Lapsen hampaidenhoidossa ratkaisevaa ei ole pelkästään se, miten hammasharjaa käytetään, vaan myös se, millaiset tavat perheessä ovat jo valmiiksi olemassa. Turun yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että vanhempien omat harjaustottumukset ovat vahvasti yhteydessä lapsen hampaidenhoitoon jo ensimmäisten elinvuosien aikana.
Lapsi oppii valtavan määrän asioita seuraamalla vanhempiaan. Hän omaksuu vähitellen tavan tervehtiä, syödä, pukeutua ja huolehtia päivittäisistä askareista.
Myös hampaidenhoito näyttää rakentuvan samalla tavalla.
Aamulla kylpyhuoneessa tapahtuva lyhyt rutiini ja illalla ennen nukkumaanmenoa toistuva harjaushetki ovat pieniä asioita, mutta niiden merkitys kasvaa vuosien mittaan.
Turun yliopiston tuore väitöstutkimus osoittaa, että vanhempien omat suunhoitotottumukset ovat voimakkaasti yhteydessä siihen, kuinka säännöllisesti heidän pienten lastensa hampaat harjataan.
Erityisen kiinnostavaa on, kuinka aikaisin nämä erot tulevat näkyviin.
Hampaidenharjaus ei ole vain lapselle opetettava yksittäinen taito. Se on myös osa koko perheen arkea, jonka toimintatavat ovat usein muodostuneet jo ennen lapsen syntymää.
Vanhempien omilla tavoilla on yllättävän suuri yhteys
Hammaslääkäri Hanna Suokon väitöstutkimuksessa tarkasteltiin pienten lasten hampaidenharjaustottumusten kehittymistä ja niiden yhteyttä perheympäristöön.
Tutkimus perustuu Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohortin aineistoon.
Yksi havainto erottui erityisen selvästi.
Kun kumpikaan vanhemmista ei harjannut omia hampaitaan kahdesti päivässä, lapsen hampaiden harjaaminen alle kahdesti päivässä oli yhden vuoden iässä tilastollisesti noin yhdeksän kertaa todennäköisempää tutkimuksessa käytetyllä vertailutavalla.
Havainto ei tarkoita, että jokaisessa tällaisessa perheessä lapsen hampaat jäisivät harjaamatta tai että vanhempien käyttäytyminen yksin selittäisi lopputuloksen.
Se kuitenkin kertoo poikkeuksellisen vahvasta yhteydestä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös muita perheen tilanteeseen liittyviä tekijöitä, mutta vanhempien omat harjaustottumukset olivat keskeisimpiä lapsen harjaamiseen liittyviä tekijöitä.
Huomionarvoista on, että yhteys koski sekä äitejä että isiä.
Lasten hampaidenhoitoa on aiemmassa tutkimuksessa usein tarkasteltu erityisesti äitien kautta. Suokon tutkimus nostaa myös isien arkiset tavat näkyvästi esiin.
Lapsen suunterveys ei siis ole vain yhden vanhemman vastuulla, vaan osa koko perheen yhteisiä toimintatapoja.
Kaksivuotiaalla voi olla jo pysyvä harjausrutiini
Moni ajattelee, että lapsen terveystottumukset muotoutuvat kunnolla vasta päiväkoti- tai kouluiässä.
Hampaidenharjauksen kohdalla ratkaiseva vaihe näyttää alkavan huomattavasti aikaisemmin.
Suokon tutkimuksen mukaan useimmilla lapsilla oli kaksivuotiaana jo melko vakiintunut tapa harjata hampaita.
Vain noin kolmasosa lapsista muutti harjaustiheyttään yhden ja neljän vuoden iän välillä.
Tämä tarkoittaa, että valtaosalla harjaamisen säännöllisyys pysyi samankaltaisena usean varhaisen ikävuoden ajan.
Hyvä uutinen on, että myös myönteiset tavat näyttävät säilyvän.
Kun harjaamisesta tulee osa päivittäistä rytmiä jo pienenä, se voi jatkua luontevana osana arkea myöhemminkin.
Tutkimuksessa hyvät harjaustottumukset olivat pysyvämpiä kuin puutteelliset tavat, joissa havaittiin enemmän vaihtelua.
Se on tärkeä havainto myös perheille, joissa hampaidenharjaus ei ole vielä vakiintunut.
Vaikka arjen rutiini olisi alkanut epäsäännöllisesti, sitä voidaan edelleen harjoitella ja muuttaa.
Hampaidenhoito ei ala vasta silloin, kun lapsi osaa harjata itse
Pienten lasten kohdalla vanhempien vastuu on erityisen suuri, koska lapsi ei vielä pysty huolehtimaan hampaistaan itsenäisesti.
Suomen Hammaslääkäriliiton ohjeiden mukaan hampaiden harjaaminen aloitetaan heti ensimmäisten maitohampaiden puhjettua.
