Etusivu / Hyvät arjen tarinat ja ihmiset / Nuorten hyvinvoinnista paljastui yllättävän paljon hyvää – laaja kysely haastaa synkän mielikuvan

Nuorten hyvinvoinnista paljastui yllättävän paljon hyvää – laaja kysely haastaa synkän mielikuvan

Viisi koululaista kävelee yhdessä reppujen kanssa vehreällä koulun lähellä kulkevalla kävelytiellä

Keski-Uudenmaan yläkoululaisten hyvinvointikyselyssä havaittiin useita myönteisiä muutoksia: harrastaminen on lisääntynyt, myöhään valvominen vähentynyt ja päihteettömyys vahvistunut. Tekoälyllä tuotettu kuvituskuva.

Spread the love

Nuorten pahoinvoinnista puhutaan paljon, mutta tuore laaja kysely tuo keskusteluun myös toisenlaisen näkökulman. Keski-Uudenmaan yläkoululaisten arjessa harrastaminen on lisääntynyt, myöhään valvominen vähentynyt ja päihteettömyys vahvistunut. Myönteisen kehityksen rinnalla on kuitenkin ongelmia, joita ei pidä sivuuttaa.

Nuoruudesta kertova uutinen alkaa usein huolella.

Nuoret nukkuvat liian vähän, käyttävät liikaa puhelinta, kokevat ahdistusta tai joutuvat kiusatuiksi. Ongelmat ovat todellisia, ja niihin pitää puuttua.

Silti jatkuva huolipuhe voi synnyttää mielikuvan, että nuorten elämä olisi menossa lähes kaikilla mittareilla huonompaan suuntaan.

Keski-Uudeltamaalta saatu laaja kyselyaineisto kertoo myös aivan toisenlaisista muutoksista.

Yhä useampi yläkoululainen harrastaa säännöllisesti. Myöhään valvominen on vähentynyt. Päihteettömyys on enemmistölle tavallinen osa arkea, ja lähes kaksi kolmesta vastaajasta kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä koko ajan tai lähes koko ajan.

Kyse ei ole yksittäisestä pienestä kyselystä.

Keski-Uudenmaan hyvinvointialue Keusote ja Elämäni Sankari ry ovat seuranneet alueen 7.–9.-luokkalaisten arkea vuosittaisilla kyselyillä. Aineistoon on kertynyt yli 21 000 vastausta Hyvinkäältä, Järvenpäästä, Mäntsälästä, Nurmijärveltä, Pornaisista ja Tuusulasta.

Tulokset antavat kiinnostavan mahdollisuuden tarkastella nuorten elämää muutenkin kuin ongelmien kautta.

Ne osoittavat, että samaan aikaan kun osa nuorista tarvitsee paljon tukea, monen muun arjessa tapahtuu myös myönteisiä muutoksia.

Päihteettömyys on useimmille nuorille tavallinen valinta

Yksi kyselyn vahvimmista havainnoista liittyy nikotiinituotteiden käyttöön.

Kahdessa viimeisimmässä mittauksessa 92 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei käytä lainkaan nikotiinituotteita.

Näihin kuuluvat esimerkiksi sähkösavukkeet, nikotiinipussit, nuuska ja tupakka.

Tulos on kiinnostava erityisesti siksi, että sähkösavukkeiden ja nikotiinipussien käytöstä käydään paljon huolestunutta keskustelua.

Kyselyssä nikotiinituotteiden käyttö oli yleisimmillään lukuvuonna 2023–2024, jolloin niiden käyttäjien osuus oli noin 14 prosenttia. Sen jälkeen osuus on laskenut.

Samaan aikaan alkoholinkäyttöä koskevat tulokset kertovat, ettei humalahakuinen juominen ole enemmistön toimintatapa.

Yli 90 prosenttia vastaajista ilmoittaa, ettei juo alkoholia koskaan humalahakuisesti.

Myös huumausainekokeilujen osuus on seurantajakson aikana pienentynyt noin kahteen prosenttiin.

