Etusivu / Päivän uutinen / Suomessa on 8,5 miljardin puun digitaalinen tietokanta – jokaisesta voidaan arvioida tarkkoja ominaisuuksia

Suomessa on 8,5 miljardin puun digitaalinen tietokanta – jokaisesta voidaan arvioida tarkkoja ominaisuuksia

Metsäkanta-karttapalvelun näkymä, jossa näkyvät Suomen kartta, yksittäisiä puita kuvaavat värilliset pisteet ja männyn ominaisuustiedot.

Metsäkanta esittää Suomen metsien puukohtaista tietoa kartalla. Esimerkkipuusta voidaan tarkastella muun muassa pituutta, läpimittaa, tilavuutta ja biomassaa. Kuva: Maanmittauslaitos.

Spread the love

Suomessa on rakennettu poikkeuksellinen tietojärjestelmä, joka sisältää tiedot 8,5 miljardista puusta. Metsäkanta kertoo puiden sijainnin lisäksi niiden ominaisuuksista ja näyttää, kuinka tarkasti metsiä voidaan tulevaisuudessa tarkastella. Suomalainen tutkimustyö avaa uusia mahdollisuuksia sekä metsätaloudelle että luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle.

Suomalainen metsä näyttää tavallisen kulkijan silmissä tuhansilta rungoilta, latvuksilta ja oksilta. Tutkijan tietokoneella sama metsä voidaan nähdä aivan toisin: yksittäisinä puina, joista jokaiselle on arvioitu sijainti ja joukko ominaisuuksia.

Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksessa kehitetty Metsäkanta on kasvanut pienestä tutkimuskokeilusta valtavaksi tietojärjestelmäksi. Sen aineisto kattaa 29 miljoonaa hehtaaria ja sisältää tiedot noin 8,5 miljardista puusta.

Maanmittauslaitoksen mukaan kyseessä on tiettävästi maailman laajin yksittäisiin puihin perustuva metsävaratietojärjestelmä.

Erikoista ei ole pelkästään puiden valtava määrä. Merkittävämpää on se, mitä niistä pystytään selvittämään käymättä jokaisen puun luona.

Metsän jokaisesta tunnistetusta puusta syntyy oma tietopakettinsa

Metsäkannan avulla voidaan arvioida muun muassa puun pituutta, läpimittaa, tilavuutta, biomassaa ja puulajia.

Aiemmin metsävaratietoa on kuvattu pitkälti metsikkökuvioiden tai muiden rajattujen alueiden keskiarvoina. Metsäkannan kaltaisessa järjestelmässä tarkastelu ulottuu yksittäisiin puihin.

Ero on merkittävä.

Kaksi metsää voi näyttää pinta-alan ja kokonaispuumäärän perusteella samanlaisilta, vaikka niiden puuston rakenne olisi hyvin erilainen. Toisessa voi kasvaa runsaasti suuria puita, toisessa enemmän pienikokoista puustoa.

Kun tietoa on yksittäisistä puista, metsän rakennetta voidaan tutkia huomattavasti yksityiskohtaisemmin.

Tulevaisuudessa hakkuukone voisi tunnistaa säästettävät puut

Yksi kiinnostavimmista mahdollisuuksista liittyy metsänhoitoon.

Kuvitellaan tilanne, jossa hakkuukoneen kuljettajalla olisi käytössään kartta, joka ei näyttäisi ainoastaan hakkuualueen rajoja vaan myös yksittäisiä puita koskevaa tietoa.

Järjestelmään voitaisiin merkitä esimerkiksi puut, jotka on tarkoitus jättää hakkuussa kasvamaan.

Metsäkannan pääkehittäjä Matti Hyyppä näkee puukohtaisessa tiedossa mahdollisuuksia juuri tällaiseen päätöksenteon tukemiseen.

Ajatus on kiinnostava myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Jos säilytettävät puut pystytään tunnistamaan ja niiden sijainti välittämään tarkasti metsäkoneelle, tieto voisi auttaa suunniteltujen säästöpäätösten toteuttamisessa.

Kyse on kuitenkin tulevaisuuden sovellusmahdollisuudesta, ei siitä, että tällainen järjestelmä olisi jo yleisesti käytössä hakkuukoneissa.

Metsästä rakentuu digitaalinen kaksonen


Laserkeilauksella tuotettu kolmiulotteinen pistepilvikuva havainnollistaa, miten puiden runkoja, oksia ja latvuksia voidaan mitata yksityiskohtaisesti. Vastaavaa teknologiaa hyödynnetään metsien rakenteen tutkimuksessa ja puukohtaisen tiedon tuottamisessa. Kuva: Ville Luoma


Metsäkannan taustalla on laserkeilaus. Siinä ympäristöstä kerätään mittausaineistoa laserpulssien avulla.