Alle kuusivuotiaan lapsen hampaat harjaa huoltaja kahdesti päivässä.
Myös tätä vanhemman lapsen harjaustulosta on tärkeää tarkistaa, kunnes lapsen käden taidot ovat riittävät. Tämä voi tarkoittaa avustamista vielä kouluvuosina.
Hampaidenhoidon opettaminen ei siis tarkoita vain sitä, että lapselle annetaan oma harja ja kerrotaan, miten sitä käytetään.
Aikuinen huolehtii käytännössä siitä, että hampaat myös puhdistuvat.
Lapsi voi samalla harjoitella harjan käyttämistä, vaikka lopullinen puhdistus jää vielä vanhemman vastuulle.
Tavoitteena on, että vähitellen lapsi oppii sekä oikean harjaustekniikan että päivittäisen tavan.
Miksi iltaharjaus jää joskus tekemättä?
Lapsiperheessä jokainen ilta ei suju suunnitelmien mukaan.
Ruokailu venyy, iltatoimet kestävät odotettua pidempään tai lapsi on jo hyvin väsynyt.
Kiireisessä arjessa hampaidenharjaus voi muuttua neuvotteluksi, jota kukaan ei odota innolla.
Suokon tutkimus tuo tähän keskusteluun tärkeän näkökulman.
Säännöllinen hampaidenhoito ei riipu vain siitä, tietävätkö vanhemmat oikean toimintatavan.
Perheen aika, voimavarat, jaksaminen ja käytettävissä oleva tuki vaikuttavat siihen, miten helposti hyvät rutiinit saadaan toteutumaan.
Vanhemmat voivat tietää, että hampaat pitäisi harjata kahdesti päivässä, vaikka sen toteuttaminen olisi omassa elämäntilanteessa vaikeaa.
Siksi lasten suunterveyttä ei kannata tarkastella pelkästään yksittäisinä onnistumisina tai epäonnistumisina.
Tutkimuksen perusteella koko perheen tukeminen voi olla tärkeä osa lasten suunterveyden edistämistä.
Kun aikuisen omat tavat vahvistuvat ja harjaamiselle löytyy luonteva paikka päivän rytmissä, myös lapsen rutiinien rakentaminen voi helpottua.
Pieni päivittäinen tapa voi vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen
Maitohampaiden merkitystä saatetaan joskus vähätellä, koska ne vaihtuvat myöhemmin pysyviin hampaisiin.
Niistä huolehtiminen on kuitenkin tärkeää lapsen suunterveydelle ja hyvinvoinnille.
Säännöllinen hampaiden puhdistus ja oikein käytetty fluorihammastahna auttavat ehkäisemään hampaiden reikiintymistä.
Samalla lapsi oppii toimintatavan, jota tarvitaan myös pysyvien hampaiden puhjettua.
Varhaislapsuudessa muodostuvat rutiinit ovat kiinnostavia juuri siksi, että niiden vaikutus ei rajoitu yhteen elämänvaiheeseen.
Lapsen ei tarvitse vielä ymmärtää hammasterveyden pitkäaikaisia vaikutuksia.
Riittää, että hampaidenharjauksesta muodostuu tavallinen osa aamua ja iltaa.
Myöhemmin päivittäinen tapa voi jatkua ilman, että sitä tarvitsee opetella kokonaan uudelleen.
Tämän vuoksi tutkimuksen havainto on myös rohkaiseva.
Suunterveyden tukemisessa voidaan saada paljon aikaan arkisilla asioilla, joihin perheellä on mahdollisuus vaikuttaa.
Mitä tutkimuksessa todella selvitettiin?
Hanna Suokon väitöskirja kokoaa yhteen useita FinnBrain-tutkimukseen perustuvia osatutkimuksia.
Niissä on tarkasteltu vanhempien omia harjaustottumuksia, lasten harjaamisen säännöllisyyttä sekä näiden tapojen muutoksia lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana.
Yhdessä varhaisia harjaustottumuksia tarkastelleessa osatutkimuksessa oli mukana tietoja 1 672 äidiltä ja 867 isältä.
Molempien vanhempien tiedot olivat käytettävissä 763 perheestä.
Myöhemmässä, yhden ja neljän ikävuoden välistä kehitystä selvittäneessä pitkittäistutkimuksessa tarkasteltiin 308 lasta ja heidän perheidensä harjaustottumuksia.
Tutkimuksessa havaittiin, että noin puolella näistä lapsista harjaustottumukset pysyivät hyvinä koko tarkastelujakson ajan. Noin 16 prosentilla harjaustottumukset olivat jatkuvasti puutteelliset.
Väitöskirjaan liittyviä tuloksia on julkaistu myös vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä.
Tutkimuksella on silti rajoituksensa.