Päihteettömyyden vahvistuminen on tärkeä havainto myös nuorten keskinäisen paineen näkökulmasta.

Nuori voi kuvitella jonkin käyttäytymistavan olevan yleinen, vaikka todellisuudessa vain pieni vähemmistö toimii niin.

Jos oma käsitys kavereiden päihteidenkäytöstä perustuu näkyvimpiin tilanteisiin tai sosiaalisen median sisältöihin, enemmistön tavallinen arki voi jäädä huomaamatta.

Siksi tieto siitä, että suurin osa nuorista ei käytä nikotiinituotteita, on itsessään merkittävä.

Päihteettömyys ei ole poikkeus, vaan tavallinen valinta.

Harrastaminen lisääntyy ja myöhään valvominen vähenee

Kyselyssä on saatu myönteisiä havaintoja myös nuorten päivittäisistä tottumuksista.

Säännöllisesti harrastavien osuus on kasvanut seurantajakson aikana kuusi prosenttiyksikköä.

Harrastaminen voi tarkoittaa monenlaista toimintaa. Kaikille mielekäs tekeminen ei ole kilpaurheilua tai ohjattua kerhotoimintaa.

Tärkeää on, että nuorella on mahdollisuus tehdä jotakin itselleen merkityksellistä, tavata muita tai kehittää omaa osaamistaan.

Harrastukset voivat tuoda arkeen rytmiä ja sosiaalisia suhteita sekä tarjota onnistumisen kokemuksia koulun ulkopuolella.

Toinen kiinnostava muutos liittyy nukkumiseen.

Myöhään valvovien osuus on vähentynyt 5,6 prosenttiyksikköä.

Tulos ei tarkoita, että kaikkien nuorten unen määrä olisi riittävä tai että univaikeudet olisivat poistuneet.

Se kertoo kuitenkin myönteisestä muutoksesta yhdessä nuorten arjen tärkeässä tottumuksessa.

Myös kouluruokailusta saatiin rohkaiseva tulos.

Koululounaan syöminen oli vähentynyt aiemmassa mittauksessa, mutta uusimmassa kyselyssä suunta oli jälleen parempi. Päivittäin kouluruokaa syövien osuus oli 63 prosenttia.

Luku jättää silti aihetta pohdintaan: huomattava osa vastaajista ei syö koululounasta joka päivä.

Myönteinen muutos ja jäljellä oleva ongelma voivat siis olla totta samanaikaisesti.

Lähes kaksi kolmesta kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä

Yksittäisiä elämäntapoja laajempi havainto koskee nuorten omaa kokemusta elämästään.

Kyselyn mukaan 64 prosenttia vastaajista ilmoittaa olevansa tyytyväinen elämäänsä koko ajan tai lähes koko ajan.

Tämä ei tarkoita, että muilla 36 prosentilla olisi välttämättä vakavia ongelmia.

Kysymyksen vastausvaihtoehdot ja yksilölliset tilanteet vaikuttavat siihen, miten tulosta tulee tulkita.

Silti havainto tuo tärkeän näkökulman julkiseen keskusteluun.

Nuorten hyvinvoinnista puhuttaessa huomio kiinnittyy ymmärrettävästi usein niihin, joilla on vaikeuksia.

Jos koko ikäluokkaa kuvataan vain huolien kautta, samalla saattaa jäädä näkymättömiin suuri joukko nuoria, joiden elämässä on paljon tavallisia, hyvin sujuvia asioita.

Kyselyn tulokset eivät poista tarvetta mielenterveyspalveluille, koulun tuelle tai kiusaamisen ehkäisylle.

Ne kuitenkin muistuttavat, ettei nuorten elämästä muodostu oikeaa kuvaa pelkästään ongelmatilastoja tarkastelemalla.

Kotona tiedetään nuoren menemiset, mutta yksi tärkeä keskustelu vähenee

Yksi kyselyn kiinnostavimmista havainnoista liittyy vanhempien ja nuorten väliseen vuorovaikutukseen.