Aineistosta voidaan muodostaa kolmiulotteinen kuva metsän rakenteesta. Kun sitä käsitellään laskennallisesti, puiden sijainteja ja ominaisuuksia pystytään arvioimaan laajoilta alueilta.

Näin metsästä syntyy eräänlainen digitaalinen vastine.

Sen avulla voidaan tarkastella puuston rakennetta, vertailla eri alueita ja kehittää menetelmiä metsissä tapahtuvien muutosten seuraamiseen.

Tärkeä ero tavalliseen metsäkarttaan on yksityiskohtaisuus. Metsä ei näyttäydy pelkästään vihreänä alueena tai yhtenä puustoa kuvaavana lukuna.

Tietoa voidaan tarkastella puu kerrallaan.

Kaikkia Suomen puita ei silti ole löydetty

Vaikka 8,5 miljardia on vaikuttava luku, se ei tarkoita, että Suomessa kasvaisi täsmälleen niin monta puuta tai että kaikki puut olisi onnistuttu tunnistamaan.

Laserkeilauksella on omat rajoituksensa.

Suuret latvukset peittävät niiden alla kasvavia pienempiä puita. Siksi pienikokoinen puusto jää aineistossa helpommin havaitsematta.

Maanmittauslaitoksen mukaan tukkipuista tunnistetaan noin 90 prosenttia, mutta pienemmistä puista selvästi pienempi osuus.

Tekniikka kuitenkin kehittyy. Kansallisen laserkeilausohjelman uuden aineiston pistetiheys kasvaa pääosin noin viidestä pisteestä 20 pisteeseen neliömetrillä.

Kun tarkempaa aineistoa yhdistetään kehittyviin tekoälymenetelmiin, tavoitteena on tunnistaa nykyistä paremmin myös pienempiä puita.

Mitä tämä merkitsee Suomelle?

Suomessa metsillä on poikkeuksellisen suuri merkitys niin taloudelle, luonnolle kuin ihmisten arjelle. Siksi myös metsien tuntemiseen liittyvän teknologian kehitys on tärkeää.

Puukohtainen tieto voi tulevaisuudessa auttaa metsänomistajia ja metsäalan ammattilaisia tekemään tarkempia päätöksiä. Samalla se tarjoaa tutkijoille uusia mahdollisuuksia ymmärtää metsien rakennetta ja kehittää luonnon monimuotoisuutta tukevia menetelmiä.

Suomalaisen osaamisen kannalta Metsäkanta osoittaa, että valtakunnallisesti kattavaa puukohtaista tietoa on mahdollista tuottaa.

Järjestelmää ei kuitenkaan enää aiota päivittää. Tutkimushankkeen varsinainen saavutus onkin menetelmien kehittämisessä ja siinä kerätyissä opeissa, joita voidaan hyödyntää tulevissa järjestelmissä.

Mitä tämä merkitsee lukijalle?

  • Metsänomistajalle: tarkempi puukohtainen tieto voi tulevaisuudessa täydentää metsäsuunnittelua ja auttaa hahmottamaan oman metsän rakennetta.
  • Luonnosta kiinnostuneelle: järjestelmä havainnollistaa, kuinka yksityiskohtaisesti metsiä voidaan nykytekniikalla tutkia. Tieto voi auttaa myös monimuotoisuuden huomioimisessa.
  • Tavalliselle suomalaiselle: Metsäkanta on esimerkki siitä, miten laserkeilaus ja tekoäly voivat muuttaa perinteisen luonnonvaran tutkimista ja hyödyntämistä.

Toimituksen näkökulma

Suomi on tottunut ajattelemaan metsiään ennen kaikkea hehtaareina ja kuutiometreinä. Metsäkanta osoittaa, että tulevaisuudessa yhä tärkeämpää voi olla myös se, mitä yksittäisistä puista tiedetään.

Tarkempi tieto ei itsessään ratkaise metsien käyttöön ja suojeluun liittyviä valintoja. Se voi kuitenkin tehdä päätöksistä perustellumpia ja niiden vaikutuksista paremmin ymmärrettäviä.

Ehkä merkittävin muutos onkin siinä, että metsä nähdään entistä tarkemmin yksittäisten puiden muodostamana kokonaisuutena.

Lähteet