeitä mittareita, mutta eivät kerro aivan samaa kuin ihmisten henkilökohtaiset suosikit.
Elokuvateattereiden katsojatilasto näyttää, kuinka monta kertaa elokuva on nähty teatterilevityksessä. Suosikkikysely taas kertoo vastaajien valinnoista tiettynä ajankohtana.
Vanha elokuva voi olla ihmisen suosikki, vaikka hän olisi nähnyt sen viimeksi televisiosta vuosia sitten.
Vastaavasti suuri ensi-iltamenestys ei välttämättä jää kaikkien katsojien henkilökohtaiseksi suosikiksi.
Suomen elokuvasäätiö ylläpitää tilastoja kotimaisten elokuvien katsojamääristä, ja niitä voidaan käyttää elokuvien teatterimenestyksen tarkasteluun.
YouGovin suosikkilista kuvaa kuitenkin toista asiaa.
Se kertoo, mitkä elokuvat nousivat tämän kyselyn vastaajien valinnoissa kymmenen kärkeen.
Näitä kahta mittaria ei pidä sekoittaa.
Mitä kyselystä oikeastaan tiedetään?
Suosikkilistan taustalla on YouGovin Nordisk Film+ -palvelulle toteuttama tutkimus.
Kyselyyn osallistui yhteensä 1 500 vähintään 18-vuotiasta suomalaista.
Vastaukset kerättiin verkkokyselyllä 13. helmikuuta – 3. maaliskuuta 2025.
Julkistetussa tiedotteessa kerrotaan kymmenen elokuvan järjestys, mutta ei niiden saamia vastausosuuksia.
Siksi ei voida sanoa, kuinka suuri ero esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan ja Häjyjen välillä oli tai kuinka lähellä listan kymmenennettä sijaa seuraavat elokuvat olivat.
Myöskään kaikkia kyselyn menetelmällisiä yksityiskohtia, kuten suosikkien valintatapaa tai vastausten mahdollisia painotuksia, ei avata tiedotteessa.
Kysely on lisäksi osa kaupallisen suoratoistopalvelun markkinointia.
Nordisk Film kertoo, että sen Nordisk Film+ -palvelussa on katsottavissa yhdeksän kymmenestä listalle sijoittuneesta elokuvasta.
Tällä on merkitystä tulosten esittämisen kannalta.
Vaikka kyselyn toteutti tutkimusyhtiö, tuloksia käytetään myös palvelun oman elokuvavalikoiman esittelyyn. Listaa ei siksi pidä käsitellä virallisena tai lopullisena suomalaisen elokuvahistorian paremmuusjärjestyksenä.
Se on yksi kiinnostava näkymä suomalaisten elokuvamieltymyksiin.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Suosikkielokuvien lista kertoo suomalaisen elokuvan kulttuurisesta jatkuvuudesta.
Kotimaisiin elokuviin palataan vielä vuosien ja vuosikymmenten jälkeen, vaikka niiden katselutavat muuttuvat.
Elokuva, joka on alun perin nähty teatterissa, voi myöhemmin löytää uusia katsojia televisiosta tai suoratoistopalvelusta.
Samalla listan monipuolisuus muistuttaa, ettei suomalainen elokuvakulttuuri rakennu yhden lajityypin varaan.
Sotahistoria, rikosdraamat, historialliset naiskuvaukset, toimintaelokuvat ja komediat muodostavat yhdessä laajemman kuvan kotimaisesta tarinankerronnasta.
Elokuvatuotannon näkökulmasta on myös merkittävää, että yleisön muistissa säilyvät sekä vanhat että uudet tuotannot.
Kotimaisen elokuvan arvo ei rajoitu ensimmäisiin ensi-iltaviikkoihin.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
1. Suosikkilista tarjoaa katsottavaa eri vuosikymmeniltä. Kymmenen elokuvaa muodostavat läpileikkauksen suomalaisesta viihteestä ja draamasta vuosilta 1984–2024.
2. Suosio ei ole sama asia kuin elokuvan taiteellinen paremmuus. Lista perustuu katsojien suosikkivalintoihin, ei kriitikoiden arvioihin tai elokuvapalkintoihin.
3. Oma suosikki voi löytyä listan ulkopuolelta. Kymmenen kärki ei kerro kaikkien suomalaisten mieltymyksistä eikä kata koko kotimaisen elokuvan historiaa.
Toimituksen näkökulma
Suomalaisten suosikkielokuvien listassa on kiinnostava ristiriita: arvostamme vakavia kertomuksia sodasta, menetyksistä ja selviytymisestä, mutta yhtä lailla elokuvia, joissa nauretaan omille heikkouksillemme. Ehkä juuri tämä yhdistelmä tekee suomalaisesta elokuvakulttuurista tunnistettavan. Meille tärkeät tarinat eivät aina kuvaa meitä sellaisina kuin haluaisimme olla, vaan myös sellaisina kuin olemme pahimmillamme, parhaimmillamme ja kaikkein huvittavimmillamme. Hyvä elokuva jää mieleen silloinkin, kun sen katsomisesta on kulunut vuosikymmeniä.
Lähteet
- Nordisk Film, 30.10.2026: Kotimaiset suosikkielokuvat nyt yhdessä suoratoistopalvelussa. https://www.sttinfo.fi/tiedote/72453730/kotimaiset-suosikkielokuvat-nyt-yhdessa-suoratoistopalvelussa?publisherId=69828828
- Nelonen Media, 9.6.2026: Uusi suoratoistopalvelu Nordisk Film+ saapui Suomeen. https://www.sttinfo.fi/tiedote/72036567/uusi-suoratoistopalvelu-nordisk-film-saapui-suomeen-ruudun-valikoimasta-loytyy-nyt-kaikkien-aikojen-suosituimmat-kotimaiset-elokuvat?lang=fi&publisherId=69820796
- Suomen elokuvasäätiö: Katsojaluvut ja tilastot. https://www.ses.fi/tietoa-elokuva-alasta/katsojaluvut-ja-tilastot/
- YouGovin kysely, toteutettu 13.2.–3.3.2025, 1 500 täysi-ikäistä vastaajaa. Tulokset julkaistu Nordisk Filmin ja Nelonen Median tiedotteissa.
Faktat ja listan järjestys tarkistettu alkuperäisestä Nordisk Filmin tiedotteesta sekä aiemmasta Nelonen Median julkaisusta.