Noin 94 prosenttia vastaajista kertoo, että vanhemmat tietävät pääsääntöisesti, missä nuori viettää vapaa-aikaansa.

Monessa perheessä nuoren liikkuminen ja menemiset ovat siis hyvin vanhempien tiedossa.

Samaan aikaan päihteisiin liittyvistä asioista keskustellaan kotona aiempaa harvemmin.

Uusimmassa aineistossa 30 prosenttia nuorista kertoo, ettei kotona ole keskusteltu päihteistä lainkaan.

Aiemmissa mittauksissa vastaava osuus on ollut noin 25–27 prosenttia.

Havainto on kiinnostava juuri siksi, että nuorten päihteidenkäyttö on samaan aikaan vähentynyt.

Kun päihteet eivät näy oman lapsen arjessa, aiheesta puhuminen voi jäädä helposti taka-alalle.

Silti keskustelu on tärkeää myös silloin, kun ongelmaa ei ole.

Nuori voi joutua tilanteeseen, jossa joku tarjoaa nikotiinituotetta, painostaa kokeilemaan jotakin tai pyytää salaamaan kaverin toimintaa.

Tällöin hyödyllisintä ei välttämättä ole pitkä luento päihteiden haitoista.

Paljon tärkeämpää voi olla, että nuori tietää, miten tilanteessa voi sanoa ei, poistua paikalta tai pyytää aikuiselta apua.

Kyselyssä noin 8–11 prosenttia nuorista kertoo joutuneensa tekemään jotakin vastentahtoista ryhmäpaineen vaikutuksesta.

Tulos muistuttaa siitä, että kavereiden merkitys nuoruudessa on suuri myös silloin, kun nuori itse ei haluaisi toimia muiden mukana.

Kiusaaminen on edelleen vakava ongelma

Myönteisten havaintojen rinnalla kysely nostaa esiin yhden erityisen sitkeän huolen.

Lähes joka viides vastaaja, noin 19 prosenttia, kertoo kiusaamiskokemuksista. Luku sisältää myös nuoria, jotka ovat olleet sekä kiusaamisen kohteena että kiusaajan roolissa.

Kiusaamisen aiempi väheneminen ei ole jäänyt pysyväksi.

Tämä on tärkeä muistutus siitä, ettei hyvinvointia voi arvioida pelkästään keskiarvojen perusteella.

Jos suuri osa nuorista voi hyvin, jäljelle jää silti merkittävä joukko, jonka arki voi olla hyvin kuormittavaa.

Kiusaaminen voi vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen, koulunkäyntiin, ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen.

Lisäksi kyselyssä tunnistettiin nuoria, joiden arjessa kasautuu useita kuormittavia tekijöitä.

Keusoten mukaan noin 10–20 prosentilla nuorista on tavallista enemmän hyvinvointiin liittyviä huolia.

Myös runsas viihde-elektroniikan käyttö silloin, kun se syrjäyttää unta tai muuta arkea, sekä energiajuomien käyttö nousivat esiin kuormitustekijöinä.

Myönteinen kokonaiskuva ei siis tarkoita, että tukipalveluja voitaisiin vähentää tai ongelmiin puuttumista keventää.

Päinvastoin tulokset auttavat tunnistamaan, missä tukea tarvitaan erityisen paljon.

Mitä yli 21 000 vastausta oikeastaan kertoo?

Kyselyn laajuus tekee tuloksista kiinnostavia, mutta aineiston luonne on tärkeä ymmärtää.

Kyse on useana lukuvuonna toteutetuista kyselyistä, joihin on kertynyt yhteensä yli 21 000 vastausta.

Lukua ei pidä tulkita niin, että samoja 21 000 nuorta olisi seurattu yksilöinä koko tutkimusjakson ajan.

Vuosittain toistuva kysely auttaa vertailemaan eri ajankohtina kerättyjä vastauksia ja tunnistamaan alueellisia muutoksia.

Se ei kuitenkaan yksin kerro, mikä muutokset on aiheuttanut.