Hampaidenharjaustiedot perustuivat vanhempien ilmoituksiin, eikä hampaiden todellista puhdistumista mitattu jokaisella harjauskerralla.
Lisäksi kyseessä on tutkimusaineistossa havaittujen yhteyksien tarkastelu. Tulokset eivät yksin todista, että vanhemman harjaustottumuksen muuttaminen aiheuttaisi tietyn suuruisen muutoksen lapsen käyttäytymisessä.
Yhteydet voivat liittyä myös muihin perheen elämäntilanteeseen ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttaviin tekijöihin.
Tutkimuksen keskeinen viesti on silti selkeä: lapsen hampaidenhoito liittyy vahvasti perheen muuhun arkeen.
Suokon väitöskirja tarkastetaan Turun yliopistossa 13. marraskuuta 2026.
Mitä tämä merkitsee Suomelle?
Lasten suunterveydellä on merkitystä paitsi yksittäisten perheiden hyvinvoinnille myös terveydenhuollolle.
Jos hyvät suunhoitotavat opitaan jo varhain, ne voivat tukea terveyttä pitkälle myöhempään elämään.
Tutkimus nostaa esiin myös terveyserojen ehkäisemisen.
Kaikissa perheissä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia huolehtia päivittäisistä rutiineista. Esimerkiksi vanhempien jaksaminen, taloudelliset vaikeudet ja perheiden saama tuki voivat vaikuttaa arjen sujumiseen.
Siksi neuvoloissa ja suun terveydenhuollossa olisi hyödyllistä huomioida lapsen lisäksi myös perheen kokonaistilanne.
Pelkkä ohje harjata hampaat kahdesti päivässä ei aina riitä, jos perhe tarvitsee tukea sen toteuttamiseen.
Tutkimus vahvistaa ajatusta siitä, että ehkäisevä terveydenhoito alkaa tavallisista arjen käytännöistä.
Mitä tämä merkitsee lukijalle?
- Luo harjaukselle vakituinen paikka päivässä. Aamu- ja iltaharjaus kannattaa liittää jo olemassa oleviin rutiineihin. Pienen lapsen hampaat harjaa huoltaja, vaikka lapsi harjoittelisi samalla itse.
- Huolehdi myös omasta hampaidenhoidostasi. Vanhempien omilla tavoilla on tutkimuksen mukaan vahva yhteys lasten harjaamiseen. Yhteinen, luonteva harjaushetki voi auttaa tekemään tavasta koko perheen rutiinin.
- Aloita ensimmäisestä hampaasta ja käytä ikään sopivaa fluorihammastahnaa. Harjaus aloitetaan maitohampaiden puhjetessa. Tahnan fluoridipitoisuus ja määrä valitaan lapsen iän ja suunhoito-ohjeiden mukaan.
Toimituksen näkökulma
Lasten terveyttä käsitellään usein yksilön valintoina, vaikka pienen lapsen arki rakentuu lähes kokonaan aikuisten luomien käytäntöjen ympärille. Hampaidenharjaus tekee tämän näkyväksi poikkeuksellisen konkreettisella tavalla: lapsi tarvitsee aikuisen, joka sekä näyttää mallia että huolehtii tehtävän toteutumisesta.
Tutkimuksen kiinnostavin opetus ei ole se, että vanhemmilta pitäisi vaatia täydellisyyttä. Olennaisempaa on huomata, kuinka suuri merkitys pienillä, toistuvilla teoilla voi olla – ja miksi niiden onnistumisessa kannattaa tukea koko perhettä.
Lähteet
- Turun yliopisto, 5.11.2026: Väitös: Lapsen hampaiden harjaustottumukset alkavat kauan ennen hammasharjaa.
https://www.sttinfo.fi/tiedote/72475970/vaitos-lapsen-hampaiden-harjaustottumukset-alkavat-kauan-ennen-hammasharjaa?lang=fi&publisherId=69821258 - Suokko, H. ym. (2026): Changes in toothbrushing and factors associated with less than twice daily toothbrushing by the age of four in the FinnBrain Birth Cohort Study. Acta Odontologica Scandinavica.
https://doi.org/10.2340/aos.v85.46661 - Suokko, H. ym. (2023): Parent’s self-reported tooth brushing and use of fluoridated toothpaste: Associations with their one-year-old child’s preventive oral health behaviour. Community Dentistry and Oral Epidemiology.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35312099/ - Turun yliopisto: Hanna Suokon väitöstilaisuus 13.11.2026.
https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/tapahtumat/vaitos-sosiaalihammaslaaketiede-hll-hanna-suokko - Suomen Hammaslääkäriliitto: Alle kouluikäisen suunterveys.
https://www.hammaslaakariliitto.fi/fi/suunterveys-eri-ikakausina/lasten-ja-nuorten-suunterveys/alle-kouluikaisen-suunterveys