Esimerkiksi harrastamisen lisääntyminen ja myöhään valvomisen väheneminen ovat myönteisiä havaintoja, mutta niiden perusteella ei voida päätellä, että juuri harrastukset olisivat vähentäneet valvomista.

Tulokset kuvaavat myös tiettyä aluetta.

Mukana ovat Hyvinkää, Järvenpää, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen ja Tuusula.

Niistä ei voi suoraan tehdä johtopäätöstä, että kaikkien Suomen yläkoululaisten hyvinvointi olisi kehittynyt samalla tavalla.

Aineiston vahvuus on siinä, että se tarjoaa paikalliseen päätöksentekoon usean vuoden ajalta kerättyä tietoa nuorten omista kokemuksista.

Mitä tämä merkitsee Suomelle?

Nuorten hyvinvoinnista käydään Suomessa paljon keskustelua, ja siihen on hyvät perusteet.

Mielenterveyden ongelmat, kiusaaminen, yksinäisyys ja koulunkäyntiin liittyvät vaikeudet ovat merkittäviä yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Samalla nuorten hyvinvoinnin seurannassa tarvitaan tasapainoista tietoa.

Jos huomio kohdistuu pelkästään ongelmien kasvuun, hyvät kehityssuunnat voivat jäädä huomaamatta.

Se voi vaikeuttaa myös sen tunnistamista, mitkä arjen käytännöt, palvelut tai yhteisöjen toimintatavat liittyvät myönteiseen kehitykseen.

Keski-Uudenmaan tulokset tarjoavat muillekin alueille kiinnostavan esimerkin pitkäjänteisestä paikallisesta seurannasta.

Aineiston perusteella voidaan tunnistaa vahvistuneita arkisia tottumuksia ja niitä ongelmia, jotka tarvitsevat edelleen kohdennettua huomiota.

Valtakunnallisia johtopäätöksiä varten tarvitaan kuitenkin koko Suomea edustavia tutkimuksia ja vertailukelpoisia tietoja.

Nuorten hyvinvoinnin kehittäminen ei tarkoita vain ongelmien hoitamista.

Se tarkoittaa myös niiden tavallisten asioiden vahvistamista, jotka tukevat hyvää arkea: riittävää unta, mielekästä tekemistä, turvallisia ihmissuhteita, kouluruokailua ja mahdollisuutta saada apua ajoissa.

Mitä tämä merkitsee lukijalle?

  1. Nuorten arjessa on paljon hyvää, jota kannattaa huomata. Keski-Uudenmaan kyselyssä harrastaminen on lisääntynyt ja myöhään valvominen vähentynyt. Myös päihteettömyys on enemmistön valinta.
  2. Vanhemman ei tarvitse odottaa ongelmaa ennen keskustelua. Päihteistä, kaveripaineesta ja turvallisuudesta voi puhua rauhallisesti myös silloin, kun nuoren arki sujuu hyvin. Erityisen hyödyllistä on miettiä yhdessä käytännön toimintatapoja vaikeisiin tilanteisiin.
  3. Hyvä keskimääräinen tulos ei kerro jokaisen nuoren tilanteesta. Kiusaaminen ja kasautuvat huolet koskettavat edelleen merkittävää osaa nuorista. Niiden tunnistaminen ja avun saaminen ovat yhtä tärkeitä kuin myönteisen kehityksen jatkuminen.

Toimituksen näkökulma

Nuorten ongelmista pitää kertoa, mutta on yhtä tärkeää kertoa silloin, kun jokin asia kehittyy parempaan suuntaan. Muuten syntyy helposti vääristynyt kuva kokonaisesta sukupolvesta, jonka elämä olisi pelkkää huolta ja epävarmuutta.

Keski-Uudenmaan tulokset muistuttavat, että hyvä arki rakentuu usein varsin tavallisista asioista: harrastuksista, unesta, ihmissuhteista ja turvallisista valinnoista. Samalla ne osoittavat, ettei enemmistön hyvinvointi poista vähemmistön tarvitseman avun merkitystä.

Tasapainoinen kuva nuorista tekee oikeutta molemmille.

Lähteet